“Sillä ei Makedoniaan tultuammekaan lihamme saanut mitään rauhaa, vaan me olimme kaikin tavoin ahdistetut: ulkoapäin taisteluja, sisältäpäin pelkoa.” (2. Kor 7:5). Uudesta testamentista näkee selkeästi, että varhaiset kristityt kokivat hankaluutta ja vainoa. Heidän sanomaansa ei otettu vastaan aina iloisin mielin. Kun Paavali opetti synagogassa, osa juutalaisista kääntyi, mutta lopulta hänet usein heitettiin ulos synagogasta. Myös pakanoita kääntyi kristinuskoon, mutta osa heistä, jotka eivät kääntyneet, vainosi kristittyjä ankarasti.
Jeesus ei ole luvannut seuraajilleen helppoa elämää. Sen sijaan hän puhuu paljon hankaluuksista ja tulevista vastoinkäymisistä. Puhummeko itse samassa määrin? Jos emme, niin ihmiset voivat luulla tehneensä jotain väärin tai ajautuneensa harhaan, koska eivät tunnista kärsimyksiä ja vaikeuksia osaksi kristityn elämää. Olemmeko valmistautuneita siihen, että Jeesuksen seuraaminen tekee elämästämme vaikeampaa ja olemmeko valmiita maksamaan siitä hintaa?
Elämme todeksi vastakulttuuria, joka tarkoittaa aina hankaluutta yleistä mielipidettä vastaan.
Maailma, jossa varhaiset kristityt elivät, oli paljon julmempi kuin se, jossa me elämme – he saattoivat joutua maksamaan uskostaan jopa hengellään. Me emme Suomessa koe jatkuvaa kuoleman vaaraa ja uhkaa uskon vuoksi. Ehkä vainosta ja kärsimyksestä evankeliumin tähden ei siksi ole ajankohtaista puhua?
Evankeliumin työ ja kristittynä eläminen ei pääsääntöisesti ole helppoa – ainakaan silloin, jos haluamme saada asioita aikaiseksi ja vaikuttaa maailmaan. Jos kristittynä eläminen on vain mukavaa ja helppoa, niin emme ole riittävästi tekemisissä maailman kanssa. Kaikki vastoinkäymiset ja ongelmat eivät kuitenkaan ole hengellisiä. Jos tulkitsemme asiat vain hengellisestä näkökulmasta käsin, emme opi ratkaisemaan uuden tekemiseen liittyviä inhimillisiä haasteita.
Kärsimyksestä ja vaikeuksista ei siksi pidä vaieta, vaan ymmärtää niiden kuuluvan olennaisena osana kristityn vaellukseen. Evankeliumia ei tule esittää pelkästään mukavana ja iloisena asiana, jotta ihmiset siitä kiinnostuisivat. Pelkäämmekö, ettei kristinusko houkuta, jos kristityt paljastavat mitä vaikeuksia ja ahdistuksia heillä on? Sen sijaan meidän tulee olla niissä rehellisiä, jotta vaikeuksia elämässään kokeneet ihmiset voisivat samaistua meihin. Näin he voivat saada lohdutusta evankeliumista, joka ei lupaa rauhaa maailman kanssa vaan Jumalan.
