Olipa kerran Jeesus

 

Kristinuskoa on viime aikoina ravisteltu kuin pussillista noppia. Ravistelijoina eivät ole olleet vain ketkä tahansa kahvipöytäkeskustelijat, vaan näkyvästi esillä olevat teologit. Piispa Wille Riekkinen on esittänyt, että Jeesuksen jumaluus on myöhemmin keksitty lisä ja Raamattua pitäisi lukea lähinnä vertauskuvia tarjoavana teoksena. Jonkun korvaan rohkealta kuulostava puhe erkaantuu kristinuskosta, jonka perustana on historiallinen Jeesus Kristus.

Jos Jeesus oli vain hyvä tyyppi ja taitava opettaja, kristinusko ei eroa mitenkään ratkaisevasti muista elämänohjeita tarjoavista uskonnoista. Uusi testamentti piirtää eteemme kuitenkin Jeesuksen, josta sanotaan paljon enemmän. Evankeliumit ovat ihmisten kertomuksia siitä, mitä he näkivät omin silmin ja mitä heidän lähellään eläneet kokivat. Kertomukset sijoittuvat keskelle tunnettua historiaa. Jos Jeesuksen ruumiin ylösnousemus Rooman valtakunnan itäisessä provinssissa olisi ollut legendaa, liike olisi tuskin kasvanut vainoja kestäväksi maailmanuskonnoksi.

Sen perusteella, mitä historialliset lähteet voivat Jeesuksesta kertoa, hän ei ollut mielenkiintoinen guru gurujen joukossa tai pelkkä lähimmäisenrakkauden pedagogi. Hän väitti puhuvansa Jumalan auktoriteetilla, sanoi antavansa syntejä anteeksi ja kutsui itseään tieksi Jumalan luo. Jeesuksen puhe itsestään ei ole symboliikkaa. Hän on Jumala tai valehtelija.

Kristinusko ei kuitenkaan ole vain historian tutkimista ja järkiperusteita. Uskossa on myös toinen ulottuvuus:
eksistentiaalinen tieto. Se syntyy siitä, että elävä Jumala tekee itsensä todeksi tavalla, jota ei voi tyhjentävästi kuvata. Kuulen jatkuvasti koululaisten ja opiskelijoiden kertomuksia siitä, kuinka ”Jeesus kohtasi minut.” Heillä on sisäinen todistus, joka vakuuttaa sydämen. Tähän ei looginen argumentti yksin pysty.

Nämä kaksi tiedon lajia eivät välttämättä kilpaile keskenään. Kumpikin voi johtaa samaan osoitteeseen: Jumalan sanan ja Kristuksen luo. Raamatun luotettavuus ja Jeesus ainoana tienä Isän luokse ovat perusta, jolle usko rakentuu — sekä järjen että sydämen tasolla.
OPKO on julkaissut tähän keskusteluun tuoreen kirjan Keksitty Jeesus. Teos tarjoaa selkeän, helposti luettavan ja tutkimukseen nojaavan paketin siitä, miksi älyllistä ja kriittistä ajattelua arvostava opiskelija ja koululainen voi lausua uskontunnustuksen selkä suorassa ja kuuluvalla äänellä.

 

OPKOn pääsihteeri

Jussi Miettinen

Kirjoitus on julkaistu Arkin numerossa 1/2026. Tilaa Arkki tästä.

tervetuloa mukaan opkon toimintaan

Järjestämme opiskelijailtoja ja nuorteniltoja eri puolilla Suomea. Tervetuloa mukaan!

Lisää
luettavaa

Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetyksen tiedotus- ja raamatunopetuslehti

Olipa kerran Jeesus

  Kristinuskoa on viime aikoina ravisteltu kuin pussillista noppia. Ravistelijoina eivät ole olleet vain ketkä tahansa kahvipöytäkeskustelijat, vaan näkyvästi esillä olevat teologit. Piispa Wille Riekkinen on esittänyt, että Jeesuksen jumaluus

Lue lisää »
Aiempia:
Teema
Yksinkertainen on kaunista

Puhelimen toisesta päästä vastaa Toni Mäkelä. Teologian maisteri, jonka muistan opiskeluajoiltani Helsingin yliopistosta. Lempeä, hieman nallekarhumainen kaveri, joka on kuin kotonaan OPKOn Helsingin opiskelijatyöntekijänä jo kuudetta vuotta. Työ ei kuitenkaan

Opetukset

Raamattu ajassamme – Tykkääkö Jeesus minusta?

Saako epävarma ja itseensä pettynyt uskoa? Toki saa. Juuri hän saa. Muista en ole niin varma. Juuri itseensä pettyneitä varten Jeesus tuli. Juuri itseensä pettyneet ymmärtävät tarvitsevansa Vapahtajaa. ”Terveet eivät

Apologianurkka

Tulkintaa kolmessa koossa

Raamatun lukija kohtaa monenlaisia haasteita. Miten kirjaa ensinnäkin tulisi tulkita ja ymmärtää oikein? Toiseksi joitakin katkelmia korostetaan ja toisia ohitetaan niiden kustannuksella. Miksi? Kolmas pulma liittyy väitteeseen Raamatun arvovallasta. Onko

Kolumnit

Mistä apu tyhjyyteen?

Jonkin aikaa sitten koin omituisen tunteen. Jotain puuttui. Koin olevani tyhjä! Ihmettelin tunnetta hetken. Uskon, että monille tunne tyhjyydestä saattaa olla vieras. Etsimme nopeasti mielentäytettä, jolloin emme edes ehdi huomata