Keksitty Jeesus

Iltapäivä- ja juorulehdistön suosio osoittaa, että ihmiset rakastavat sensaatioita ja salaliittoteorioita. On hyvin kiehtovaa lukea piiloteltuja yksityiskohtia julkkisten elämästä tai ajatella olevansa osa valistunutta vähemmistöä, jota ”virallinen kertomus” ei pysty narraamaan – sitä porukkaa, joka tietää, miten asiat oikeasti ovat. Skeptinen aikamme yhdistää vallan ja valheen saumattomasti toisiinsa: ”totuus” on vain tarina, jolla huijataan, rajoitetaan ja sorretaan toisia.

Pitää toki paikkansa, että valta turmelee. Historian saatossa virallisen totuuden kulisseissa on tehty salakähmäisyyksiä. Mutta ikävä kyllä oletus, että oikea totuus on aina salaperäisen mehukas ja että se yritetään kätkeä kuivien valheiden taakse, voi johtaa etsijän pahasti harhaan.

Kun Dan Brownin menestysromaani Da Vinci -koodi ilmestyi vuonna 2003, lukijat nielivät sen poskettoman tarinan koukkuineen, siimoineen ja vapoineen. Jos Jeesuksella oli lapsi Magdalan Marian kanssa, tietenkin katolinen kirkko halusi kiistää asian. Tietenkin se kokosi Raamatun omaa valtaansa pönkittääkseen. Vastineet, jotka kritisoivat ansiokkaasti teoksen monia historianvastaisia väitteitä, eivät kiinnostaneet yleisöä läheskään yhtä paljon.

Suomeksi on tuoreeltaan julkaistu kaksi Raamattua ja kristinuskoa käsittelevää ”rohkeaa tietokirjaa”, joiden nimet antavat ymmärtää, että totuutta on sensuroitu ja kätketty ja siitä on vaiettu.(1) Todellisuudessa se, mikä näissä teoksissa pitää paikkansa, on ollut jo kauan alan tutkijoiden tiedossa. Ongelman muodostavat voimakkaan ideologiset tulkinnat, jotka valikoiduista havainnoista tehdään, ja näiden tulkintojen esittäminen yleisölle tieteen viimeisenä sanana. 

Keksitty Jeesus tarjoaa tiiviin, raikkaan ja kansantajuisen katsauksen tekstikritiikkiin, ensimmäisten kristillisten vuosisatojen historiaan ja vertailevaan uskontotieteeseen – kolmeen kristinuskon luotettavuuden kannalta keskeiseen tutkimusalaan. Paikoin teoksen edustama kulttuurimaisema on väistämättä amerikkalainen, mutta sellaista on usein myös uusateistinen ja radikaaliliberaali käännöskirjallisuus, jonka argumentteja meillä toistellaan. Koska kristinuskoa koskevat myytit leviävät keskustelupalstoilla ja urbaanissa mielikuvituksessa pitkään kuolemansa jälkeen, Keksitty Jeesus on tänään aivan yhtä ajankohtainen kuin alkuperäisenä julkaisuvuonnaan.

Olen parhaani mukaan yrittänyt säilyttää sekä kirjoittajien letkeän ilmaisutavan että akateemisen täsmällisyyden. Jälkimmäisen tavoitteen osalta haasteena oli alan käsitteistö, joka ei vaikuta vielä täysin vakiintuneen suomen kieleen. Toivon, ettei puute estä ymmärtämästä, mitä sanottavaa Komoszewskilla, Sawyerilla ja Wallacella on. Jokaisen Raamatusta ja kristinuskon historiasta kiinnostuneen, etenkin teologian opiskelijoiden, tulisi perehtyä tämän kirjan sisältöön.