Olen aina kokenut kroonista yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden tunnetta, ja muistan itkeneeni yksinäisyyttäni vielä uskoontulonikin jälkeen monina iltoina rukoillessa. En koskaan uskonut, että Jumala voisi ratkaista yksinäisyyttäni.

Kuoleman voittajan arvonimen voisi ajatella viittaavan voimakkaaseen, hyvän puolella seisovaan taistelijaan. Entä jos Jeesuksen kansainvälinen kriisinhallinta ei tunnu oikeanlaiselta tai riittävältä?

Raamattu kehottaa meitä tunnustamaan syntimme ja rukoilemaan toistemme puolesta, jotta parantuisimme (Jaak 5:16). Meitä ei siis ole kutsuttu ratkaisemaan ongelmiamme ja kantamaan taakkojamme yksin, vaan Jumala on luonut meidät yhteisöihin ja perheisiin, joiden tehtävänä on kantaa meitä rukouksessa. Rukouselämme ei siis tulisi olla vain yksityisasia, vaan osa jokapäiväistä elämäämme ja ihmissuhteitamme. Jeesus antoi meille esimerkin ja kehotuksen rukoilla yhdessä. Hän ei opettanut meille Isä minun -rukousta, vaan Isä meidän -rukouksen. Tämä ei ole meille aina helppoa, koska elämme yksilökeskeisessä kulttuurissa.

Jumala varustaa meidät lähettilään tehtävään. Hän myös eheyttää ja ei pakota ketään samaan muotiin, kirjoittaa teologian opiskelija Hanna Ojuva.

Kristinuskon asema yhteiskunnassa on muuttunut koko historiansa ajan. Länsimainen kulttuuri rakentuu kristillisten arvojen ja ihmiskäsityksen pohjalle, mutta tämä on Suomessa ja Euroopassa laajalti unohdettu, kirjoittaa lääketieteen opiskelija Marko Varvikko.