Harva luonnontieteen paradigma aiheuttaa kristittyjen parissa yhtä suurta kiistaa ja hämmennystä kuin evoluutio. Se jakaa uskovat vähintään kolmeen leiriin, jotka suhtautuvat tieteeseen ja Raamattuun eri tavoin.

Edellisessä numerossa kerroin, että kosmoksen perusrakenteissa on kymmeniä piirteitä, jotka vaikuttavat vahvasti olevan tarkan ja tietoisen hienosäädön tulosta. Sen enempää välttämättömyys kuin sattumakaan eivät tarjoa niille riittävää selitystä.

Uusateistit huomauttavat mielellään, että kristityt ovat pitkälti samaa mieltä heidän kanssaan. He luettelevat pitkän rimpsun muinaisia ja nykyisiä jumalhahmoja, joihin mekään emme usko. Sitten he toteavat myhäilevään sävyyn, että kiistäessään myös kristinuskon Jumalan he vain ottavat viimeisen johdonmukaisen askelen. ”Minä uskon vain yhteen jumalaan vähemmän kuin sinä.” Tällainen naljailu voi kuulostaa vakuuttavalta, mutta järkevää tai älyllisesti rehellistä se ei ole. Ensiksikin monissa vastaavissa tilanteissa olisi mieletöntä järkeillä samalla tavoin. Jos lukioluokka saa kymmenen eri tulosta vaikeaan laskutehtävään, kukaan ei tee

Kun maailmaa luotiin, se tehtiin koostuvaksi erillisistä osasista, jotka sopivat yhteen. Meidän aikaansaannoksemme oli iskeä kiilaa osasten väliin tai toisaalta liudentaa kaikki erot osasten välillä.

Professori Richard Dawkins pitää uskontoa vain kopioituvana kulttuuripalikkana. Mikä yllätys, että Suomessa syntyneet uskovat Jeesukseen! Jos olisit syntynyt Irakissa, sinut olisi kasvatettu muslimiksi, ja Intiassa olisit luultavasti kumartanut norsupäistä Ganeshaa. Kristinusko on siis satua siinä missä kaikki muutkin uskonnot. Onko tällainen päättely eheää? On mahdollista ja jopa todennäköistä, että toisessa maassa olisin omaksunut toisen uskonnon. Mutta on kokonaan toinen kysymys, olisinko automaattisesti väärässä. Voidaan näet olettaa, että jos olisin syntynyt Neuvostoliittoon tai Kiinaan, olisin kulttuurisyistä kasvanut ateistiksi. Tuskin Dawkins katsoisi