80-luku: Vanhan säilyttämistä ja uuden löytämistä
Uusi vuosikymmen pyörähti käyntiin mittavalla Oma koti Ylioppilas- ja Koululaislähetykselle -hankkeella. Kalevankatu 3:ssa sijainneen toimiston vuokranantaja päätti yllättäen myydä tilat, ja YKL:ssä tartuttiin haasteeseen kerätä niiden ostoon tarvittavat 970 000 markkaa. Hanketta johti juuri pääsihteeriksi valittu Pekka Jokiranta. Suurin osa summasta saatiin kerättyä kevään 1980 aikana erilaisten tempausten avulla lahjoituksina jäseniltä, työn ystäviltä ja opiskelijoilta, ja niin järjestölle saatiin ”oma koti”.
Koska YKL:n opiskelijatyö tavoitti paljon muitakin kuin yliopisto-opiskelijoita, päätettiin nimi muuttaa 1981 nykyiseen muotoonsa Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetys (OPKO). Samana vuonna tehtiin Kansanlähetyksen, Kylväjän ja Suomen Lähetysseuran kanssa sopimukset, joiden mukaan järjestöt voivat palkata lähetyssihteerin toimimaan OPKOssa. Jokiranta piti sopimusta merkittävänä.
– Tämä osoitti toisaalta tarpeen, joka järjestöillä oli uusien lähettien rekrytoimiseen, sekä luottamuksen siihen, että OPKOsta löytyy tulevaisuutta lähetystyölle. Kaikki järjestöt käyttivät mahdollisuutta jonkin aikaa, Kylväjä pisimpään, Jokiranta toteaa. Kylväjällä on nytkin OPKOn työssä puolitoiminen lähetyssihteeri.
Pekka Jokiranta pohjoismaisessa ylioppilaskokouksessa 1977 Jyväskylässä.
Haasteena jatkuvuus
Jokirannan mukaan OPKOn työssä on aina ollut haastavinta uuden ikäluokan tavoittaminen evankeliumin sanalla, mikä alkoi erityisesti näkyä 1980-luvun alkupuolella.
– Parhaiten tämä onnistui siellä, missä lähestymistapoina korostuivat musiikki ja henkilökohtainen työ. Suurten joukkojen kokoaminen alkoi olla huomattavan paljon vaikeampaa kuin aiemmin.
Pääsihteerinä 1986-1993 toiminut Timo Junkkaala näkee vuosikymmenen toiminnallisesti jonkinlaisena hiipumisen kautena alkuaikojen palon jälkeen.
– Opiskelijatyö joudutaan rakentamaan aina uudestaan. 1960- ja 1970-luvut olivat olleet kasvun aikaa, jolloin toimintaa alkoi uusilla paikkakunnilla. 1980-luku oli taistelua siitä, saadaanko toiminta pysymään käynnissä. Inspiroiva kokemus oli työn alkaminen Pieksämäellä.
Timo Junkkaala Säämingin opistolla 1984.
Suurleirit kokoavat varhaisnuoria
Koululaistyön puolella alettiin järjestää varhaisnuorille valtakunnallisia leirejä, joista ensimmäinen pidettiin Aholansaaressa 1980. Leirit kasvoivat vuosi vuodelta, ja vuoden 1986 leiriä Piispalassa pidettiin ensimmäisenä ”suurleirinä”. Leiriläisiä oli parhaimmillaan yli 230. Valtakunnallisia leirejä järjestämässä olivat mukana myös Lähetysyhdistys Kylväjä vuodesta 1986, Sanansaattajat 1980-luvun lopusta ja Suomen Raamattuopisto 1990-luvun alusta lähtien.
Erääksi OPKOn opiskelijatyön tavaramerkiksi on muotoutunut Ilosanomapiiri. Aiemmin Helsingin opiskelijatyöntekijänä toiminut Mailis Janatuinen toi tämän tavoittavan raamattupiirin formaatin tuliaisina Suomeen Japanin-lähetyskaudeltaan 1987. Ilosanomapiireissä pohditaan evankeliumitekstejä valmiiden kysymyssarjojen avulla. Niiden tarkoituksena on auttaa ihmisiä tutustumaan itse Jeesuksen elämään ja sanomaan.
Vuosi 1988. IFES:in opiskelijatapahtumassa Saksan Würzburgissa. Mailis Janatuinen kuvassa vasemmalla alhaalla.
STI perustetaan
Suomen teologinen instituutti (STI) perustettiin 1987 yhdessä muiden herätysliikejärjestöjen kanssa. Sen tarkoituksena on tukea teologian opiskelijoita muun muassa luentojen ja opintopiirien kautta.
– Taustalla oli kysymys Raamatusta: liberaali raamattunäkemys nähtiin uhkana, joka veisi pohjan koko työltä. Tilalle tarvittiin hyvää teologiaa, joka vastaa eksegetiikan herättämiin kysymyksiin, Timo Junkkaala kertoo.
– Yhtenä juurena oli OPKOn teologipiiri, mutta mukaan liittyi muitakin järjestöjä, joilla oli ajatuksia rinnakkaiskoulutuksesta (yliopiston teologisen tiedekunnan ohelle). Yhteistyölle laadittiin teologinen pohja, josta käytiin pitkät perusteelliset keskustelut. STI loi yhteyttä viidesläisten ja evankelisen liikkeen kesken.
Taloudellisista syistä OPKO oli lopettanut oman kirjakustannustoimintansa 1982, mutta jatkoi kirjojen julkaisemista kirkollisen kustannusliike Kirjaneliön kautta. Junkkaala mainitsee eräänä merkittävänä julkaisuna Douglas Groothuisin kirjan Uuden aikakauden monet kasvot, joka käsitteli ajankohtaiseksi noussutta New Age -ilmiötä kristillisestä näkökulmasta.
1980–1990-lukujen vaihteessa avautui yhteys Viroon, jonne tehtiin matkoja, pidettiin opiskelijatapahtumia ja tuettiin Viron opiskelijalähetyksen (EEÜÜ) alkuvaiheita 1990-luvun alussa.