”Kevään Arkin teema on aina ollut lähetys.” Näin minua muistutettiin.  Mikäs siinä. Tietenkin lähetyksestä pitää kirjoittaa myös OPKOn jäsenlehdessä. Onhan OPKOlla oma lähetyssihteerikin, omat lähetyskohteet ja aktiot.  Paikallisyhdistykset nimeävät lähetysvastaavia, jotka kutsuvat lähetystyöntekijöitä vierailemaan opiskelijailloissa kerran kaudessa. Toimimme hyvässä yhteistyössä kirkon virallisten lähetysjärjestöjen – erityisesti Kylväjän ja Kansanlähetyksen – kanssa. Lähetyskasvatus viiden vuosikymmenen ajan on kannattanut. Evankeliumin asialle on muihin maihin lähtenyt monta bussilastillista entisiä opiskelijoita. On hienoa olla suuressa mukana! Lähetys on tärkeää, mutta onko se vieläkin enemmän kuin

Opiskelija- ja Koululaislähetys, tuttavallisesti OPKO, täyttää tänä vuonna puoli vuosisataa. Juhlimme  oikein olan takaa koko vuoden.  Järjestön riemuvuosi starttasi loppiaisena Espoonlahden kirkossa pidetyillä messulla, juhlalla (kuvassa perustajajäseniä) ja muistojen kahvilalla.  Jälleen kerran yllätyin siitä, millaista yli kaikkien laarien pursuavaa satoa 1960 ja -70 lukujen herätys on kantanut.   Viidesläisiä järjestöjä yhdistää samankaltainen Jumala-kokemus.  Tulet roihusivat.  Lapsille ja opiskelijoille vietiin hyvää sanomaa. Lähetystyöntekijöitä lähti monta lentokoneellista maan ääriin.  Perustettiin lehtiä, radioasemia ja muutettiin maailmaa. Pelkästään OPKOn kautta syntyi kolme kirkon lähetysjärjestöä:

Onko elämäsi kirjoitettu tähtiin? Oletko mukana itseäsi suuremmassa suunnitelmassa, jonka käsikirjoitus on jo tehty? Yksi kristityn tunnusmerkeistä on Raamatun mukaan se, että hän elää johdatuksessa. Lampaat kuulevat Hyvän Paimenen äänen. Hän lupaa johdattaa rukoilevaa eteenpäin. Asia ei ole kuitenkaan tällä pureskeltu. Johdatus synnyttää joskus äärimmäisiä tunteita, ihanaa innostusta ja puistattavaa pelkoa.