Christoffer Perret tuo OPKOon yritysmaailman opit ja levon kulttuurin

Christoffer Perret
25 vuoden kokemus yritys- ja järjestömaailmasta on opettanut Christoffer Perret'lle, miten strategiat muutetaan konkreettisiksi teoiksi ja tuloksiksi. Kuva: Ilkka Kontturi.

OPKOn uudella operatiivisella johtajalla Christoffer Perret’llä on kirkas visio:

karsitaan turhaa, jotta jokaisen lahjat  pääsevät loistamaan Jumalan käytössä.

 

Yrityskonsultti Christoffer Perret on juuri aloittanut uudessa työssä OPKOn operatiivisena johtajana.

Yhteys Opiskelija- ja Koululaislähetykseen (OPKO) on kulkenut Perret’n suvussa vuosikymmeniä. Kun Christoffer syntyi, hänen isänsä Henrik Perret vastasi järjestön ruotsinkielisestä työstä. Vaikka isästä tuli myöhemmin kirkkoherra, OPKOn nuorisotyö pysyi merkittävänä osana Christofferin nuoruutta ja opiskeluvuosia.

Tänä päivänä yhteys järjestöön ulottuu jo kolmanteen sukupolveen, sillä hänen poikansa Simon Perret toimii opiskelijatyöntekijänä Åbo Studentmissionissa.

Pitkästä historiasta huolimatta siirtyminen järjestön palvelukseen vaati aikaa. OPKOn pääsihteeri tiedusteli Perret’n kiinnostusta hallitustyöskentelyyn säännöllisin väliajoin kymmenen vuoden ajan.

– Työpöytäni oli täynnä. En halunnut lähteä mukaan mihinkään, mihin en pystynyt täysillä sitoutumaan.

Päätös kypsyi vähitellen. Yhteinen arvopohja OPKOn pääsihteerin Jussi Miettisen kanssa oli löytynyt jo vuosia aiemmin Kansanlähetyksen Nuorten Kesässä, jossa uskon todeksi eläminen teki Perret’hen vaikutuksen.

 

Kovia kokenut konkari

 

Ruotsinkielisen Petrus-seurakunnan muutosjohtajana toimiessaan Christoffer Perret huomasi myös seurakunnan ja OPKOn jakavan yhteisen näyn. Yhteistyön seurauksena alkoi syntyä nuorille suunnattuja Disciple-konferensseja, joissa Perret oli mukana Petruksen Puls-verkoston kautta.

Lopulta elämäntilanne, järjestön tarpeet ja yhteinen visio kohtasivat. Perret tuli vuosi sitten liittohallituksen jäseneksi, pyydettiin sitten mukaan OPKOn strategiaprosessiin ja pian tämän jälkeen järjestön operatiiviseen johtoon.

 

Pitkän linjan konsultti ja ammattijohtaja avaa OPKOon uusia ikkunoita. Perret on toiminut yrittäjänä ja yritysjohdossa yli kymmenessä maassa, johtanut mainostoimistoja ja istunut jalkapalloseura HIFK:n puheenjohtajana.

Kirkon puolelta taustaa löytyy seurakuntaneuvostosta sekä Helsingin yhteisen kirkkovaltuuston varapuheenjohtajuudesta. Seurakuntayhtymän johtoryhmän vastuulla oli 110 miljoonan euron budjetti ja 1400 työntekijän organisaatio. Tiukat käänteet eivät pelota häntä, vaan ne ovat opettaneet suhteellisuudentajua.

– Suuret luvut eivät pelota minua. Konkurssin läpivieminen on antanut arvokasta kokemusta ja tervettä suhteellisuudentajua. Tuntuu hyvältä tuoda kaikki tämä OPKOn käyttöön.

 

Luovuus tarvitsee lepoa

 

Yksi muutosjohtajan suurimmista oivalluksista liittyy levon välttämättömyyteen. Mainostoimiston johtajana Perret’llä oli tiimi, joka teki hulluna töitä eikä pitänyt lomia. Palautuminen ei onnistunut riittävästi ja ilmassa oli uupumisen merkkejä. Uhrauksista huolimatta taloudellista tulosta ei syntynyt.

– Olimme täysin uupuneita. Teimme silloin radikaalin päätöksen: teemme jatkossa töitä vain kahdeksan tuntia päivässä, rauhoitamme viikonloput ja vietämme aikaa perheidemme kanssa. Päätimme, että jos tämä ei riitä, yritys saa mennä nurin.

Päätös muutti suunnan täysin. Seuraavasta syksystä muodostui yrityksen historian tuottoisin. Työaikaa ei enää kulunut väsymyksen vuoksi hukkaan, vaan luovuus kasvoi levon myötä.

 

Perret haluaa tuoda myös OPKOonlisää levon kulttuuria. Hän huomauttaa, että lepopäivän pyhittäminen mainitaan kymmenessä käskyssä ennen kieltoa tappaa.

 

Koko luomakunta toimii kasvun ja toimettomuuden sykleissä.

Kyse on siis perustavanlaatuisesta raamatullisesta viisaudesta, Perret huomauttaa.

 

Esteiden raivaaja

 

Diplomi-insinööriopinnot aloittanut Perret on urallaan huomannut, ettei tekniikan avulla voi ratkaista kaikkea.Operatiivinen johtaja nostaa esimerkiksi erään organisaation, jossa päättäjät olivat hankkineet tuhansia tietokoneita. Laitteet jäivät laatikoihin, koska niiden asennus oli jäänyt suunnittelematta. Syyksi esitettiin IT-henkilöstön laiskuutta.

 

– Selvitin, missä ongelma oikeasti piili. Keskustelin IT-tukihenkilön kanssa, jolla oli valtava lista tekemättömiä töitä. Kun kysyin hänen priorisointiperiaatteistaan, hän ei osannut vastata. Tilanne tuntui hänestä aivan ylitsepääsemättömältä. Neuvoin häntä aloittamaan seuraavana päivänä listan kohdasta viisi. Sen jälkeen hän asensi lyhyessä ajassa kymmeniä koneita.

Johtamisessa on Perret’n mukaan kyse ennen kaikkea priorisoinnista ja työntekijöiden auttamisesta olennaisen äärelle. Tätä kulttuuria hän rakentaa nyt OPKOssa. Konkreettinen esimerkki tästä saatiin ensimmäisellä työviikolla, kun toimiston pitkään reistaillut verkkoyhteys saatiin korjattua pienellä investoinnilla.

– Työnteon perusedellytysten on oltava kunnossa.

Syksyn aikana ohjelmassa on kaikkien työntekijöiden toimenkuvien läpikäynti. Perret käy jokaisen kanssa läpi vahvuudet, toiveet työn sisällöstä sekä kuormitustekijät. Tavoitteena on, että suurin osa työajasta olisi inspiroivaa ja vastaisi työntekijän lahjoja ja kutsumusta.

 

Karsimisen kautta kasvuun

 

Jeesuksen vertaus viinipuusta on Perret’lle läheinen. Sitä oksaa, joka tuottaa hedelmää, karsitaan, jotta se tuottaisi vielä enemmän. Tämä hengellinen periaate pätee Perret’n mukaan myös järjestöissä.

– Karsiminen ei ole rangaistus vaan edellytys uudelle kasvulle. Kun organisaatio kasvaa, vaarana on, että sen rakenteista tulee liian raskaita. Siksi karsimme nyt OPKOn hallintoa. Luomme yksinkertaisuutta, mikä vapauttaa energiaa byrokratiasta perustyöhön.

Uudistustyön taustalla vaikuttaa Jeesuksen lupaus: ”Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.”

Perret muistuttaa, ettei Jumalan valtakunnan työn kuulu olla uuvuttavaa suorittamista. Työntekijöiden arvostaminen ja taakkojen keventäminen eivät kuitenkaan rajoitu pelkkään henkiseen hyvinvointiin tai työnkuvien hiomiseen, vaan ne ulottuvat myös talouteen. Uutta operatiivista johtajaa harmittaa, että järjestökentän palkkataso laahaa usein jäljessä.

OPKOssa otetaan nyt askeleita varainhankinnan tehostamiseksi, että työntekijöille pystyttäisiin maksamaan heidän asiantuntemustaan vastaavaa palkkaa.

 

Aamuksi 50 000 euroa

 

Omien lahjojen antaminen Jumalan käyttöön ei vaadi täydellisyyttä, vaan luottamusta siihen, että asiat järjestyvät. Perret on saanut kokea tämän konkreettisesti.

Toimiessaan jalkapalloseura HIFK:n puheenjohtajana hän joutui keskelle taloudellista kriisiä: seura tarvitsi seuraavaan aamuun mennessä 50 000 euroa.

– Istuin jalkapallostadionilla rukoillen, kun kadulla kulkenut seuran kannattaja koputti yllättäen ikkunaan. Hän huomasi minun näyttävän huolestuneelta ja kysyi voisiko auttaa. Kuultuaan tilanteen hän lupasi järjestää tarvittavan summan.

Perret toteaa kokemuksen opettaneen hänelle jotain olennaista. Liikkeelle lähdetään usein tyhjin käsin, mutta Jumalan käsissä vähäisetkin resurssit moninkertaistuvat.

Kaiken työn taustalla vaikuttaa OPKOn rohkea visio: tavoitteena on 10 000 uutta Jeesuksen seuraajaa Suomen kouluissa ja kampuksilla.Visioon vastaa järjestön uusi strategia ”Paluu tulevaisuuteen”. Nimi merkitsee paluuta OPKOn alkuperäisille juurille.Alkuaikoina opiskelijat vastasivat itse toiminnan pyörittämisestä.

 

Nuoret esiin

 

OPKOn uudessa strategiassa työntekijän rooli on toimia mentorina, tukijana ja varustajana, jotta nuoret voivat löytää lahjansa ja toteuttaa kutsumustaan.

Perret vertaa valmentavaa johtajuutta vanhemmuuteen: lasta tuetaan ja nostetaan, mutta samalla on uskallettava tarjota sopivia haasteita kasvun tueksi, sillä kasvu vaatii myös ponnistelua.

Vaikka visio kymmenestätuhannesta opetuslapsesta on mittava, Perret pitää tätä täysin mahdollisena. Sosiologien tapaan hän muistuttaa, että syvät muutokset saavat aina alkunsa pienistä joukoista – ja inhimillisesti mahdottomalta tuntuva tavoite muuttuu todeksi Jumalan varassa.

Opetuslapseus merkitsee Perret’lle kykyä kuulla Hyvän Paimenen ääntä ja seurata häntä. Operatiivinen johtaja vertaa matkaa Raamatun Daavidiin, joka joutui käymään läpi vuosien taistelun ennen kuin hän astui kutsumukseensa.

Moni nuori kaipaa rohkaisua, jotta uskaltaisi luottaa Jumalaan. Jumalan tie ei ole usein se suorin, mutta hän lupaa kulkea rinnalla.

– OPKOssa tuemme nuoria löytämään aidon identiteettinsä Kristuksessa ja kypsymään siinä.

 

Rengasta rakentamaan

 

Jotta OPKOn työntekijät ja nuoret voivat keskittyä tehtäväänsä koululaisten ja opiskelijoiden parissa, taustalle tarvitaan vahva lähettäjien ja esirukoilijoiden verkosto.

Jokainen on kutsuttu osallistumaan evankeliumin eteenpäin viemiseen joko lähtemällä itse tai mahdollistamalla muiden työ.

Tämän vuoksi myös Christoffer Perret aloittaa työnsä OPKOssa rakentamalla oman tukirenkaan. Hän muistuttaa, että rukous ja taloudellinen tuki ovat merkittäviä tapoja olla läsnä kampuksilla, vaikka fyysisesti ei sinne pääsisikään.

– Jokainen lahjoitus on käytännön teko sen puolesta, että nuorilla on Suomen oppilaitoksissa mahdollisuus kuulla evankeliumi ja kasvaa uskossa.

 

Liity Christoffer Perretin

tukirenkaaseen osoitteessa

opko.fi/christoffer tai lähettämällä

sähköposti osoitteeseen:

opko@opko.fi.

Teksti: Anna-Mikaela Miettinen

Kuvat: Ilkka Kontturi

Kirjoitus on julkaistu Arkin numerossa 3/2026. Tilaa Arkki tästä.

Lisää
luettavaa

Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetyksen tiedotus- ja raamatunopetuslehti

Arkki

Suurempi kuin Artemis

Shamanismi, ennustajat, energiaparantajat, noidat, loitsut ja uskonnollisiin riitteihin liittyvät huumeet ovat yhä useamman nuoren arkea. Kristinuskon aseman heikentyessä hengellisyys ei ole kadonnut – päinvastoin. Pitkään on jo ollut näkyvissä, että

Lue lisää »
Aiempia:
Teema
Aslanin matkassa uskon ja järjen poluilla

Teologian tohtori Lilian Lindén sai konfirmaatiolahjaksi C.S. Lewisin kirjoittaman kirjan Paholaisen kirjeopisto. Teos tarjosi niin hyviä aineksia kristillistä maailmankuvaarakentavalle nuorelle, että Lindén janosi lukea lisää. Hänen viime vuonna valmistunutväitöskirjansakin käsitteli

Opetukset

alt=""

Raamattu ajassamme: Tavis riittää

Vertaileminen ei aina kannata. Ei, jos alamme liikaa vertaamaan itseämme muihin ihmisiin: aina löytyy kauniimpia, fiksumpia ja rohkeampia kuin minä.   Kristittyinä helposti vertaamme elämäämme, uskoamme ja uskonelämäämme muiden elämään.

Apologianurkka

“Onhan Jumala ilmaissut sen heille”

Jos Jumala onkin olemassa, onko koko ajatus sokean uskon varassa – vai onko Jumala antanut itsestään jonkinlaista todistusaineistoa? Kristinuskon tapaisten ilmoitususkontojen keskeinen idea on, että Jumala otti tiedollisessa projektissa aktiivisen

Kolumnit

Tutut hiekkalinnat vai todellinen turva?

  “Rakentaessani omia hiekkalinnojani en myöskään koskaan löydä sitä elämää, jonka Jeesus tarjoaa.” Jumala puhui minulle useampi vuosi sitten seuraavan tarinan: Jeesus kutsuu minua seikkailuun merelle, ja olenkin aluksi innoissani