Uusin julkaisu:

Voiko Raamattuun luottaa?

Kysymys Raamattuun luottamisesta voisi sisältää monia erilaisia kysymyksiä. Ovatko Raamatussa kuvatut kertomukset oikeasti tapahtuneet? Onko Raamattu tuhansia vuosia vanhana ylipäätään tolkullinen tämän päivän ohjenuoraksi? Ovatko Raamatun tekstit keskenäänliian ristiriitaisia? Ovatko kääntäjät tulkinneet oikein alkutekstiä? Edustaako Raamattu sellaista antiikkista maailmankuvaa, joka nykyaikaisen ihmisen pitäisi lopultakin hylätä?   Kaikista näistä näkökulmista Raamattua on aikojen saatossa haastettu, eikä vähiten tämän päivän Suomessa. Parin viime vuoden aikana meillä on ilmestynyt muutamia kirjoja, jotka ovat saaneet suuren medianäkyvyyden ja hämmentäneet kristittyjä lukijoita. Kirjoittajat ovat toki

Lue lisää »

Aiempia tekstejä:

Tanja Iljina-Kokon henkilökuva

Kristuksen ruumiissa: yhteyttä, valoa ja kasvua

Minua on viime aikoina puhutellut Paavalin usein käyttämä kielikuva Kristuksen ruumiista. Roomalaiskirjeessä (12:4–5) Paavali kirjoittaa: ”Niin kuin meillä jokaisella on yksi ruumis ja siinä monta jäsentä, joilla on eri tehtävänsä, samoin me kaikki olemme Kristuksessa yksi ruumis mutta olemme kukin toistemme jäseniä.” Emme saisi mitään aikaan ilman Kristusta – toisaalta me myös kannamme Häntä paikasta toiseen. Uusi alku Oulun Opkossa Aloitin OPKOn opiskelijatyöntekijänä Oulussa 1.8.2025. Aiemmin olen työskennellyt varhaiskasvatuksen opettajana ja useamman vuoden pyhäkouluopettajana. Elämä pienten kanssa voi opettaa paljon

Varjo valkeudessa?

Lämmin ja vastaanottavainen yhteisö, ystävällinen pastori, oman palveluspaikan löytyminen ja lähtökohtaisesti raamatullinen opetus kutsuvat luokseen Jumalan etsijää. On vaikea keksiä hyvää syytä vihata seurakuntaa. ”Eikkareiden” karikatyyri kontrollia rakastavasta kristitystä hirviöstä on tietysti mustavalkoinen ja tuntuu jopa järjettömältä. Mutta mitä tehdä, kun tämä karikatyyri käveleekin sinua vastaan ja sanoo ”Tervetuloa seurakuntaan?” Biblethinker.org -sivuston kautta raamattua opettava yhdysvaltalainen Mike Winger on muutaman viimeisen vuoden aikana joutunut käsittelemään paimenensa sairastuttamia yhteisöjä. Aluksi Mike yksinkertaisesti arvioi muutaman megakirkon pastorin saarnoja ”rauta rautaa hioo” -periaatteella.

”Kuolleiden ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää”– mitä kristitty uskoo ja miksi hän elää niin kuin elää?

Mikä tekee kristinuskosta ainutlaatuisen maailman uskontojen ja filosofioiden joukossa – ja mikä todistaa, että se on luotettava ja paikkansa pitävä käsitys perimmäisestä todellisuudesta? Mikä on kuoleman varjon alla elävien kristittyjen varsinainen, lopullinen päämäärä? Entä mikä on sekä heidän eettisten valintojensa perusta että niiden voimanlähde? Toisin sanoen: mikä on kristillisen vakaumuksen tinkimättömässä keskiössä? Uuden testamentin nojalla yksi ainoa sana voi vastata tiiviisti kaikkiin näihin kysymyksiin. Tuo sana on ylösnousemus.   Nousi kolmantena päivänä kuolleista Vakavasti otettavat historiantutkijat eivät kiistä Jeesus Nasaretilaisen

Jumalan valtakunnan pioneeri

Ovella tapaan ensin Aamoksen ja Pablon, kääpiösnautserit. Isäntä tarjoaa kokista, mutta itselläni on omat kofeiinittomat Pepsit mukana. Jussi Miettinen juo Coca-Cola Zeroa ja kertoo, totta kai, alkuun henkilötunnuksensa: 010666. Opiskelija- ja Koululaislähetyksen pääsihteeri täyttää pian 60 vuotta. Haastatteluhetkellä on toukokuu. – Aika hurjalta tuntuu, kun en millään tavalla koe itseäni kuusikymppiseksi, Jussi sanoo. Jussi varttui Turussa kolmelapsisen perheen kuopuksena. Äiti oli lastentarhanopettaja, isä maatalousbisneksessä. Miettisellä on kaksi isosiskoa, Kristiina ja Anna-Mari, joista jälkimmäinen tunnetaan runoilijana. Hänen sukunimensä on Kaskinen. Lapsena

Mitä helvettiä?

Oppi kuolemanjälkeisestä rangaistuksesta, käsitetäänpä se oikein tai väärin, on jatkuvan kritiikin kohde. Ihmisten ”ikuinen kiduttaminen”, varsinkin rajallisten rikkomusten tai ”pelkkien väärien uskomusten” tähden, on rakastavalta Jumalalta julmaa ja epäoikeudenmukaista. Adventistit ja Jehovan todistajat väittävätkin kadotettujen raukeavan viimein tyhjiin. Toiset syleilevät universalismia: lopulta kaikki pelastuvat. Jeesuksen ja apostolien opetus torjuu molemmat yllä mainitut näkemykset, mutta sitäkin voi vääristellä. Keskiaikaisesta Dante-kuvastosta huolimatta helvetti ei ole paholaisen oma valtakunta – infernaalinen kidutuskammio, jossahän piruineen vastaa syntisten rääkkäämisestä.  Pikemminkin se on eristysselli,jossa saatana kärsii

Valtakunnassa kaikki hyvin

Kun kaikki perustukset revitään, mitä vanhurskas voi enää tehdä?” kysyi aikanaan Israelin kuningas Daavid (Ps. 11:3). Hän näki ajan, jolloin oikeuden- mukaisuus ja turva horjuivat. Kuulostaako tutulta? Moni suomalainen kristitty kokee nyt samoin: asfaltti repeää jalkojen alta. Kansa etääntyy Jumalan sanasta, valtio velkaantuu ja työttömyyskäyrät hipovat pilviä. Sodan uhka on myös palannut Eurooppaan. Antisemitismi, kouluväkivalta ja terrorismi leviävät maailmalla. Ympäristön tila herättää etenkin nuorissa kasvavaa pelkoa ja jopa luonnonvoimat tuntuvat oikukkailta. On helppo kysyä: mitä enää voi tehdä? Daavidin vastaus

Mikä on Arkki?

Arkki on Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetyksen oma lehti. Arkista löydät kristillisen opiskelija- ja koululaistyön sykettä, kiinnostavia artikkeleita, raamattuopetusta ja tietoa tapahtumista. Lähetämme Arkin kaikille työmme ystäville ja toiminnastamme kiinnostuneille neljä kertaa vuodessa – täysin maksutta. Artikkelien nettiversioita voit lukea tältä sivulta.