Kysymys Raamattuun luottamisesta voisi sisältää monia erilaisia kysymyksiä. Ovatko Raamatussa kuvatut kertomukset oikeasti tapahtuneet? Onko Raamattu tuhansia vuosia vanhana ylipäätään tolkullinen tämän päivän ohjenuoraksi? Ovatko Raamatun tekstit keskenäänliian ristiriitaisia? Ovatko kääntäjät tulkinneet oikein alkutekstiä? Edustaako Raamattu sellaista antiikkista maailmankuvaa, joka nykyaikaisen ihmisen pitäisi lopultakin hylätä?
Kaikista näistä näkökulmista Raamattua on aikojen saatossa haastettu, eikä vähiten tämän päivän Suomessa. Parin viime vuoden aikana meillä on ilmestynyt muutamia kirjoja, jotka ovat saaneet suuren medianäkyvyyden ja hämmentäneet kristittyjä lukijoita. Kirjoittajat ovat toki kristittyjä itsekin ja vieläpä oppineita teologeja. Tässä artikkelissa koetan vastata noissa kirjoissa esitettyihin haasteisiin, tosin melko ylimalkaisesti käytettävissä olevan palstatilan puitteissa.
Historiaa vai tulkintaa?
Kuvaako Raamattu todellista vai kuviteltua historiaa? Tähän on helppo vastata: todellista. Luonnollisesti kaikki historiankuvaus joutuu valikoimaan aineistoa ja tulkitsemaan sitä jostain tietystä näkökulmasta. Raamatun suhteen on lisäksi huomattava, että useimmat tekstit on kirjoitettu melko kauan niissä kuvattujen tapahtumien jälkeen. Raamatun tieteellinen tutkimus pyrkii ottamaan tämän huomioon ja etsii johtolankoja, joilla voisi ikään kuin kuoria myöhemmän tulkinnan alta varhaisemman tapahtumien kulun. Tässä kohdataan suuria vaikeuksia, koska useimmiten meillä ei ole muuta tietoa kuin itse teksti. Niinpä tutkijan ennakkoasenne tai koulukuntaisuus voi viedä tuloksia hyvin eri suuntiin.
Arkeologia vahvistaa kokonaiskuvaa
Yksi keino päästä lähemmäs tapahtumia on arkeologinen tutkimus. Sekin sisältää erilaisia tulkintojen mahdollisuuksia.
Koska rauniot eivät kerro, kuka paikassa asui, eivätkä ruukut, kenen tekemiä neovat. Silti arkeologia on hyvin tärkeä osa Raamatun historiallisuuden ymmärtämistä. Vahvasti yleistäen voidaan sanoa, että Raamatun maiden arkeologia vahvistaa käsitystä tuon kirjan tapahtumien historiallisuudesta. Riittävän paljon henkilönimiä, paikannimiä ja sotakuvauksia on kyetty jäljittämään, ja ne sopivat hyvin Raamatun kertomuksiin.
Hyvä esimerkki eri suuntiin menevistä tulkinnoista ovat ne kaksi nykyisessä keskustelussa mainittua löytöä, joissa kuvataan Israelin Jumalan, Jahven, rinnalla naispuolinen jumala, Asera.
Raamatunlukijalle tämä ei ole mikään yllätys, koska hän tietää, että Israelin ja Juudan kuningaskuntien aikana kansa lankesi yhtenään palvelemaan epäjumalia ja juuri siitä löydöt kertovat. Nyt kohua nostattaneissa kirjoissa väitetään, että Israelin alkuperäinen uskonto oli polyteismi ja löydöt kertovat siitä. että Jahven palvonta tulisi vasta myöhemmin kuvaan. Tällainen teoria saadaan näyttämään oikealta, kun järjestellään Vanhan testamentin tekstejä eri-ikäisiksi ja rakennetaan tähän järjestykseen sopiva kokonaisuus.
Kuinka luotettava teksti Raamattu on?
On selvää, että Raamatun tekstien takana on pitkä historia ja useita kopiointivaiheita. Nämä eivät muuta sitä tosiasiaa, että meillä nykyisin käytössä oleva alkuteksti (Vanhan testamentin
hepreankielinen ja Uuden testamentin kreikankielinen) on varsin luotettava, eikä mikään perustava opillinen seikka ole kaatumassa käsikirjoitusten erilaisuuteen. Erot ovat yleensä hyvin pieniä ja tutkimuksen avulla on kauan sitten jo selvitetty, millainen alkuperäinen teksti on ollut. Pienistä yksityiskohdista tekstikriittinen tutkimus käy jatkuvasti keskustelua, mutta Raamatun sanoma ei siitä muutu.
Onko Raamattu yhä ajankohtainen?
On myös sanottu, että nykyaikainen ihminen ei voi enää pitäytyä antiikin ajan maailmankuvaan. Miksi ei voisi? Esimerkiksi kaikki nykyaikainen retoriikka eli puhetaidon opetus perustuu Aristoteleeseen ja muihin antiikin oppineisiin.
Se että teksteillä on pitkä historia, ei tee niitä välttämättä aikansa eläneiksi.
Kuulemme väitteitä, että Jeesuksen neitseellinen syntymä ja hänen ylösnousemuksensa pitäisi tulkita vertauskuvallisiksi.
Se on tutkijoiden henkilökohtainen mielipide, ei tutkimustulos. Kristillinen kirkko on aina pitäytynyt näiden tapahtumien todenperäisyydessä.
Voiko siis Raamattuun luottaa? Se on aina ollut kristillisen kirkon opin ja elämän ylin lähde, eikä se tilanne ole muuttunut. Se on myös se sana, joka synnyttääuskon Jeesukseen ja pitää tätä uskoa yllä.
Teksti: Eero Junkkaala
Raamattuun ja arkeologiaan perehtynyt teologian tohtori
Kirjoitus on julkaistu Arkin numerossa 3/2025.
Tilaa Arkki tästä.
