Ovella tapaan ensin Aamoksen ja Pablon, kääpiösnautserit. Isäntä tarjoaa kokista, mutta itselläni on omat kofeiinittomat Pepsit mukana. Jussi Miettinen juo Coca-Cola Zeroa ja kertoo, totta kai, alkuun henkilötunnuksensa: 010666. Opiskelija- ja Koululaislähetyksen pääsihteeri täyttää pian 60 vuotta. Haastatteluhetkellä on toukokuu.
– Aika hurjalta tuntuu, kun en millään tavalla koe itseäni kuusikymppiseksi, Jussi sanoo.
Jussi varttui Turussa kolmelapsisen perheen kuopuksena. Äiti oli lastentarhanopettaja, isä maatalousbisneksessä. Miettisellä on kaksi isosiskoa, Kristiina ja Anna-Mari, joista jälkimmäinen tunnetaan runoilijana. Hänen sukunimensä on Kaskinen.
Lapsena Jussi oli herkkä ja luova. Jotkut veikkasivat, että hänestä tulisi näyttelijä. Yläasteella hän joutui koulukiusaamisen uhriksi.
– Vatsasta nipisti, kun piti mennä kouluun.
– Olen käsitellyt asiaa terapiaa myöten ja antanut anteeksi.
Mutta jälki jäi.
– Edelleen jos joku vaikka nauraa bussissa, saatan nanosekunnin ajan ajatella, että nauraako se mulle.
Jussista tulee pappi
Jussi tiesi jo lapsena, että hänestä tulee pappi. Se oli erikoista, koska suvussa ei ollut pappeja.
– Muistan, kun 7-8-vuotiaana keskustelimme kavereiden kanssa, mitä kenestäkin tulee isona. Pasi, joka asui samassa kerrostalossa kuin me sanoi, että ”Jussista ainakin tulee pappi”.
Jussi oli hetken hiljaa. Mistä Pasi tiesi?
– En ollut kenellekään kertonut, en edes vanhemmille.
Jussin ollessa 13-vuotias sisko Anna-Mari antoi hänelle Uuden testamentin nykysuomeksi. Lupaava yleisurheilija keskittyi kuitenkin enemmän treenaamiseen. Jussin valmentaja oli tunnettu juoksija Martti Vainio.
Rippikoulun Jussi kävi Kansan Raamattuseuran leirillä. Se vahvisti Jussin pappiskutsumusta, mutta tärkeintä oli edelleen urheilu.
Vuonna 1984 Martti Vainio sai hopeaa Los Angelesin olympialaisissa 10 000 metrin matkalla, mutta jäi kiinni dopingin käytöstä.
– Se oli kova isku minulle ja muille Vainion juoksutallin jäsenille.
Jussi lähetti Vainiolle kortin, jossa luki ”aamu tulee aina”.
– Minusta se oli aika fiksu kortti. En ottanut kantaa tapahtumiin, mutta kortti kertoi toivosta synkän yön jälkeen.
Risti pois piilosta
Vainion käry suisti Jussin uskonelämän uusille jengoille. Jussi ajatteli, että jos hänestä ei tule maailman parasta urheilijaa, hänestä tulee sitten maailman paras uskovainen.
– Luin Raamattua kolme kertaa päivässä ja rukoilin paljon.
Nuorukainen treenasi uskoa kuin juoksua. Samalla hän joutui ”lain alle”.
– Ajattelin, että täältä tullaan. Nyt noukitaan itsestä kaikki paha pois kuin irtokivet pellolta. Silloin en vielä ymmärtänyt, että pintamullan alla möllötti perisynnin kallio.
Samana vuonna tuli äkkipysähdys. Jussin paras kaveri Timo Vainio kuoli kesken koulupäivän.
Timo ja Jussi olivat olleet kahdella Sleyn rippileirillä samaan aikaan isosina, ja he viettivät muutenkin paljon aikaa yhdessä.
Timon kuolemaa edeltävänä iltana Jussi, Timo ja neljä muuta kokoontuivat raamattupiiriin. Nuoret päättivät ostaa kakun, kuin juhliakseen ystävyyttä. He lukivat läpi Galatalaiskirjeen – yhden luvun kukin.
– Timo sanoi, ettei usko minkään tässä elämässä tapahtuvan sattumalta.
Seuraavana päivänä koulussa, kun Jussi meni ruokatunnilla pihalle, lippu oli puolitangossa.
Joku kysyi ”kuka on kuollut?”.
– Tiesin sydämessäni vastauksen. Juoksin sanaakaan kavereille sanomatta rehtorin kansliaan ja kysyin. Hän sanoi Timon nimen.
Jussi oli silloin abiturientti, Timo oli lukion toisella.
Jussin mielessä kaikui Timon lause: mitään tässä elämässä ei tapahdu sattumalta.
– En ollut aiemmin uskaltanut koulussa kertoa kenellekään Jeesuksesta, mutta kun Timo kuoli, nostin rippiristin paidan alta sen päälle. Ymmärsin, että maailman tärkein asia on se, mitä ihmiselle tapahtuu kuoleman jälkeen. Sain rohkeuden pitää aamunavauksen. Siinä sanoin: ”Taivaan ovella ratkaisee vain yksi juttu – oletko Jeesuksen tuttu.”
Huipulla palaa tuli
Timolle alettiin puuhata muistojuhlaa. Timon sisko ehdotti, että kukkien ostamisen sijaan voitaisiin tukea nuorisotyötä. Jussin sisko Anna-Mari keksi tapahtumalle nimen: Maata näkyvissä. Tapahtuma järjestettiin Pallivahan seurakuntakeskuksessa Turussa.
– Näin siellä näyn suunnattoman suuresta nuorisojoukosta. Koin Jumalan kutsuvan minua tekemään pappina työtä nuorten parissa.
Ensimmäisessä Maata näkyvissä -tapahtumassa soittivat muun muassa The Road ja Alabasteri-yhtye. Lisäksi oli raamattutunteja.
Tapahtumasta tuli vuosittainen.
– Sen kehitys on ollut suuri Jumalan ihme. Ensin oli 100 ihmistä, sitten 300, 600, 900, 1500, 3000, 11 000, Jussi luettelee.
Vuonna 1985 Jussi aloitti työt Maata näkyvissä -festareiden projektisihteerinä. Hän oli kuitenkin allapäin, ja edelleen lain alla.
– Voin pahoin. Sanoin Jumalalle, että jos et auta, en tiedä mitä itselleni teen.
Jussi itki lattialla, kun hän tunsi, että joku tuli huoneeseen.
– Näin kuvan vuoresta, jonka huipulla paloi tuli. Mieleeni tuli Vanhan testamentin kohta, jossa Abraham kutsuttiin uhraamaan poikansa Iisak, mikä on esikuva siitä, mitä Jumala teki, kun antoi Poikansa Jeesuksen. Kuulin kysymyksen: Jos se, mitä minä tein sinun puolestasi, riittää minulle, eikö se riittäisi myös sinulle?
– Ymmärsin, että riitän ja kelpaan. Jumalan armo kirkastui minulle mullistavalla tavalla, Jussi kertoo.
Mälsä paikka landella
Vuonna 1986 Jussi aloitti teologian opiskelut Åbo Akademissa. Samalla hän työskenteli Maata näkyvissä -festareiden projektisihteerinä. Hän hoiti tehtävää vuoteen 1991 asti, kunnes hänestä alkoi tuntua siltä, ettei enää haluaisi olla kävelevä Maata näkyvissä -festarit.
Sleyssä, joka oli festarin pääjärjestäjä, toivottiin kuitenkin Jussin jatkavan. Jussi lupasi rukoilla asian puolesta.
– Festareiden jättäminen tuntui vaikealta. Olivathan ne minulle kuin oma lapsi.
Jussi pyysi rukoustukea ruotsalaiselta ystävältään Janne Johanssonilta, joka totesi asiaa rukoiltuaan, että ehkä Jussi saisi vahvistuksen päätökselleen jonkun ihmisen kautta Suomessa. Jussi oli luvannut kertoa päätöksensä Sleyn Heikki Haatajalle uuden vuoden jälkeisenä maanantaina. Edellisenä iltana Jussi meni Marja-serkkunsa kutsumana Sanan ja rukouksen iltaan, jossa Kansan Raamattuseuran aktiivi Kerttu Pura sanoi yllättäen Jussille: ”Seisot tienristeyksessä. Tiedät, mitä sinun pitää valita. Tee sen mukaan.”
– Kyyneleet valuivat pitkin poskea, ja päätin, mitä tulisi tehdä.
Jussi ilmoitti Haatajalle, että lopettaisi festareiden parissa.
Oli Jussi kuitenkin kuvioissa sen jälkeenkin. Vuosina 1991–1992 hän toimi festareiden konsulttina.
Sitten Kansanlähetyksen nuorisotyön johtaja Leif Nummela soitti ja pyysi Jussia seuraajakseen.
– Menin Ryttylään haastatteluun. Se oli ihan mälsä paikka, jossain landella. Haastattelussa kerroin vain kaikki huonot puolet itsestäni.
– Oli mulla kyllä jättiraamattu mukana. Näin paksu, Jussi näyttää.
Kotiin lähtiessä Jussi puristi Honda Accordin rattia ja rukoili: ”Herra, en halua joutua tänne”.
Sitten tuli kesä, ja mieli alkoi muuttua. Nummela soitti Jussille, että hänet oli valittu.
Daniellen haastattelu
Jussi toimi Kansanlähetyksen nuorisotyön johtajana 1993–2006. Hän alkoi kehittää Nuorten kesä -tapahtumaa ja harrasteripareita.
– Evankelista Kalevi Lehtinen tuli nuorille tutuiksi kymmenissä suurtapahtumissa ympäri Suomen. Kalevin esittämään alttarikutsuun vastasi noina vuosina satoja nuoria.
”Musiikkitallikin” oli laadukas.
– Juha Tapio, Bass´n helen, Mikko Goes to Heaven ja Jukka Leppilampi esiintyivät tapahtumissamme.
Kansanlähetyksessä Jussi tapasi myös tulevan vaimonsa Daniellen, joka oli Uusi Tie -lehdessä toimittajana.
Danielle oli kysynyt lehden päätoimittajalta Leif Nummelalta, ”onko tuo nuorisotyön johtaja vapaa”.
– Danielle teki minusta haastattelun.
Hän ihastui ”Jussiin ja hänen kirjahyllyynsä”. Jussi oli jo silloin kirjojen ystävä.
– Nykyisessä kodissa kirjahyllyjä on yhden sijasta kuusi kappaletta.
Danielle ja Jussi avioituivat vuonna 1999. He saivat kaksi tytärtä.
Avoimuuden ilmapiiri
Vuonna 2008 Jussi valittiin Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetyksen pääsihteeriksi.
– Halusin painottaa Jumalan sanan opettamisen rinnalla evankelioimistyötä. Sille oli tarvetta, koska työni alussa ani harvoin kuulin kenenkään tulleen uskoon. Nyt puhaltavat uudet tuulet, ja nuoret ovat avoimia Jeesukselle, Jussi arvioi.
Miettisen mukaan OPKOn evankelioimisnäky on vahvistunut vuosi vuodelta, ja myös nuoret ovat muuttuneet.
– Nykyajan nuorten on vaikea sitoutua auktoriteetteihin. He haluavat tehdä omat päätöksensä ja ymmärtää syyt niiden taustalla. Siksi heidän kanssaan täytyy keskustella, kuunnella ja käydä asiat läpi yhdessä — vasta silloin he voivat sitoutua aidosti.
– Toisaalta nuoret ovat aiempaa avoimempia. Jotkut jopa lukevat Raamattua koulussa ruokatunnilla ja kertovat uskostaan rohkeammin kuin ikätoverinsa esimerkiksi 90-luvulla.
OPKOn työtä tehdään 14 paikkakunnalla. On opiskelijailtoja, akateemista debatteja eli Veritas Forumeita, yliopistomissioita, nuortenleirejä, ja pienryhmätoimintaa.
– Pyrimme siihen, että nuoret olisivat vaikuttamassa siellä, missä he elävät. Että he veisivät evankeliumin mukanaan, emmekä vain odottaisi, että Jeesusta etsivät ihmiset löytäisivät tiensä kokoontumistilojen sopukoihin.
OPKO toimii kahdella kotimaisella kielellä ja yhä vahvemmin myös kansainvälisten opiskelijoiden parissa englanniksi.
– Meillä on näky ja into kertoa yhä suuremmalle joukolle nuoria evankeliumi. Toivon saavani vielä työurani aikana nähdä suuren nuorisoherätyksen.
OPKO kuuluu myös evankelikaaliseen IFES-järjestöön (International Fellowship of Evangelical Students), joka toimii 180 maassa.
– Tunnustustenvälisyys on yksi virta työssämme, mutta OPKOn sydän on luterilainen.
Jussi ajattelee, että hänen tähänastinen elämäntyönsä on ollut nuorisotyön pioneerin tehtävä.
– Maata näkyvissä -festarit täytti juuri 40 vuotta. Vaikka en missään muussa olisi saanut olla mukana, tästä olen Jumalalle kiitollinen. Olen halunnut tavoittaa nuoria ja varustaa heitä palvelemaan Jumalaa ja lähimmäisiään saamillaan lahjoilla.
– Olen kokenut kutsumuksekseni ja ehkä jopa Luojalta saamakseni lahjaksi synnyttää uutta.
Jussi Miettisen uran merkkipaaluja
1985–1991 – Maata Näkyvissä -festareiden johtaja
1992 Teologian maisteri
1993–2006– Kansanlähetyksen nuorisotyön johtaja
2006–2008 – Suomen Evankelisen Allianssin nuorisotyön inspiraattori
2000–2016 – World Evangelical Alliancen (WEA) nuorisokomission jäsen
2006–2008 – Johtamisen ja nuorisotyön maisteriopinnot
2008– OPKOn pääsihteeri
2010–2012 – Työnohjaajakoulutus
2017–2019 – Johtamisen erikoisammattitutkinto
2018– African Leadership Institute for Community Transformation (Etelä-Afrikka), Transformational Leadership -koulutus
Lisäksi lukuisia kansainvälisiä konferensseja ja verkostoja
Halutessasi voit osallistua Jussin syntymäpäiväkeräykseen. Sen tuotto ohjataan OPKOn työhön nuorten tavoittamiseksi evankeliumilla. Kerätystiedot lehden keskiaukeamalla.
Teksti: Petri Vähäsarja
Kuvat: Ilkka Kontturi
Kirjoitus on julkaistu Arkin numerossa 2/2026. Tilaa Arkki tästä.
