Uskonnonfilosofian professori Paul Copan sai opiskelijat kyselemään kristinuskon keskeisimpiä kysymyksiä.

Me kaikki kohtaamme ja teemme arkisessa elämässä lukemattomia väitteitä koskien mitä erilaisimpia asioita. Väitämme, että jokin asia on niin tai näin – eli että se on totta tai se ei ole totta. Jollei meillä olisi tätä mahdollisuutta tehdä eroa asioiden välillä, elämä kävisi hyvin pian mahdottomaksi.

Totuus. Harva sana herättää yhtä paljon kiistoja ja kuumia tunteita. Erilaisia maailmankatsomuksia edustavilla ihmisillä saattaa olla täysin vastakkaiset näkemykset siitä, mitä totuus on ja kuinka siitä voidaan saada tietoa.

Eräs opiskelija kertoi, että on ollut 22 vuotta uskossa, mutta on alkanut vasta viime aikoina ajatella että sillä voi olla jotain tekemistä sen kanssa, että joku muukin tulee uskoon. Monet muut asiat ovat vieneet elämässä aikaa ja eikä elämä ole jäsentynyt Jumala-suhteen kautta.

Helsingin Sanomat julkaisi elokuussa kolumnin, jossa ei liputettu kristinuskon puolesta. Kirjoittajan mukaan kristityillä on pikkumainen ja julma Jumala, joka uhkailee ja kostaa, antaa taakkoja, joita ihmiset eivät pysty kantamaan, ja lopuksi heittää helvettiin. Vaikka suurin osa suomalaisista on varmaan rippikoulunsa käynyt ja kuullut opetusta Jumalan armosta, kolumnin kirjoittaja on tuskin ainoa, jonka mielikuva Jumalasta on kasvanut armottomaksi. Sain tänä kesänä olla mukana aktiossa, jossa yritettiin kertoa evankeliumi kansainvälisille opiskelijoille. Kohdatessani eri uskontokuntiin kuuluvia ja uskonnosta piittaamattomia ihmisiä huomasin itsekin miettineeni,