Miksi kristinusko on totta?

the-rosary-324830_1280
Me kaikki kohtaamme ja teemme arkisessa elämässä lukemattomia väitteitä koskien mitä erilaisimpia asioita. Väitämme, että jokin asia on niin tai näin – eli että se on totta tai se ei ole totta. Jollei meillä olisi tätä mahdollisuutta tehdä eroa asioiden välillä, elämä kävisi hyvin pian mahdottomaksi.

Mutta mitä oikeastaan tarkoitamme sanoessamme, että jokin asia on totta? Harvempi taitaa tulla pohtineeksi, mitkä kaikki seikat vaikuttavat siihen, että voimme pitää jotakin totena. Ilman näitä tekijöitä totuudelta putoaa pohja.

Ensiksikin meidän täytyy olla vakuuttuneita siitä, että on olemassa meistä itsestämme riippumaton todellisuus, jossa vallitsee järjestys. Toiseksi meidän on luotettava siihen, että meidän aistimme kykenevät välittämään oikeaa tietoa ympäristöstämme. Samoin meidän on luotettava muistiimme, että se tallentaa oikein aistien välittämää kokemustietoa. Edelleen ajattelumme on oltava pätevää; huomioidemme ja johtopäätöstemme välillä on vallittava perusteltu yhteys.

Viime kädessä näiden seikkojen oikeellisuutta ei voida todistaa tieteellisesti paikkansa pitäviksi. Ne ovat lähtökohtia, jotka oletamme oikeiksi. Me uskomme niin – ja niiden pohjalta me kaikki elämässämme toimimme. Hahmotamme todellisuutta, maailmaa, tapahtumia, historiaa erilaisin menetelmin: esteettisesti, kemiallisesti, fysikaalisesti, matemaattisesti, loogisesti, juridisesti ja historiallisesti, kuten alun esimerkeissä, ja monin muin tavoin.

Kaikella on alkusyy

Millä tahansa tavalla todellisuutta pyritäänkin tavoittamaan ja kuvaamaan, kaikkien erilaisten tapojen takana on yksi kysymys yli muiden: miksi jotakin on olemassa, sen sijaan että mitään ei olisi olemassa? Mikä on kaiken alku? Vastauksella on ratkaiseva vaikutus kaikkeen muuhun.

Ellemme voi tietää, mikä perimmäinen todellisuus on, emme voi löytää myöskään vastausta siihen, kuka itse olen, mistä tulen, minne menen, mikä on olemassaoloni tarkoitus.

 
Pohjimmiltaan siihen, mikä on kaiken alku, voidaan vastata vain kahdella tavalla: perimmäinen todellisuus on joko persoonaton tai persoonallinen. Länsimaisessa, maallistuneessa kulttuurissamme ääni on käytännössä annettu edelliselle vaihtoehdolle. Todellisuutena pidetään sitä, mikä on aistein havaittavissa, tieteellisesti tutkittavissa ja selitettävissä fysiikan sisällä vaikuttavien syiden ja seurausten ketjun avulla. Tähän käsitykseen sisältyy kaksi suurta heikkoutta.

Maailmankaikkeus ei ole ikuinen. Sillä on alku. Luonnontieteellinen menetelmä soveltuu maailmankaikkeuden tutkimiseen nyt, kun se on olemassa. Se ei kuitenkaan kykene vastaamaan kysymykseen, miten maailmankaikkeus voi olla olemassa. Tässä kaikkeudessa kaikella, mitä on olemassa, on myös syy. Onko maailmankaikkeuden oma olemassaolo vailla syytä, kuten filosofi Quentin Smith toteaa? Hänen mukaansa ”kaikista järkevin uskomus on, että me tulimme tyhjästä, tyhjän kautta, vailla mitään tarkoitusta”. Tällainen väite ei ole luonnontieteellinen. Lisäksi se on vastoin kaikkea kokemustamme ja tietoamme siitä, että tyhjästä ei synny mitään.

Toiseksi luonnontiede ei kykene selittämään kaikkea todellisuuteen sisältyvää. Se ei voi vastata kysymykseen tarkoituksesta. Siitä ei voida johtaa moraalia tai estetiikkaa. Se ei kykene selittämään ihmisen persoonallisuutta, vapautta ja vastuullisuutta. Sen avulla ei voida ratkaista kysymystä Jumalan olemassaolosta.

Samat kysymykset ovat ongelma länsimaista kulttuuria hallitsevalle naturalistiselle filosofialle. Miksi elämällä olisi tarkoitusta tai arvoa, jos olemme peräisin tyhjyydestä ja siitä selittämättömästi syntyneestä maailmankaikkeudesta, jossa kaikki on pohjimmiltaan energiaa ja materiaa – ja todellisuus vain kertomus siitä, miten mikrohiukkaset muodostavat yhdistelmiä, joilla on yhä monimutkaisempi rakenne?

Jokainen tunnistaa Jumalan lain

Elämällä on arvo ja tarkoitus silloin, kun sen lähtökohta on persoonallinen Jumala. Silloin olemassaolollamme on todellinen perusta viisaudessa, voimassa, totuudessa, hyvyydessä ja rakkaudessa, joka on ääretön ja ikuinen, ja samalla aisteillemme tavoittamaton. Sitä vastoin hänen luomansa todellisuuden kanssa me olemme tekemisissä kaiken aikaa.

Viime vuosisadan tunnetuimpiin kristittyihin ajattelijoihin kuuluva C.S. Lewis on todennut tästä: ”Ihmisellä on kaksi vihjettä maailmankaikkeuden tarkoituksesta. Ensimmäinen on tieto laista, jota hän ei ole luonut, mutta jota hän on velvollinen noudattamaan. Toinen on tieto siitä, ettei hän pidä tätä lakia eikä pysty sitä pitämään.”

Tämä laki ei ole inhimillinen keksintö saati sopimus. Me emme luo sitä; se on olemassa meistä riippumatta. Se ei ole peräisin persoonattomasti syntyneestä kaikkeudesta. Me tunnistamme sen ja myös reagoimme siihen tavalla tai toisella. Voimme olla välittämättä siitä tai pyrkiä vakuuttamaan itsellemme, ettei tuon lain rikkominen voi olla kovin vakava asia. Se ei kuitenkaan muuta muuksi sitä seikkaa, että lain rikkomiseen liittyy aina oikeudenmukainen tuomio ja sitä seuraava rangaistus.

Koska kukaan meistä ei tuota lakia pidä, me kaikki olemme sen edessä syyllisiä, mitä tahansa itsestämme ajattelemmekin. Kuitenkin itse edellytämme tässä vääryyksien, valheiden ja rikosten maailmassa sitä, että saamme osaksemme oikeutta. Mitä varten tahdomme sotarikollisten joutuvan kansainvälisen oikeuden eteen vielä vuosia, vuosikymmeniä tapahtumien jälkeen? Siksi, että heidän rikoksensa eivät vanhene. Laki on voimassa.

Sen, mitä vaadimme toisilta, täytyy koskea meitä itseämmekin. Luulemmeko siis, että se, minkä täytyy päteä ihmisten välillä, ei päde ihmisen ja Jumalan välillä? Jumalan silmissä tekomme tai tekemättä jättämisemme eivät vanhene. Niistä on vastattava. Miten meidän silloin mahtaa käydä? Sanassaan Jumala nimittäin ilmoittaa, että häntä vastaan rikkova ansaitsee kuoleman, ikuisen eron hänestä, joka on elämän ja hyvyyden lähde.

Tarjolla yhteys persoonalliseen totuuteen

Kenties tätä taustaa varten voimme ymmärtää, miksi kristinuskon ytimessä on aivan ainutlaatuinen sanoma siitä, että toinen on kantanut sijastamme meille kaikille syyllisille kuuluvan tuomion. Oikeudenmukainen rangaistus on jo pantu täytäntöön ja kärsitty.

Golgatan ristillä on kerran riippunut tuomittuna kärsien mies, joka itse oli viaton. Hänet Jumala antoi kuolemaan – oman Poikansa – jotta hän voisi armahtaa meitä, vaikka emme ole sitä ansainneet. Sitä on Jumalan käsittämätön rakkaus. Sen hän on tuonut ilmi Poikansa kautta, ja enemmänkin: Jumala antaa meidän tuntea itsensä Poikansa välityksellä.

Kysymys kuuluukin, miten häneen ja hänen tekoihinsa itse suhtaudut. Kuluneet vuosisadat, maailman ja aikakausien muuttuminen eivät tee niitä tyhjiksi tai tarpeettomiksi. Armahdus, uusi elämä ja yhteys Jumalaan ovat löydettävissä tänäänkin, Jeesuksessa Kristuksessa. Ja niihin kuuluu pysyvä lupaus: jokaiselle anovalle annetaan, ja etsivä löytää.
 
Teksti: Ilkka Rytilahti
Artikkeli on julkaistu alun perin Arkki-lehden numerossa 1/2012. Tilaa Arkki ilmaiseksi kotiin.

tervetuloa mukaan opkon toimintaan

Järjestämme opiskelijailtoja ja nuorteniltoja eri puolilla Suomea. Tervetuloa mukaan!

Kirja_mainos_syvatty_pieni_web

Tilaa 3T jäsenhintaan

Suosittu OPKOn julkaisema uutuuskirja tarjoaa raikkaan kokonaisnäkemyksen tasapainoisesta elämästä kristittynä. Siihen kuuluu Jumalan tunteminen, itsensä tunteminen ja kutsumuksen tunteminen. Hinta varsinaisille jäsenille 10 euroa.

Lisää
luettavaa

Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetyksen tiedotus- ja raamatunopetuslehti

Aiempia:
Teema
Yliopistonlehtori Olli-Pekka Vainio
Rakasta Jumalaa kaikilla ajatuksillasi

“Varo miestä, joka lukee vain yhden kirjan”, kristillisen opin asiantuntija Olli-Pekka Vainio haastaa. Saarnatuoli olisi hänen mielestään loistava paikka opettaa ihmisiä ajattelemaan paremmin.

Opetukset

Kuvassa on puu vihreää taustaa vasten.

Viisaus, paratiisi ja bad apple

Pitäisikö kristityn sulkea aivonsa Raamattua lukiessa? Ateistien hyökkäyksissä näin väitetään – ja yllättävää kyllä moni tavallinen suomalainen kuvittelee samoin. Vanha Nietzsche esitti, että Raamatussa ei ole yhtään järkevää käskyä. Jumala

Apologianurkka
Miikka Niiranen

Vapauden vangit

Kirjoitettu C. S. Lewisin Paholaisen kirjeopistoa mukaillen: Rakas Mali, Suomalaisessa kulttuurissa on mielenkiintoinen sekakäsitys vapaudesta. Toisaalta täällä on voimissaan ihanne alkukantaisesta metsänihmisestä vapaana vaeltavana salojen sankarina. Kesäisin se pääsee keskiäkäisessä

Kolumnit

Ossi Lehtihuhta

Vain yksi on Totuus, kaikille

Jeesus on vertaansa vailla oleva suunnistuksen ratamestari. Hänen reitillään toimii Jumalan Sana lamppuna ja valkeutena, kirjoittaa kauppatieteiden opiskelija Ossi Lehtihuhta.