Meillä on näky, joka ei mahdu pieneen laatikkoon. Haluamme OPKOssa tavoittaa evankeliumilla 10 000 tavallista suomalaista nuorta. Miksi juuri 10 000? Siksi, että Raamatussa tämä luku ei ole matemaattinen tarkkuusmitta, vaan symboli suuresta ja vaikuttavasta joukosta. Ja kun luku suhteutetaan Suomen opiskelijamääriin, se osuu yllättävän lähelle sitä tasoa, jota sosiologit kutsuvat kriittiseksi massaksi – määräksi, joka voi muuttaa koko opiskelijamaailman suunnan.   Onko tämä suuri unelma? On ja ei. Tässähän puhumme vasta opiskelijoista. Koululaiset eivät ole edes mukana laskelmassa maailman

  Kristinuskoa on viime aikoina ravisteltu kuin pussillista noppia. Ravistelijoina eivät ole olleet vain ketkä tahansa kahvipöytäkeskustelijat, vaan näkyvästi esillä olevat teologit. Piispa Wille Riekkinen on esittänyt, että Jeesuksen jumaluus on myöhemmin keksitty lisä ja Raamattua pitäisi lukea lähinnä vertauskuvia tarjoavana teoksena. Jonkun korvaan rohkealta kuulostava puhe erkaantuu kristinuskosta, jonka perustana on historiallinen Jeesus Kristus. Jos Jeesus oli vain hyvä tyyppi ja taitava opettaja, kristinusko ei eroa mitenkään ratkaisevasti muista elämänohjeita tarjoavista uskonnoista. Uusi testamentti piirtää eteemme kuitenkin Jeesuksen, josta

Jeesuksesta voi nyt puhua avoimesti jopa NHL:ssä lätkää pelaava Patrik Laine.  Hänen uskoontulonsa on herättänyt laajasti huomiota.  Samanlaista hengellistä etsintää näyttää nyt olevan kaikkialla. Viimeisin Ruotsin nuorisobarometri ennustaa, että  –  tässä yhdessä maailman maallistuneimmassa valtiossa – Jeesuksesta on tulossa nuorten parissa vuoden 2025 vaikuttaja. Ruotsissa nuoria ei näytä kiinnostavan uskonnollisuus sinänsä, vaan etenkin persoona nimeltä Jeesus. Jeesuksesta puhuminen on nyt trendikästä. Sama ilmiö näyttää toteutuvan myös Suomessa. Jeesuksesta eivät enää puhu ainoastaan nuoret miehet, vaan myös rippikouluikäisten tyttöjen usko Jumalaan