Herätyskristillisyyttä moititaan usein älyn ja syvällisen ajattelun puutteesta, jopa sen suoranaisesta vähättelystä. OPKO kokoaa paljon myös akateemisesti orientoituneita nuoria, minkä vuoksi ajattelemisessa harjaantuminen voisi kuulua järjestömme tavoitteiden joukkoon. Kaikki kristityt opiskelijat eivät kuitenkaan jaksa painia sellaisten arvojen ja uskomusten parissa, jotka näyttävät olevan ristiriidassa kristillisen uskon kanssa. On arvokasta, että väsynyt saa halutessaan tulla valmiiseen pöytään, toisen pureskeleman ruuan äärelle. Toivottavasti osaamme OPKOssa kattaa pöydät niin, että niistä löytyy aineksia sekä väsyneelle että älyllistä kasvua kaipaavalle. Ainakaan emme halua toistaa

Monet tämän päivän nuorista tekevät elämänsä aikana jopa viisi uranvaihtoa. He eivät siis ainoastaan vaihda työpaikkaa, vaan aloittavat kokonaan uudella alalla. Uudelleen suuntautumiseen vaikuttavat esimerkiksi automaatio ja robotiikka, joiden vuoksi monet työpaikat katoavat. Joissakin maissa jopa puolet kaikesta työvoimasta tulisi kouluttaa uudelleen vuoteen 2030 mennessä. Uravalintaan liittyy monenlaisia paineita. Niistä vähäisin ei ole kiusaus mitata omaa arvoa sillä, kuinka paljon muut arvostavat alaa ja mitä palkkakuitissa lukee. Joskus uravalintaan vaikuttavat liikaa vanhempien ja sukulaisten odotukset. Jotkut haluavat työmaailmassa toteuttaa itseään

Nautin juoksemisesta, Huuhkajista ja lähestyvistä jalkapallon EM-kisoista, salmiakista, puutarhan hoitamisesta, mökkeilystä, elokuvista, kirjallisuudesta, syvällisistä keskusteluista, matkustamisesta perheen kanssa ja useimmiten työstäni. Millaisen nautintojen listan sinä kirjoittaisit? Entä usko Jeesukseen ja elämä hänen seurassaan? Monet kristityt eivät kirjoita Jumalaa tai hengellisyyttä nautintojen luetteloon. Uskonasiat tuntuvat kuuluvan jollekin toiselle alueelle elämässä. Ne luovat perustan, tuovat turvallisuutta, sydämeen rauhan ja avaavat portin iankaikkiseen elämään. Usko ei välttämättä herätä sellaisia intohimoja, joita haluaisimme nimittää nautinnoiksi. Moni rajaa uskonsa yksityiselämäänsä kuuluvaksi ”sydämen asiaksi”, josta ei

”Jokaisen hengellisen liikkeen elinvoimaisuus mitataan sen kyvyssä kasvattaa uusia vastuunkantajia.” Nuo evankelista Kalevi Lehtisen viisaat sanat eivät ole jättäneet rauhaan. Ne nousevat usein mieleeni, kun OPKOssa tai sisarjärjestöissämme etsitään työntekijöitä tai vapaaehtoisvastuunkantajia. Verkot joudutaan monesti levittämään laajalle, jotta oikeat ihmiset löytyvät, jos löytyvät silloinkaan. Ykkösketjun kohdalla tilanne on erityisen vaikea. 1960 ja -70-luvuilla herätyksen kokeneiden konkareiden eläköityessä ei farmiliigasta tahdo löytyä innokkaita, taitavia ja kutsumustietoisia johtajia väistyvien tilalle. Mikä on mennyt vikaan? Johtajavaje ei ole vain viidesläisten herätysliikejärjestöjen ongelma. Se

Maailman laajimmalle levinnyt kristillinen opiskelijajärjestö IFES julkaisi marraskuussa kansainvälisen tutkimuksen, jossa selvitettiin opiskelijaikäisten maailmaa muokkaavia globaaleja kysymyksiä (IFES Global Trends Report, pdf-tiedosto avautuu uuteen ikkunaan). Tutkimuksessa pohdittiin myös sitä, miten nämä kysymykset tulisi ottaa huomioon, kun suunnitellaan kristillistä opiskelijatyötä. Tutkimuksen kohteena olivat sukupolvi Y (syntyneet vuosina 1984–1998) ja Z (syntyneet vuosina 1999–2015). Aineistoa oli kerätty 120 maasta. Raportti oli mielenkiintoinen ja muistutti, ettei kristillistä opiskelija- ja koululaistyötä voi tehdä eikä kehittää tuntematta nuoria ja heidän kysymyksiään. Mitä nämä nuorten globaalit

Mitäs uutta OPKOssa on meneillään? Tätä työmme ystävät ja toisten yhteisöjen työntekijät aina välillä utelevat minulta. Mikä olisi hovikelpoinen vastaus tuohon tuiki tärkeään kysymykseen? Onko niin, että uusien asioiden tekeminen on elinvoimaisuuden ja uskottavuuden merkki? Jos minulla ei ole mitään uutuutta kerrottavana, junnaako OPKO paikoillaan kuin kuravelliin juuttunut bussi? Hengellisten järjestöjen ja seurakuntien suurin haaste ei sittenkään ole ideoiden tai uusien tuotteiden puute, vaan kyvyttömyys keskittyä. Vain silloin, kun uskallamme sanoa sadalle hyvälle asialle ”ei”, voimme sanoa kaikkein tärkeimmälle ”kyllä”.