25-vuotias kapellimestari Tarmo Peltokoski johtaa maailmankuuluja orkestereita ja elää kiireistä konsertti- ja lentokenttäelämää. Mutta hotellien hiljaisuudessa ja estradien valojen takana hän palaa aina siihen, mikä todella merkitsee: uskoon, ystävyyteen ja musiikkiin, joka kantaa rukouksen voimaa. Tämä on tarina nuoresta musiikin lupauksesta, joka kulkee maailman huipulla ja löytää silti Jumalan läsnäolon jokaisessa nuotissa   Hotelli, lento, harjoitus, konsertti. Tarmo Peltokoski pysähtyy hetkeksi ja katsoo eteensä, kuin laskisi mielessään toistuvaa kaavaa. Sellaiseksi hänen elämänsä on viime vuosina muodostunut. Hän on 25-vuotias, mutta

Ovella tapaan ensin Aamoksen ja Pablon, kääpiösnautserit. Isäntä tarjoaa kokista, mutta itselläni on omat kofeiinittomat Pepsit mukana. Jussi Miettinen juo Coca-Cola Zeroa ja kertoo, totta kai, alkuun henkilötunnuksensa: 010666. Opiskelija- ja Koululaislähetyksen pääsihteeri täyttää pian 60 vuotta. Haastatteluhetkellä on toukokuu. – Aika hurjalta tuntuu, kun en millään tavalla koe itseäni kuusikymppiseksi, Jussi sanoo. Jussi varttui Turussa kolmelapsisen perheen kuopuksena. Äiti oli lastentarhanopettaja, isä maatalousbisneksessä. Miettisellä on kaksi isosiskoa, Kristiina ja Anna-Mari, joista jälkimmäinen tunnetaan runoilijana. Hänen sukunimensä on Kaskinen. Lapsena

Mika Isosalo, 23, asuu Helsingissä ja opiskelee ensimmäistä vuotta Diakonia-ammattikorkeakoulussa kirkon nuorisotyötä. Hänen matkansa kohti nykyistä elämäänsä ei ole ollut suoraviivainen, vaan siihen on mahtunut paljon etsintää ja kysymyksiä.