Mies löysi kotkanmunan, vei sen kotiinsa ja laittoi kanatarhaan. Kanaemo hautoi kotkanmunaa sijaisäitinä, ja lopulta siitä kuoriutui esiin kotkanpoika. Untuvikko varttui aikuiseksi ja uskoi koko elämänsä ajan olevansa kana. Niinpä se teki sitä, mitä kanat tekevät. Se kuopsutti maasta matoja ja viljanjyviä. Eräänä päivänä kotka katsoi lumoutuneena taivaalle ja näki siellä liitävän majesteettisen linnun. ”Mikä tuo on?” kotka kysyi. ”Se on kotka. Se kuuluu taivaalle, toisin kuin me kanat”, tipu vastasi. Lopulta kotka kuoli. Se oli elänyt kanan elämän. Sen syvin unelma ja kutsumus eivät koskaan toteutuneet. – Tunnetko sinä kutsumuksesi ja elätkö sitä todeksi?