Lähettilään DNA

alt=""
Jumala varustaa meidät lähettilään tehtävään. Hän myös eheyttää ja ei pakota ketään samaan muotiin, kirjoittaa teologian opiskelija Hanna Ojuva.

Osuvin vertauskuva, jonka olen kuullut kristillisestä identiteetistä, kertoo kolikosta ja sen kahdesta puolesta. Kolikon toisella puolella on monelle kristitylle itsestään selvä asia, jonka pohjalta identiteettiä usein lähdetään rakentamaan: me olemme Jumalan lapsia. Usein varjoon jää kuitenkin kolikon toinen puoli, joka on vähintäänkin yhtä tärkeä ja merkityksellinen: me kaikki olemme Jeesuksen lähettiläitä. Tämä kolikko on halkaisematon ja läpäisemätön – se on meidän dna:ta.

Lähettilään identiteetin hyväksyminen ei ole helppoa, ja usein se vaatii epämukavuusalueelle astumista. Monille ensimmäiset mielikuvat kimpoavat lähetystyöntekijöistä, traktaattien jakajista ja evankelistoista, jotka osaltaan ovat paikkansapitäviä. Todellisuudessa lähettiläänä toimiminen on kuitenkin niin paljon enemmän. Ei ole olemassa yhtä muottia, johon lähettiläät voisi laittaa. Lähetyskenttiä on yhtä monia kuin on lähettiläitä, ja jokainen meistä saa toimia omasta maailmankuvasta käsin.

Jumala ei myöskään lähetä ketään ilman varustusta. Meidän sydämiämme valmistellaan ja ne uudistuvat jatkuvasti Hänen toimestaan. Kaksipuolisen kolikon vastaanottamiseen kuuluu eheytymistä ja toisaalta myös antautumista. Jeesuksella on kaikki valta ja tahto eheyttää meidät. Hän haluaa parantaa meidän haavamme ja pitää meitä sylissä. Jeesuksen sydän on puhdas ja Hän antaa meille vain parasta. Hänen kanssaan meidän ei ikinä tarvitse tyytyä mihinkään kädenlämpöiseen.

Voimme siis olla varmoja, että meidät on varustettu lähettilään tehtävään. Meillä on kutsu ja varustus, mutta näiden lisäksi olennaista on myös oma tahto. Jumala on herrasmies, eikä Hän pakota meitä mihinkään. Jumalan lapsina ja lähettiläinä me saamme kokea sanoinkuvailematonta rakkautta ja vapautta maailman kahleista. Onko siis olemassa yhtäkään syytä, miksi emme haluaisi jakaa Hänestä kumpuavaa iloa ympärillämme oleville ihmisille? Tai onko olemassa yhtäkään ihmistä, Jumalan lasta, joka ei ansaitsisi kokea Hänen rakkauttaan ja Jeesuksen vastaanottamisesta seuraamaa vapautta?

Me saamme rakastaa, koska Jeesus on ensin rakastanut meitä.

Ensimmäisessä Johanneksen kirjeessä sanotaan näin: “Joka sanoo pysyvänsä Hänessä, on velvollinen vaeltamaan niinkuin Hän vaelsi.” Jeesus oli ensimmäinen lähettiläs, opetuslapsi ja opetuslapseuttaja. Hän on esimerkkimme ja me saamme toimia lapsina sen ilon kautta, jota lapsi saa seuratessaan vanhemman mallia. Me saamme rakastaa, koska Jeesus on ensin rakastanut meitä. Me saamme Häneltä rakkauden, ja sen avulla Jumalan valtakunta murtautuu hetki hetkeltä enemmän tähän maailmaan. Kun me toimimme lähettiläinä rakkaudesta käsin, ihmiset antautuvat ja löytävät lähemmäksi Jeesusta.

Hanna Ojuva
teologian ylioppilas, kirjoittaja on mukana OPKOn toiminnassa Joensuussa

Juttu on julkaistu Arkin numerossa 4/2022. Tilaa Arkki ilmaiseksi

tervetuloa mukaan opkon toimintaan

Järjestämme opiskelijailtoja ja nuorteniltoja eri puolilla Suomea. Tervetuloa mukaan!

17.-21.7. OPKOn kesäleiri Valkealassa

17.8. OPKOn 60-vuotisjuhlavuoden pääjuhla Enä-Sepässä klo 11−21

Lisää
luettavaa

Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetyksen tiedotus- ja raamatunopetuslehti

Pääsihteeri Jussi Miettisen kuva.
Pääkirjoitukset

Suuria unelmia pienille ihmisille

Vuoden alussa kuntosalille ilmestyi uusia kasvoja. Monet heistä olivat luvanneet itselleen laittaa kroppansa kuntoon. Vähitellen joukko harveni. Tavoitteiden asettaminen on tärkeää, mutta on eri juttu jaksaa mennä sitkeästi niitä kohti.

Lue lisää »
Aiempia:
Teema

Opetukset

Hengen ja tulen kaste

Olin leikkimässä kotitalomme pihalla Turussa, kun A-rapun kuudennessa kerroksessa asuvan Tepon isä tuli ulos. Hän katsoi meidän poikien auki repsottavia kengännauhoja, kumartui vuorotellen jokaisen kohdalle ja opetti solmimaan nyöreistä rusetin. Kun Johannes Kastajalta kysyttiin, oliko hän se odotettu Messias, hän vastasi, ettei olisi kelvollinen edes avaamaan Messiaan kengännauhoja.

Apologianurkka
Aleksi Markkanen

Vain yksi jumala vähemmän

Uusateistit huomauttavat mielellään, että kristityt ovat pitkälti samaa mieltä heidän kanssaan. He luettelevat pitkän rimpsun muinaisia ja nykyisiä jumalhahmoja, joihin mekään emme usko. Sitten he toteavat myhäilevään sävyyn, että kiistäessään

Kolumnit

Petra Uusimaan kuva.

Perheyhteys toi minut lähemmäksi Jumalaa

Olen aina kokenut kroonista yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden tunnetta, ja muistan itkeneeni yksinäisyyttäni vielä uskoontulonikin jälkeen monina iltoina rukoillessa. En koskaan uskonut, että Jumala voisi ratkaista yksinäisyyttäni.