Nasaretilaisen kriisinhallinnasta

Kuoleman voittajan arvonimen voisi ajatella viittaavan voimakkaaseen, hyvän puolella seisovaan taistelijaan. Entä jos Jeesuksen kansainvälinen kriisinhallinta ei tunnu oikeanlaiselta tai riittävältä?

Mieleen nousee ”mitä sä Jeesus taas teet” ja kolme huutomerkkiä. Ei mikään kirjaimellinen, nohevan hurskas psalmisitaatti, mutta löytyy ajatuksena toki Raamatusta (ks. Pietarin tulkitsemana Matt. 14:30). Jeesuksen olisi välillä hyvä ajatella vähän enemmän. Uusi huono uutinen tai suuronnettomuus johtaa äkkiä syytökseen, että hänen tulisi ottaa paremmin huomioon kokonaistilanteet ja viattomat siviiliuhrit niiden keskellä. Jeesus ei myöskään tunnu tajuavan, että katastrofit vaikuttavat myös minuun, suojattuun lintukotolaiseen, ja hauraan tunne-elämäni tasapainoon.

Uutisvirran äärellä tuntuu, että tämä koko planeetan mittakaavassa jatkuvasti epäonnistuva rauhanturvaoperaatio saisi jo loppua. Rauhanruhtinas lupasi sodan ääniä ja muita mullistuksia ennen paluutaan, mutta rajansa kaikella. Maailmanhistorian lopputekstit ovat luullakseni sen verran pitkät, että ne ainakin saa jo laittaa pyörimään näin näytöksen päätteeksi. Muistetaan hyvät, alleviivataan pahat ja heille tarpeellinen kohtalo ja ihmetellään vielä kerran yhdessä kärsimyksen määrää ja mieltä. Bloopers-osioon eli maailmanhistoriasta pois leikattuihin epäonnistuneisiin kohtauksiin olisi hyvä erityisesti panostaa. Jos esimerkiksi Bileamin aasilla (4. Moos. 22:30) oli mielessä muitakin kipakoita kommentteja, niin niitä kuulisin mielelläni.

Ylipäätään Jeesuksen pitäisi kriha-ammattilaisena olla enemmän läsnä ja näkyvä ajassamme. Vertauksessaan rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta (Luuk. 16) Jeesus totesi Abrahamin suulla, että jos Mooses ja profeetat eivät ihmiselle riitä, kuolleiden herättämisestäkään ei ole iloa. Tätä tekisi kokemuskyllästeisen maailmamme keskellä mieli kyseenalaistaa. Eikö Jeesuksen vain kannattaisi puhutella postmoderneja länsimaalaisia tunnusteoilla: miten muuten voisin vakuuttaa ilmastoahdistuneen, sotaorvon, koulukiusatun tai masentuneen, ettei tämä ole yksin ja että Jumala on kaikkivaltias ja hyvä? Kulttuurikristillisestä perintöraamatun kansien katselusta kun ei saa sen vertaa toivoa, että kestäisi edes lukea yhden päivän globaalit huonot uutiset, saati elää niiden keskellä.

Jätän tämän vain tähän, kuten sanonta kuuluu. Vaikeimmat kysymykseni Jeesuksen operatiivisesta toiminnasta jäävät kärsimyksen ja epäoikeudenmukaisuuden osalta tässä elämässä vastaamatta. Koska tunnetusti podemme maailmanlaajuista toivottomuuden ja pahoinvoinnin pandemiaa, en selvästi ole asialistani kanssa yksin. Salatun Herran salaamaton strategia on onneksi ikiaikainen, luotettava ja suvereeni: minä en jätä enkä hylkää (Joos. 1:5, Matt. 28:20). Jos se ei riittäisi, mikään ei riittäisi – mutta se riittää.

Katariina Mäkilä
Open Doorsin viestintäkoordinaattori, Helsingin OPKOn aktiivi

Kirjoitus on julkaistu Arkin numerossa 2/2023. Tilaa Arkki ilmaiseksi

tervetuloa mukaan opkon toimintaan

Järjestämme opiskelijailtoja ja nuorteniltoja eri puolilla Suomea. Tervetuloa mukaan!

17.-21.7. OPKOn kesäleiri Valkealassa

17.8. OPKOn 60-vuotisjuhlavuoden pääjuhla Enä-Sepässä klo 11−21

Lisää
luettavaa

Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetyksen tiedotus- ja raamatunopetuslehti

Pääsihteeri Jussi Miettisen kuva.
Pääkirjoitukset

Suuria unelmia pienille ihmisille

Vuoden alussa kuntosalille ilmestyi uusia kasvoja. Monet heistä olivat luvanneet itselleen laittaa kroppansa kuntoon. Vähitellen joukko harveni. Tavoitteiden asettaminen on tärkeää, mutta on eri juttu jaksaa mennä sitkeästi niitä kohti.

Lue lisää »
Aiempia:
Teema

Opetukset

Hengen ja tulen kaste

Olin leikkimässä kotitalomme pihalla Turussa, kun A-rapun kuudennessa kerroksessa asuvan Tepon isä tuli ulos. Hän katsoi meidän poikien auki repsottavia kengännauhoja, kumartui vuorotellen jokaisen kohdalle ja opetti solmimaan nyöreistä rusetin. Kun Johannes Kastajalta kysyttiin, oliko hän se odotettu Messias, hän vastasi, ettei olisi kelvollinen edes avaamaan Messiaan kengännauhoja.

Apologianurkka
Aleksi Markkanen

Vain yksi jumala vähemmän

Uusateistit huomauttavat mielellään, että kristityt ovat pitkälti samaa mieltä heidän kanssaan. He luettelevat pitkän rimpsun muinaisia ja nykyisiä jumalhahmoja, joihin mekään emme usko. Sitten he toteavat myhäilevään sävyyn, että kiistäessään

Kolumnit

Petra Uusimaan kuva.

Perheyhteys toi minut lähemmäksi Jumalaa

Olen aina kokenut kroonista yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden tunnetta, ja muistan itkeneeni yksinäisyyttäni vielä uskoontulonikin jälkeen monina iltoina rukoillessa. En koskaan uskonut, että Jumala voisi ratkaista yksinäisyyttäni.