Nasaretilaisen kriisinhallinnasta

Kuoleman voittajan arvonimen voisi ajatella viittaavan voimakkaaseen, hyvän puolella seisovaan taistelijaan. Entä jos Jeesuksen kansainvälinen kriisinhallinta ei tunnu oikeanlaiselta tai riittävältä?

Mieleen nousee ”mitä sä Jeesus taas teet” ja kolme huutomerkkiä. Ei mikään kirjaimellinen, nohevan hurskas psalmisitaatti, mutta löytyy ajatuksena toki Raamatusta (ks. Pietarin tulkitsemana Matt. 14:30). Jeesuksen olisi välillä hyvä ajatella vähän enemmän. Uusi huono uutinen tai suuronnettomuus johtaa äkkiä syytökseen, että hänen tulisi ottaa paremmin huomioon kokonaistilanteet ja viattomat siviiliuhrit niiden keskellä. Jeesus ei myöskään tunnu tajuavan, että katastrofit vaikuttavat myös minuun, suojattuun lintukotolaiseen, ja hauraan tunne-elämäni tasapainoon.

Uutisvirran äärellä tuntuu, että tämä koko planeetan mittakaavassa jatkuvasti epäonnistuva rauhanturvaoperaatio saisi jo loppua. Rauhanruhtinas lupasi sodan ääniä ja muita mullistuksia ennen paluutaan, mutta rajansa kaikella. Maailmanhistorian lopputekstit ovat luullakseni sen verran pitkät, että ne ainakin saa jo laittaa pyörimään näin näytöksen päätteeksi. Muistetaan hyvät, alleviivataan pahat ja heille tarpeellinen kohtalo ja ihmetellään vielä kerran yhdessä kärsimyksen määrää ja mieltä. Bloopers-osioon eli maailmanhistoriasta pois leikattuihin epäonnistuneisiin kohtauksiin olisi hyvä erityisesti panostaa. Jos esimerkiksi Bileamin aasilla (4. Moos. 22:30) oli mielessä muitakin kipakoita kommentteja, niin niitä kuulisin mielelläni.

Ylipäätään Jeesuksen pitäisi kriha-ammattilaisena olla enemmän läsnä ja näkyvä ajassamme. Vertauksessaan rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta (Luuk. 16) Jeesus totesi Abrahamin suulla, että jos Mooses ja profeetat eivät ihmiselle riitä, kuolleiden herättämisestäkään ei ole iloa. Tätä tekisi kokemuskyllästeisen maailmamme keskellä mieli kyseenalaistaa. Eikö Jeesuksen vain kannattaisi puhutella postmoderneja länsimaalaisia tunnusteoilla: miten muuten voisin vakuuttaa ilmastoahdistuneen, sotaorvon, koulukiusatun tai masentuneen, ettei tämä ole yksin ja että Jumala on kaikkivaltias ja hyvä? Kulttuurikristillisestä perintöraamatun kansien katselusta kun ei saa sen vertaa toivoa, että kestäisi edes lukea yhden päivän globaalit huonot uutiset, saati elää niiden keskellä.

Jätän tämän vain tähän, kuten sanonta kuuluu. Vaikeimmat kysymykseni Jeesuksen operatiivisesta toiminnasta jäävät kärsimyksen ja epäoikeudenmukaisuuden osalta tässä elämässä vastaamatta. Koska tunnetusti podemme maailmanlaajuista toivottomuuden ja pahoinvoinnin pandemiaa, en selvästi ole asialistani kanssa yksin. Salatun Herran salaamaton strategia on onneksi ikiaikainen, luotettava ja suvereeni: minä en jätä enkä hylkää (Joos. 1:5, Matt. 28:20). Jos se ei riittäisi, mikään ei riittäisi – mutta se riittää.

Katariina Mäkilä
Open Doorsin viestintäkoordinaattori, Helsingin OPKOn aktiivi

Kirjoitus on julkaistu Arkin numerossa 2/2023. Tilaa Arkki ilmaiseksi

tervetuloa mukaan opkon toimintaan

Järjestämme opiskelijailtoja ja nuorteniltoja eri puolilla Suomea. Tervetuloa mukaan!

Ajattelun Akatemia ja Rukouskoulu alkaa – myös Maanmuuttajat jatkuu

OPKO ja Perheniemen opisto aloittavat uusia koulutuksia. Tammikuussa alkavat Ajattelun akatemia- ja Syvemmälle rukoukseen -monimuotokoulutukset. Myös Maanmuuttajat-johtamiskoulu jatkaa kolmannella vuosikurssilla.

Koulutukset soveltuvat hyvin myös työn ohessa käytäväksi.

Lisätietoja Ajattelun akatemiasta
Lisätietoja Rukouskoulusta
Lisätietoja Maanmuuttajista

Lisää
luettavaa

Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetyksen tiedotus- ja raamatunopetuslehti

Pääsihteeri Jussi Miettisen kuva.
Pääkirjoitukset

Arkin pääkirjoitus: Tohu wa-bohu

Peto on irti! Haluaisin panna pään pensaaseen kuin strutsi ja olla ajattelematta. Ukrainaa, Pyhää maata, Venäjän ydinaseita, kristittyjen vainoa, ilmastonmuutosta, jengiväkivaltaa ja kristinuskon luhistumista länsimaissa. Tämän päivän nuorten maailma on kaoottinen.

Lue lisää »
Aiempia:
Teema
Olli Lehmosen kuva.
Perhe on paras

Perhe on turvan, kasvun ja hauskanpidon paikka. Perheiden aikuisten on rakastettava niin, että välillä sattuu. Johtava koululais- ja nuorisotyöntekijä Olli Lehmonen ei olisi ikinä itse keksinyt itselleen tällaista kutsumusta.

Opetukset

Jeesus ja minä – vai Jeesus ja me?

Jokaisella lienee kokemuksia perheestä. Biologinen perhe tulee mieleen ensin, mutta mikä on hengellisen perheen merkitys kristitylle? Miksi laumasuhde Jeesukseen on parempi kuin pelkkä yksilön suhde?

Apologianurkka
alt=""

Oppi, tuo vanha neuvostoauto

Kun maailmaa luotiin, se tehtiin koostuvaksi erillisistä osasista, jotka sopivat yhteen. Meidän aikaansaannoksemme oli iskeä kiilaa osasten väliin tai toisaalta liudentaa kaikki erot osasten välillä.

Kolumnit

Petra Uusimaan kuva.

Perheyhteys toi minut lähemmäksi Jumalaa

Olen aina kokenut kroonista yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden tunnetta, ja muistan itkeneeni yksinäisyyttäni vielä uskoontulonikin jälkeen monina iltoina rukoillessa. En koskaan uskonut, että Jumala voisi ratkaista yksinäisyyttäni.