Oman kokoinen elämä Jeesuksen kanssa

882416_web
Miltä näyttää nuoren kristityn elämä opiskelujen alkuvaiheessa?

Lotta Liuska, 19, Joensuun Reijolasta on monessa mukana. Omien sanojensa mukaan hän on kiinnostunut vähän kaikesta ja tekee kaikkea. Hän on löytänyt oman palvelupaikan OPKOn illoista. Miten Lotta on päätynyt mukaan seurakunnan kuvioihin ja OPKOlle?

Lotta on ollut pienestä asti mukana seurakunnassa lapsuutensa kotipaikkakunnalla Pyhäselän seurakunnassa. Kerran hän kutsui kaikki kaverinsa kotiinsa pyhäkouluun.

‒ Äidillä ei ollut muita vaihtoehtoja kuin pitää sitä itse, kun muitakaan vetäjiä ei ollut, Lotta nauraa.

Riparilla vetäjät rohkaisivat Lottaa etsimään seurakuntayhteyden. Aluksi oli hankala päästä porukkaan, koska hän oli käynyt riparin muualla. Alkukankeuden jälkeen hän oli mukana lähes joka perjantai nuortenillassa.

‒ Olin mukana myös isosena, kerhonohjaajana ja kausityöntekijänä.

Viime syksynä Lotta muutti Helsinkiin opiskelemaan kotitalouden opettajaksi. Hän kokee, että on ollut helppoa olla kristittynä opiskelumaailmassa ja ystävien keskellä.

‒ Olen tosi sinut sen kanssa. Minua ei ole koskaan kiusattu siitä. Olen kokenut, että uskon asiat kiinnostavat ihmisiä. Olen aika avoin puhumaan niistä, varsinkin jos joku kysyy.

Helsingissä hän etsi toisia uskovia ja päätyi kaverin suosituksesta OPKOn iltaan.

‒ En olisi yksin uskaltanut tulla, mutta kaverin kanssa tultiin yhdessä.

“Palvella voi niin monella tavalla, että aina ei edes huomaa palvelevansa.“

 
OPKOlta Lotta on löytänyt oman näköisen ja kokoisen palvelupaikan, jossa hän on viihtynyt hyvin.

‒ Olen saanut leipoa ja tehdä ruokaa, ja siitä on tullut positiivista palautetta. Tosi mielelläni teen sitä myös jatkossa, kun mulle tulee kokkailusta äärettömän hyvä mieli. Viihdyn keittiössä älyttömän hyvin, Lotta hymyilee.

Kaikki eivät välttämättä ole tunnistaneet lahjojaan ja löytäneet paikkaa palvella. Lotalla on heille rohkaisevaa asiaa.

‒ Lähde siitä liikkeelle, mitä itse tykkäät tehdä. Niitä voivat olla harrastukset tai sydämen asiat – niitä mille palat! Niitä asioita jaksaa tehdä ja itselle tulee tosi hyvä mieli.

‒ Aina voi myös kokeilla erilaisia juttuja. Ei sen oman paikan tarvitse olla yksi iso juttu, vaan voi olla monta pientä juttua. Palvella voi niin monella tavalla, että aina ei edes huomaa palvelevansa.

Arkin toimitus

tervetuloa mukaan opkon toimintaan

Järjestämme opiskelijailtoja ja nuorteniltoja eri puolilla Suomea. Tervetuloa mukaan!

15.−19.4. Unlocking Life, Helsinki Mission Week

Veritas Forumit: 
Pe 26.4. Tampere: Alister McGrath, Leila Haaparanta
Ke 8.5. Jyväskylä: Vishal Mangalwadi, Laura Stark
Pe 10.5. Helsinki: Vishal Mangalwadi, Eva Biaudet
Lue lisää Veritas Forumeista

17.8. OPKOn 60-vuotisjuhlavuoden pääjuhla Enä-Sepässä klo 12−18

Lisää
luettavaa

Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetyksen tiedotus- ja raamatunopetuslehti

Pääsihteeri Jussi Miettisen kuva.
Pääkirjoitukset

Suuria unelmia pienille ihmisille

Vuoden alussa kuntosalille ilmestyi uusia kasvoja. Monet heistä olivat luvanneet itselleen laittaa kroppansa kuntoon. Vähitellen joukko harveni. Tavoitteiden asettaminen on tärkeää, mutta on eri juttu jaksaa mennä sitkeästi niitä kohti.

Lue lisää »
Aiempia:
Teema

Opetukset

Hengen ja tulen kaste

Olin leikkimässä kotitalomme pihalla Turussa, kun A-rapun kuudennessa kerroksessa asuvan Tepon isä tuli ulos. Hän katsoi meidän poikien auki repsottavia kengännauhoja, kumartui vuorotellen jokaisen kohdalle ja opetti solmimaan nyöreistä rusetin. Kun Johannes Kastajalta kysyttiin, oliko hän se odotettu Messias, hän vastasi, ettei olisi kelvollinen edes avaamaan Messiaan kengännauhoja.

Apologianurkka
Aleksi Markkanen

Vain yksi jumala vähemmän

Uusateistit huomauttavat mielellään, että kristityt ovat pitkälti samaa mieltä heidän kanssaan. He luettelevat pitkän rimpsun muinaisia ja nykyisiä jumalhahmoja, joihin mekään emme usko. Sitten he toteavat myhäilevään sävyyn, että kiistäessään

Kolumnit

Petra Uusimaan kuva.

Perheyhteys toi minut lähemmäksi Jumalaa

Olen aina kokenut kroonista yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden tunnetta, ja muistan itkeneeni yksinäisyyttäni vielä uskoontulonikin jälkeen monina iltoina rukoillessa. En koskaan uskonut, että Jumala voisi ratkaista yksinäisyyttäni.