Evankeliumia jälkikristilliseen Suomeen

alt=""

Millainen oli mielikuvien kristillinen Suomi? Melkein kaikki kuuluivat kirkkoon, kristinuskoa arvostettiin, kirkossa käytiin, pappi ja piispa olivat arvostetuimpien ammattien joukossa, kansa tunsi kristinuskon perusteet, virret olivat tuttuja, sunnuntaiaamu oli pyhitetty jumalanpalvelukselle, kaupat olivat pyhäisin kiinni ja kouluissa annettiin vahvaa uskonnonopetusta.

Entä millainen on jälkikristillinen Suomi? Paljolti päinvastainen kuin edellinen kuvaus. Sana ”jälki” viittaa kristinuskon vaikutuksen jälkeiseen aikaan. Sana voidaan ymmärtää myös kulttuurissamme olevina kristinuskon vaikutuksen vahvoina jälkinä. Tätä kristinuskon hyvien hedelmien alkuperää ei vain useinkaan tunnisteta.

Haasteemme ei ole jälkikristillinen Suomi tai maailman jumalattomuus.

Millainen sitten olisi antikristillinen Suomi? Sanoma Kristuksesta ja kristinuskon hyvästä vaikutuksesta on revitty pois kaikesta kasvatuksesta. Seurakuntien toimintaa vaikeutetaan. Kristityt vapautetaan sananvapaudesta. Ihmiselämän arvoa devalvoidaan sen molemmissa päissä. Hedonismi kasvaa. Pahoinvointi lisääntyy ja mielenterveyspalveluja tarvitaan enemmän kuin koskaan.

Millainen oli maailma, johon Jeesus lähetti opetuslapsensa? Kukaan ei kuulunut kirkkoon, kristinuskoa ei tunnettu, pappeja ja piispoja vainottiin, hengelliset laulut olivat tuntemattomia, sunnuntaita ei pyhitetty eikä kristinusko näkynyt julkisuudessa. Ihmiselämän arvo oli vähäinen.

Kristittyjen julistus ja palvelu – sanoma ja rakkaus – vaikuttivat kristinuskon kasvun. Kristinuskon sanoma sai kannattajia sille kielteisesti suhtautuvassa maailmassa. Radikaali evankeliumi Jeesuksesta ja Raamatun opetuksesta nouseva elämäntapa puhuttelivat ja moni halusi tulla uskoon. Jumalan sanalla on voima kaikissa kulttuureissa.

Haasteemme ei ole jälkikristillinen Suomi tai maailman jumalattomuus. Haasteemme on evankeliumin laimentuminen ja Jeesuksen seuraamisen keveys, oman puseroni alta löytyvä välinpitämättömyys ja penseys. Aikamme haasteena ei ole yhteiskunta vaan kristikunta.

Elämme jälkikristillisessä Suomessa, mutta voiko kristikunnasta tulla jälkikristillinen? Minun mielestäni voi.

Jos kirkko mukautuu yhteiskunnan arvoihin, jälkikristillisyys työntyy myös kirkkoon. Joskus luovutaan taistelusta ajatellen, että kunhan saamme toimintavapauden. Kirkko ei nouse jälkikristillisten näkemysten haastajaksi vaan niiden edistäjäksi. Muodot ja rakennukset säilyvät, jopa monet sanatkin, mutta sanoman sisältö vaihtuu. Jälkikristillisessä kirkossa poliisia ja otsikoihin joutumista pelätään enemmän kuin Jumalaa. Pahimmillaan kirkko muuttuu anti-kristilliseksi. Silloin ei enää vain vaieta Raamatun opetuksista, vaan taistellaan sitä ja sen edustajia vastaan. Silloin ei pelätä poliisia, vaan käytetään sitä apuna kirkollisen ykseyden säilyttämiseksi.

Meillä on OPKOn ystävinä etuoikeus elää juuri tässä ajassa. Juuri nyt kristittyjä ja selvää Raamatusta nousevaa kristillistä opetusta, evankelioimista ja yhteisöjä tarvitaan. Juuri nyt tarvitaan myös OPKOa ja sen välittämää evankeliumin toivoa. Uskon, että jälkikristillisen ajan hedelmät eivät nosta ihmisiä uuteen onneen, vaan laskevat kauhuun. Siksi juuri nyt tarvitaan kirkasta evankeliumia ja sen valoa.

Kristitty, pessimismi pois ja pää pystyyn! On etuoikeus elää aikana, jolloin meitä erityisesti tarvitaan!

Mika Tuovinen
Mission Europen toiminnanjohtaja,
OPKOn liittohallituksen puheenjohtaja

Miten elän jälkikristillisessä ajassa?

Tehtävämme ei ole vain selviytyä. Meillä on missio evankeliumin viemiseksi kaikille. Kristikunnan ja OPKOn ei tule kaivaa puolustuspoteroita vaan pohtia valloitusstrategiaa.

Kirkasta itsellesi Jeesuksesta kertova evankeliumi. Usko evankeliumi joka päivä ja kaikissa tilanteissa.

1. Tee tilannekartoitus. Tässä maailmassa kaikki eivät hurraa kristityille. Ole valmis myös kantamaan Jeesuksen seuraamisen ristiä.

2. Kirkasta itsellesi Jeesuksesta kertova evankeliumi. Usko evankeliumi joka päivä ja kaikissa tilanteissa.

3. Ole evankeliumin lähettiläs. Sanojen ja käsien evankeliumille on kaipausta. Pysähdy toisen luokse. Ole lähimmäinen. Harjoittele evankeliumin kertomista toisille.

4. Hoida hengellistä elämääsi. Varaa päiväohjelmaasi hiljaista aikaa rukoukseen, Raamatun lukemiseen ja Jumalan edessä olemiseen. Etsi kristittyjen yhteyttä.

5. Rohkaistu siitä, että meillä on paljon siunauksia ”kristillisestä ajasta”. Meillä on evankeliumi Jeesuksesta. Meillä on seurakuntia ja kristillisiä järjestöjä. Meillä on Raamattuja. Jälkiä menneestä ovat myös vanhempien, isovanhempien ja menneiden sukupolvien rukoukset. Tässä maassa on paljon Jeesuksen ystäviä. Moni on hiljaa, mutta heitä on paljon.

6. Kirkasta maailmanvalloittamisnäky: Tällaisessakin ajassa evankeliumi tulee viedä jokaiselle.

Juuri tällaisena aikana tulee keskittyä Jeesuksen Kristuksen persoonaan, sovitustyöhön ja siitä kertovaan evankeliumiin. Sanomamme ei ole maailman pahuus tai luopumus, vaan Jeesus Kristus ja uusi elämä hänessä. Tästä kerromme rohkeasti, mutta nöyrästi, hiljaa muttei häveten. Sekä sanoin, vierellä kulkien, että kätten teoin palvellen. Emmekä vain kerro, vaan myös kutsumme uuteen elämään, Jeesuksen ystäviksi.

Mika Tuovinen

tervetuloa mukaan opkon toimintaan

Järjestämme opiskelijailtoja ja nuorteniltoja eri puolilla Suomea. Tervetuloa mukaan!

OPKOn 60-vuotisjuhlallisuudet

23.−26.3. Passiodraama-esitykset: Helsinki, Kirkkonummi

17.8. OPKOn 60-vuotisjuhlavuoden pääjuhla Enä-Sepässä klo 12−18

Lisää
luettavaa

Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetyksen tiedotus- ja raamatunopetuslehti

Pääsihteeri Jussi Miettisen kuva.
Pääkirjoitukset

Arkin pääkirjoitus: Opkonkokoinen aukko

Hurraa! OPKO täyttää tänä vuonna pyöreät 60 vuotta. Juhlinta käynnistyy loppiaisviikonvaihteessa ja jatkuu läpi vuoden erilaisissa alueellisissa syntymäpäivätilaisuuksissa. Tervetuloa mukaan! Juhlien sankareita olemme me kaikki OPKOn jäsenet ja toiminnassa mukana olevat. Jokainen järjestö tai yhdistys koostuu ihmisistä, joita ilman ei olisi olemassa kuin kuoret. Nyt on meidän aikamme loistaa!

Lue lisää »
Aiempia:
Teema
Kuvassa Maria Magdalenaa näytellyt Päivi Toikka, taustalla kuorolaisia. Tämän jutun Passiodraama-kuvat ovat todennäköisesti vuodelta 1980. Kuva: Tytti Issakaisen arkisto
Tytti Issakainen teki Passiodraaman 21-vuotiaana

– Luin lehdestä Jesus Christ Superstar -musikaalista. Siitä lähti liikkeelle ajatus näytelmästä pääsiäisajan tapahtumista, kertoo entisen Ylioppilaslähetyksen aktiivi Tytti Issakainen.

Opetukset

Tulevaisuus ja toivo tänäänkin.

Tulevaisuus ja toivo, tänäänkin

Jeremian kirjan luvussa 29 Jumala lupaa tulevaisuuden ja toivon Häntä vastaan rikkoneelle kansalle. Tulevaisuus ja toivo on edelleen Jumalan puoleen kääntymisessä. Se avautuu meille Jeesuksen kautta.

Apologianurkka
alt=""

Oppi, tuo vanha neuvostoauto

Kun maailmaa luotiin, se tehtiin koostuvaksi erillisistä osasista, jotka sopivat yhteen. Meidän aikaansaannoksemme oli iskeä kiilaa osasten väliin tai toisaalta liudentaa kaikki erot osasten välillä.

Kolumnit

Petra Uusimaan kuva.

Perheyhteys toi minut lähemmäksi Jumalaa

Olen aina kokenut kroonista yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden tunnetta, ja muistan itkeneeni yksinäisyyttäni vielä uskoontulonikin jälkeen monina iltoina rukoillessa. En koskaan uskonut, että Jumala voisi ratkaista yksinäisyyttäni.