Konkreettisia esimerkkejä ovat mm. se, että tänä syksynä nuorten illat aloitettiin uudestaan opiskelijoiden aloitteesta. Ensi keväällä on suunnitteilla tavoittavaa toimintaa yliopistolla ja opiskelijat totesivat, etteivät he tarvitse minua aktiiviseksi jäseneksi suunnittelutiimiin. ReStart on pyörinyt ilman minun johtamista jo kolme vuotta ja oli jälleen kerran laadukas tapahtuma. Ei ole itsestään selvää, että saamme olla tekemässä laadukasta gospel-tapahtumaa. Tästä on kuitenkin enemmän kohta ilmestyvässä Ilosanomat-lehdessä. Myös opiskelijaillat venyvät pidemmiksi kuin ennen. Monesti olin aiemmin jopa klo 22 lauantaina kotona, nyt menee helposti yli 23 koska iltojen lopuksi syntyy hyviä keskusteluja. Työ tuntuu mielekkäämmältä, mutta samalla se on myös paikoitellen eri tavalla vaativaa kuin aiemmin.
Olen keskustellut samoista prosesseista työkaverini kanssa. Hän nosti esille sitä miten paljon Raamattu tästä puhuu. Onko meidän tähtäyspiste aidosti siinä että ihmiset kasvavat täyteen Kristuksen tuntemiseen ja täysi-ikäisyyteen? Paavalille ei riitä vähempi.
Häntä me julistamme, ja me neuvomme ja opetamme jokaista ihmistä kaikella viisaudella, jotta voisimme asettaa jokaisen ihmisen Jumalan eteen täysi- ikäisenä Kristuksen tuntemisessa. Sitä varten minä ponnistelen ja taistelen kaikella hänen voimallaan, sillä voimalla, joka vaikuttaa minussa. (1. Kol 1:28-29)
Voimme asettaa tiedostamattamme rajoja ja ajattelemme ettemme voi täysin oppia tuntemaan Jumalaa ja elämään hänen tahtonsa mukaan. Täytyy tunnustaa, että tämä on hankala asia myös itselle. Miten minä syntinen ja vajavainen ihminen voisin kasvaa hengelliseen täysi-ikäisyyteen?
Samalla täytyy uskaltaa katsoa asiaa Raamatusta ja juuri näin siellä opetetaan. Apostolit eivät tyydy keskeneräisyyteen, eikä sitä saa tavoitella. Ajattelemmeko Paavalista, että hän on lakihenkinen, ylihengellinen tai muuten epärealistinen puhuessaan hengellisestä kasvusta? Toisaalta omien lasteni kohdalla en toivo, että he jäisivät ikuisesti lapsiksi vaan, että heistä kasvaa jonain päivänä vastuullisia aikuisia. Miksi siis asettaisin rajoja muiden ihmisten hengelliselle kypsyydelle?
