Kohti hengellistä täysi-ikäisyyttä

summer-192179
Moni perheellinen ihminen on varmaan tehnyt sen havainnon, että lapset on kasvatettava yksilöllisesti. Sama pätee myös hengelliseen työhön. Siinäkin yksilön hengelliseen kasvuun kannattaa panostaa. Se tarkoittaa opetuslapseuttavaa työnäkyä. Sen seurauksena Kuopion työ on tällä hetkellä paljon enemmän opiskelijavetoista kuin mitä se on joskus aiemmin minun aikana ollut.

Konkreettisia esimerkkejä ovat mm. se, että tänä syksynä nuorten illat aloitettiin uudestaan opiskelijoiden aloitteesta. Ensi keväällä on suunnitteilla tavoittavaa toimintaa yliopistolla ja opiskelijat totesivat, etteivät he tarvitse minua aktiiviseksi jäseneksi suunnittelutiimiin. ReStart on pyörinyt ilman minun johtamista jo kolme vuotta ja oli jälleen kerran laadukas tapahtuma. Ei ole itsestään selvää, että saamme olla tekemässä laadukasta gospel-tapahtumaa. Tästä on kuitenkin enemmän kohta ilmestyvässä Ilosanomat-lehdessä. Myös opiskelijaillat venyvät pidemmiksi kuin ennen. Monesti olin aiemmin jopa klo 22 lauantaina kotona, nyt menee helposti yli 23 koska iltojen lopuksi syntyy hyviä keskusteluja. Työ tuntuu mielekkäämmältä, mutta samalla se on myös paikoitellen eri tavalla vaativaa kuin aiemmin.

Olen keskustellut samoista prosesseista työkaverini kanssa. Hän nosti esille sitä miten paljon Raamattu tästä puhuu. Onko meidän tähtäyspiste aidosti siinä että ihmiset kasvavat täyteen Kristuksen tuntemiseen ja täysi-ikäisyyteen? Paavalille ei riitä vähempi.

Häntä me julistamme, ja me neuvomme ja opetamme jokaista ihmistä kaikella viisaudella, jotta voisimme asettaa jokaisen ihmisen Jumalan eteen täysi- ikäisenä Kristuksen tuntemisessa. Sitä varten minä ponnistelen ja taistelen kaikella hänen voimallaan, sillä voimalla, joka vaikuttaa minussa. (1. Kol 1:28-29)

Voimme asettaa tiedostamattamme rajoja ja ajattelemme ettemme voi täysin oppia tuntemaan Jumalaa ja elämään hänen tahtonsa mukaan. Täytyy tunnustaa, että tämä on hankala asia myös itselle. Miten minä syntinen ja vajavainen ihminen voisin kasvaa hengelliseen täysi-ikäisyyteen?

Samalla täytyy uskaltaa katsoa asiaa Raamatusta ja juuri näin siellä opetetaan. Apostolit eivät tyydy keskeneräisyyteen, eikä sitä saa tavoitella. Ajattelemmeko Paavalista, että hän on lakihenkinen, ylihengellinen tai muuten epärealistinen puhuessaan hengellisestä kasvusta? Toisaalta omien lasteni kohdalla en toivo, että he jäisivät ikuisesti lapsiksi vaan, että heistä kasvaa jonain päivänä vastuullisia aikuisia. Miksi siis asettaisin rajoja muiden ihmisten hengelliselle kypsyydelle?

tervetuloa mukaan opkon toimintaan

Järjestämme opiskelijailtoja ja nuorteniltoja eri puolilla Suomea. Tervetuloa mukaan!

15.−19.4. Unlocking Life, Helsinki Mission Week

Veritas Forumit: 
Pe 26.4. Tampere: Alister McGrath, Leila Haaparanta
Ke 8.5. Jyväskylä: Vishal Mangalwadi, Laura Stark
Pe 10.5. Helsinki: Vishal Mangalwadi, Eva Biaudet
Lue lisää Veritas Forumeista

17.8. OPKOn 60-vuotisjuhlavuoden pääjuhla Enä-Sepässä klo 12−18

Lisää
luettavaa

Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetyksen tiedotus- ja raamatunopetuslehti

Pääsihteeri Jussi Miettisen kuva.
Pääkirjoitukset

Suuria unelmia pienille ihmisille

Vuoden alussa kuntosalille ilmestyi uusia kasvoja. Monet heistä olivat luvanneet itselleen laittaa kroppansa kuntoon. Vähitellen joukko harveni. Tavoitteiden asettaminen on tärkeää, mutta on eri juttu jaksaa mennä sitkeästi niitä kohti.

Lue lisää »
Aiempia:
Teema

Opetukset

Hengen ja tulen kaste

Olin leikkimässä kotitalomme pihalla Turussa, kun A-rapun kuudennessa kerroksessa asuvan Tepon isä tuli ulos. Hän katsoi meidän poikien auki repsottavia kengännauhoja, kumartui vuorotellen jokaisen kohdalle ja opetti solmimaan nyöreistä rusetin. Kun Johannes Kastajalta kysyttiin, oliko hän se odotettu Messias, hän vastasi, ettei olisi kelvollinen edes avaamaan Messiaan kengännauhoja.

Apologianurkka
Aleksi Markkanen

Vain yksi jumala vähemmän

Uusateistit huomauttavat mielellään, että kristityt ovat pitkälti samaa mieltä heidän kanssaan. He luettelevat pitkän rimpsun muinaisia ja nykyisiä jumalhahmoja, joihin mekään emme usko. Sitten he toteavat myhäilevään sävyyn, että kiistäessään

Kolumnit

Petra Uusimaan kuva.

Perheyhteys toi minut lähemmäksi Jumalaa

Olen aina kokenut kroonista yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden tunnetta, ja muistan itkeneeni yksinäisyyttäni vielä uskoontulonikin jälkeen monina iltoina rukoillessa. En koskaan uskonut, että Jumala voisi ratkaista yksinäisyyttäni.