Mustia kiharoita peittävä vihreä pipo lähtee päästä, kun Godwin ”Gody” Otieno, 34, painaa kasvonsa rukoukseen. Rukoiltavaa riittää, sillä hiljattain tapahtunut elämänmuutos on pistänyt kaiken uusiksi. Suomen tunnetuimpien artistien keikoilla esiintynyt tanssitaiteilija, visualisti ja tanssinopettaja ei tiedä, mille mantereelle hän seuraavaksi asettuu.
– Ehkä palaan vanhempieni luokse Keniaan, en tiedä vielä, kuusi vuotta sitten Suomeen muuttanut Gody sanoo.
Huippuammattilaisuus, maine ja Eurooppa. Näitä kolmea Gody jahtasi pitkään. Liikkeen ja kehollisen ilmaisun mahdollisuudet kiehtoivat häntä jo silloin, kun hän katsoi isänsä kanssa showpainia pienestä mustavalkoisesta televisiosta kenialaisessa kylässä. Laite heräsi eloon, kun isä yhdisti johdon auton akkuun.
– Showpaini oli hauskaa. Me nauroimme paljon, ja äiti ihmetteli, mikä karskissa puuhassa oli niin huvittavaa. Olen ainoa lapsi, ja ne hetket isän kanssa olivat erityisiä.
Poppia kirkon jälkeen
Godyn vanhemmat kuljettivat poikaansa mukanaan seurakunnan tilaisuuksissa, joissa oli paljon tilaa liikkeelle ja luovuudelle.
– Näyttelin ja tanssin lastenohjelmissa, ja joskus esiinnyimme aikuisillekin.
Kirkossa tyylinä oli perinteinen afrikkalainen tanssi, mutta tilaisuuden jälkeen jalat liikkuivat mieluiten popmusiikin tahtiin.
Teinivuodet olivat vaikeita. Gody kävi koulua sisäoppilaitoksessa ja kärsi kiusaamisesta. ”Ha ha haa, sun jalat on laihat kuin jääkiekkomaila!” Laihat jalat alkoivat taipua ihmeellisiin asentoihin. Telkkarista tuli Michael Jacksonin Walking on the Moon, ja pian Gody liukui lattialla takaperin melkein yhtä hienosti kuin uusi idolinsa.
– Aloin kopioida häntä.
Gody odotti katolisen sisäoppilaitoksen lauantaipäiviä, jolloin ruokasalissa sai katsoa televisiota. Jos häneltä kysyttiin, ruudussa pyöri yhdysvaltalainen realitysarja ”So you think you can dance”. Teinipoika hämmästyi, kuinka nopeasti ja hyvin hän oppi matkimaan kisan parhaita tanssijoita.Koulussa arvostettiin taiteita. Gody osallistui tanssikilpailuiden lisäksi runonlausuntakisoihin, harrasti visuaalisia juttuja ja musiikkia. Kun tuli aika suunnitella tulevaisuutta, sisäinen palo ja vanhempien toiveet osoittivat kuitenkin eri suuntiin.
Kuva: Carina Ahlskog
Vauhtia Kampalasta
Tietokoneyrityksen perustanut setä otti veljenpojan siipiensä alle ja yritti puskea Godya tämän vanhempien toivomaan suuntaan, liike-elämään.
– Tykkäsin touhuta tietokoneiden kanssa ja luulin, että minusta tulee bisnesmies. Sain työn internetkahvilasta ja stipendin taloushallinnon opintoihin hyvässä oppilaitoksessa.
Vanhempia ilahduttanut elämänmeno meni kuitenkin uusiksi, kun perheen kotikaupunkiin Kisumuun avattiin korkeatasoinen tanssikoulu.
– Balettia, jatsia, nykytanssia, fyysistä teatteria, tanssipedagogiikkaa ja improvisaatiota. Halusin ehdottomasti mukaan!
Isän raivonpuuskat ja mykkäkoulu eivät saaneet pojan päätä kääntymään. Pian Gody löysi itsensä ensimmäiseltä ulkomaanmatkaltaan. Hän oli päässyt mukaan ryhmään, joka esiintyi Ugandan pääkaupungin Kampalan kuuluisilla nykykulttuurifestivaaleilla.
Reissulla heräsi kuuluisuuden ja kansainvälisyyden nälkä.
– Tiesin, että minun olisi oltava erittäin hyvä ja omaperäinen voidakseni lyödä itseni läpi.
Seikkailija Euroopassa
Lapsena opittu jumalanpelko ei ollut haihtunut pois, mutta sen päälle oli kasautunut muita pelkoja. Gody ei nähnyt menestykselle vaihtoehtoja, eikä sallinut itselleen epäonnistumisia. Tekemisen palo ja määrä vaativat vastapainoksi palautumista, josta alkoi tulla vaikeaa ilman alkoholia.
Nairobissa hänet valittiin 200 tanssijan joukosta viiden tanssijan ryhmään, joka pääsi mukaan kansainväliseen nykytaideprojektiin.
– Minusta tuli seikkailunhaluinen. Tiesin, että Euroopassa olisi mahdollisuuksia.
Ovet avautuivat ensin Hollantiin ja sitten Suomeen. Ensikosketus Eurooppaan oli Godylle outo. Kiire, kiivas tahti ja itsensä ympärille käpertyneet hymyttömät ihmiset tekivät olon yksinäiseksi. Toisaalta tanssin taso ja arvostus innostivat valtavasti.
– Ajattelin, että täällä tanssilla voisi hankkia elannon.
Vuonna 2017 Gody palasi Suomeen toisen kerran esiintymään ja opettamaan tanssia kouluissa. Taustalla oli Danceteam International -verkosto, jonka pedagogiikkaa on kehitetty yhdessä suomalaisten koulujen ja opetusministeriön kanssa.
Godwin ”Gody” Otieno opiskelee verkkoraamattukoulussa ja käy kahdessa kansainvälisessä raamattu- ja rukouspiirissä.
Voltteja takaperin
Huippuhetkiä alkoi sadella kuin lunta, jota Gody näki ensimmäisen kerran Helsingin Kalasatamassa taivaalle tuijotellen.
– Se oli niin kaunista!
Keikkakalenteri täyttyi ja oli varaa valitakin. Musiikkitalon kymmenvuotisjuhlat. Suomen satavuotisjuhlat Nairobissa. UMK. Tähdet tähdet -kisa. Esiintyminen oopperatalossa Carita Mattilan kanssa. Isaac Senen musavideo Kuuma jäbä.
– Opin ensimmäiset suomenkieliset sanat: ”Siistii, huikeeta!” Tero Saarinen vei minut syömään hienoon ravintolaan Helsingin keskustaan. Olin vähän pihalla kimalluksen ja posliinien keskellä.
Hienon vessan peilistä katsoi vastaan mies, joka teki voltin takaperin ja uskoi voivansa mitä vaan. Pitkä oleskeluluvan odotus otti kuitenkin itsetunnon päälle. Lapsuuden kiusaamiskokemukset ja kova sisäoppilaitoselämä koversivat sisintä samaan aikaan kun maailma valutti ylle gloriaa.
– En ollut oppinut käsittelemään tunteitani. Masennuin ja aloin juoda.
Antti Tuiskun keikalla olympiastadionin täyttä katsomoa lavalta katsellessaan hän tunsi itsensä yksinäiseksi ja kadotetuksi.
”Katso, äiti!”
Gody ei ollut koskaan halunnut hylätä Jumalaa eikä kristillistä kasvatustaan. Iho öljyttynä ja tiukoissa nahkashortseissa tanssiessaan hän tiesi, että vikaan menee. Maine tuntui kuitenkin kompromissin arvoiselta.
– Kompromissi kutsuu aina luokseen seuraavaa kompromissia. Vietin sakeita iltoja baareissa ja öitä yökerhoissa. En tiennyt, mihin asti minun olisi pitänyt päästä, että olisin voinut sanoa: ”Katso, äiti, minä tein sen!”
Godysta tuntui mahdottomalta kieltäytyä ihailusta. Masennus syveni, ja ilon lisäksi kehosta valuivat ulos myös voimat.
– Yleisöille ja tanssioppilailleni annoin silti aina koko sydämeni. Siinä en tehnyt kompromisseja. Halusin rohkaista ja tuoda iloa, ehkä onneakin. Mutta kun särkyy, hyvätkään toiveet eivät välttämättä toteudu. Huomaamattasi saatat hajottaa ihmisiä, vaikka haluaisit rakentaa.
Gody on tanssiessaan ja opettaessaan rakastanut aina hetkeä, jolloin huolet oppilaan tai katsojan kasvoilla raukeavat pois ja tilalle tulee rauha.
– Se on saanut minut jatkamaan. Mutta kun itse hajosin, kukaan ei tullut tueksi. Ihmisiä kyllä kiinnosti, mitä minulle tapahtuu, sillä se oli hyvä juoruilun ja somepostauksen aihe.
Kuva: Hamis Ahmed
Maailman hirvein ihminen
Viime vuoden keväällä Gody oli niin loppu, että synnintunto pääsi suojausten läpi.
– Itkin ja anoin polvillani armoa. Koin valtavan voiman, joka painoi minut pitkäkseni lattialle. Tuntui kuin jotain olisi otettu minusta pois.
Silmien avautuminen oli ihanaa ja kamalaa.
– Kesti kauan, että pystyin antamaan itselleni anteeksi. Tunsin olevani maailman hirvein ihminen. Soitin kaikille, joita olin loukannut ja pettänyt. Otin seinältä pois palkinnot ja tunnustukset.
Tanssi jäi hetkeksi tauolle. Siihen oli luotava uusi suhde. Seuraavana kesänä liike palasi, ensin metsässä, kahdestaan Jumalan kanssa.
Tällä hetkellä tulevaisuus on Godylle tuntematon. Hän luottaa siihen, että Jumala avaa oikeat ovet oikeaan aikaan.
– Matkani on vasta alussa. Sen tiedän, että tanssi on Jumalan lahja minulle. Haluan koskettaa työlläni ihmisten elämää, parantaa ja luoda Jumalan mielen mukaista tietoisuutta todellisuudesta.
Kohti turvallista tilaa
Vuoden lähestyessä loppuaan Gody tutkii askelmerkkejä eteenpäin. Hän on neuvotellut yhteistyöstä Xaris-tanssiryhmän kanssa. Tanssitunteja hän ohjaa silloin tällöin. Hiljattain hän esitti oman teoksen Helsingin keskustakirjasto Oodissa.
Suuri unelma on kulttuurikeskus, jossa kristityt perheet voisivat tuntea olevansa turvassa Jumalan sanalle vieraalta ideologialta ja moraalittomuudelta.
– Ei meidän tarvitse perustaa kristillistä kulttuurikuplaa, vaan turvallinen tila. Olisi hienoa toimia yhteistyössä ihmisten kanssa, jotka kaipaavat samaa.
Uusi elämä on ollut hidasta mielen uudistumista, vanhojen mielikuvien ja mielitekojen taakse jättämistä.
– Olin ennen suosittu somessa, minulla oli tuhansia seuraajia. Kun aloin kertoa uskostani, monet lähtivät. Nyt minulla on Vapahtaja Jeesus Kristus. Hän on tuonut elämääni uusia ihmisiä.
Kuva: Juke Luoma
Teksti: Danielle Miettinen
Kirjoitus on julkaistu Arkin numerossa 4/2024. Tilaa Arkki ilmaiseksi
