Joskus pitää mennä kauas voidakseen nähdä lähelle. Sananparsi piti paikkansa opiskelijaedustajien Toinin, Hannan ja minun kohdalla viime heinäkuussa, kun osallistuimme IFESin maailmankonferenssiin Etelä-Afrikassa. Opimme esimerkiksi, että suurimmat opiskelijajärjestöt eivät toimi rikkaimmissa maissa, vaan Keniassa ja Etiopiassa. Molempien maiden evankelisessa opiskelijajärjestössä on mukana yli 40 000 nuorta.  Monissa länsimaiden vanhoissa opiskelijajärjestöissä toiminta yskii samalla kun etelän yliopistoissa evankeliumi etenee vauhdilla. Miksi näin? Missiologit ovat jo kauan kertoneet, että kristinuskon painopiste on siirtynyt länsimaista Aasiaan ja Afrikkaan. Arvostettu teologi ja kirjailija John

Tulisiko meidän rukoilla enemmän? Lue Arkin pääkirjoitus: Rukoilemme niinkuin uskomme. 

Terveisiä Afrikasta. Olen juuri palannut kauan odottamaltani sapatti- ja opintovapaalta. Vietin sen johtajuusinstituutissa Wellingtonissa Etelä-Afrikassa. Moni ihmetteli avoimesti, miksi lähden hakemaan johtajuusoppeja tuhansien kilometrien päästä. Miksi mennä merta edemmäksi kalaan, jos saalista voi pyytää myös kotirannassa? Kolme kuukautta Afrikan eteläkärjessä tarjosivat minulle suuria oivalluksia. Ryhmässämme oli opiskelijoita 27 maasta – suurin osa Afrikasta. Kulttuurien ja persoonien kirjo, uskon erilaiset yhteisölliset ilmenemismuodot yhdistettynä yli 60 kouluttajan luentoihin tekivät ajasta ainutkertaisen. Olen ehtinyt kerätä jo paljon kokemusta kristillisen työn kentällä ja elän