Tällä viikolla julkaistu Arkki-lehti sisältää opetusta opetuslapsien tekemisestä Juha Parkkiselta, Matti Aspvikilta ja Jussi Miettiseltä. Lisäksi lehdessä on raportti mm. Meksikosta IFES:in maailmankonferenssista. Ensimmäiseksi pääset lukemaan Jussin pääkkärin. 

Saksalaisen yrityskonsultin Immanuel Bökerin mukaan organisaatioiden tärkeimpiä menestystekijöitä on yhteisen dna:n löytäminen ja vaaliminen. Jokaisella ihmisellä on kaikissa soluissaan yksilöllinen geneettinen koodi, jonka avulla hänet voidaan tunnistaa miljardien ihmisten joukosta. Bökerin mukaan myös jokainen organisaatio on yksilöllinen, erilainen kuin kaikki toiset. Bökerin mukaan kaikkea organisaation tekemistä ja valintoja tulee ohjata tämä yksilöllinen dna. OPKOn 50-vuotisjuhlavuosi lisäsi ymmärrystämme siitä, millainen dna meillä on. OPKO ei ole jumalanpalvelusyhteisö, uuskarismaattinen nuorisoliike eikä hyväntekeväisyysjärjestö. OPKOn geneettinen koodi näkyy etenkin siinä, että keskitymme Raamatun opettamiseen

Mahtavat lapsemme ja nuoremme ovat jälleen palanneet ahkeroimaan koulunpenkeille ja luentosaleihin. Suurin osa heistä voi hyvin ja tulee varmasti pärjäämään elämässä. Emme silti saa unohtaa, että erilaisista mielenterveyden ongelmista kärsivien nuorten määrä jatkaa kasvuaan. Maailman nuorista joka viides kärsii jonkinasteisesta mielenterveyden ongelmasta, kertoo YK. Suomen luvut ovat samaa luokkaa. Lasten ja nuorten ahdistusta aiheuttavat muun muassa aikuisten stressaantuneisuus ja negatiivisuus sekä lasten keskuudessa yleistynyt pornon katselu. Tällaisia havaintoja on tehnyt ainakin Tampereen yliopiston lastenpsykiatrian professori Tuula Tamminen, joka kertoi aiheesta

”Kevään Arkin teema on aina ollut lähetys.” Näin minua muistutettiin.  Mikäs siinä. Tietenkin lähetyksestä pitää kirjoittaa myös OPKOn jäsenlehdessä. Onhan OPKOlla oma lähetyssihteerikin, omat lähetyskohteet ja aktiot.  Paikallisyhdistykset nimeävät lähetysvastaavia, jotka kutsuvat lähetystyöntekijöitä vierailemaan opiskelijailloissa kerran kaudessa. Toimimme hyvässä yhteistyössä kirkon virallisten lähetysjärjestöjen – erityisesti Kylväjän ja Kansanlähetyksen – kanssa. Lähetyskasvatus viiden vuosikymmenen ajan on kannattanut. Evankeliumin asialle on muihin maihin lähtenyt monta bussilastillista entisiä opiskelijoita. On hienoa olla suuressa mukana! Lähetys on tärkeää, mutta onko se vieläkin enemmän kuin

Opiskelija- ja Koululaislähetys, tuttavallisesti OPKO, täyttää tänä vuonna puoli vuosisataa. Juhlimme  oikein olan takaa koko vuoden.  Järjestön riemuvuosi starttasi loppiaisena Espoonlahden kirkossa pidetyillä messulla, juhlalla (kuvassa perustajajäseniä) ja muistojen kahvilalla.  Jälleen kerran yllätyin siitä, millaista yli kaikkien laarien pursuavaa satoa 1960 ja -70 lukujen herätys on kantanut.   Viidesläisiä järjestöjä yhdistää samankaltainen Jumala-kokemus.  Tulet roihusivat.  Lapsille ja opiskelijoille vietiin hyvää sanomaa. Lähetystyöntekijöitä lähti monta lentokoneellista maan ääriin.  Perustettiin lehtiä, radioasemia ja muutettiin maailmaa. Pelkästään OPKOn kautta syntyi kolme kirkon lähetysjärjestöä:

Onko elämäsi kirjoitettu tähtiin? Oletko mukana itseäsi suuremmassa suunnitelmassa, jonka käsikirjoitus on jo tehty? Yksi kristityn tunnusmerkeistä on Raamatun mukaan se, että hän elää johdatuksessa. Lampaat kuulevat Hyvän Paimenen äänen. Hän lupaa johdattaa rukoilevaa eteenpäin. Asia ei ole kuitenkaan tällä pureskeltu. Johdatus synnyttää joskus äärimmäisiä tunteita, ihanaa innostusta ja puistattavaa pelkoa.