Arkin pääkirjoitus: Sattuman kauppaa – vai onko sittenkään?

jussi_web

Tellus-planeetan viime kuukaudet ovat olleet kuin Hollywoodista. Koronan iskettyä OPKOssa otettiin digikolmiloikka. Verkossa on pidetty nuorteniltoja, opiskelijailtoja, koulutuksia ja työhaastatteluja. Pääsiäispysäkin rukouskonsertti striimattiin Enä-Sepästä kaikkialle Suomeen. Koululaisten actionpäivätkin sujuivat mainiosti verkossa. Toimintaan on eräällä paikkakunnalla osallistunut jopa enemmän väkeä kuin normaaliaikoina. Työntekijämme ovat venyneet melkoisiin suorituksiin. Aplodit heille!

On ollut myös hienoa seurata, miten seurakunnat ympäri Suomen ovat hypänneet omat loikkansa tuntemattomaan. Kirkko voi olla ylpeä tavasta, jolla vanhuksia ja muita riskiryhmiin kuuluvia on autettu ja tavoitettu esimerkiksi soittamalla heille kotiin.

Kristityille koronakriisi on kutsu olla valpas kuin suomenpystykorva. Maailma voi muuttua äkisti. Kukaan ei tiedä kuinka kauan ja millä tavoin poikkeusolot jatkuvat. Joku uskaltaa jopa väläytellä, että paluuta menneeseen ei ole. Tämä voi olla uusi normaali. Siihenkin pitää varautua rukoilemalla ja valvomalla.

Moni pitää koronaa kohtalon oikkuna tai huonon elintarvikehygienian seurauksena. Pelkkien inhimillisten syiden pohtiminen jättää kuitenkin isoja avoimia kysymyksiä. Yksi niistä on Jumala. Uskallammeko kääntää Jumala-kortin?

Raamatun mukaan kristitty saa elää koronakriisiä tietäen, ettei mikään tapahdu sattumalta. Eihän edes hius putoa päästämme Jumalan sitä sallimatta. Jumala hallitsee valtaistuimellaan, tuli mitä tuli. Hän ei paina paniikkinappulaa. Suuretkaan katastrofit eivät vähennä Jumalan kaikkivaltiutta. Raamattu kertoo sodista, kulkutaudeista, maanjäristyksistä ja kristittyjen vainoista sekä lopun ajan merkkeinä että tuomioina Jumalasta ja Hänen sanastaan luopuneille. Jumalalle historian kaikki vaiheet olivat tiedossa jo ennen maailman syntyä. Ja silti hänen rakkautensa tahtoi tämän ihmiskunnan. Mitä Jumala tahtoo puhua koronan kautta tai miksi hän sallii kaiken tapahtua? Sitä en tiedä.  

Kristityillä on usein tarve puolustella Jumalaa. Eihän hyvä Jumala voi sallia tällaista onnettomuutta, saatikka tahtoa sitä? Raamatun historia kertoo kuitenkin vaiheista, jolloin Jumalan käsi on ollut erityisellä tavalla ihmisten ja kansakuntien yllä. Ne ovat olleet kansankuntien etsikkoaikoja. Terveyden tai talouden romahtaessa pieni ihminen hätääntyy ja voi kokea suurta toivottomuutta. Silloin tulee rakkaaksi kallio, joka ei järky – Jeesus Kristus. Kristityillä on kaiken keskellä toivo. Meidät on kutsuttu johdattamaan tutisevia jalkoja tälle kalliolle, jossa mikään ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta.

Jussi Miettinen
OPKOn pääsihteeri
Kirjoitus on julkaistu Arkki-lehden numerossa 2/2020

 

tervetuloa mukaan opkon toimintaan

Järjestämme opiskelijailtoja ja nuorteniltoja eri puolilla Suomea. Tervetuloa mukaan!

15.−19.4. Unlocking Life, Helsinki Mission Week

Veritas Forumit: 
Pe 26.4. Tampere: Alister McGrath, Leila Haaparanta
Ke 8.5. Jyväskylä: Vishal Mangalwadi, Laura Stark
Pe 10.5. Helsinki: Vishal Mangalwadi, Eva Biaudet
Lue lisää Veritas Forumeista

17.8. OPKOn 60-vuotisjuhlavuoden pääjuhla Enä-Sepässä klo 12−18

Lisää
luettavaa

Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetyksen tiedotus- ja raamatunopetuslehti

Pääsihteeri Jussi Miettisen kuva.
Pääkirjoitukset

Suuria unelmia pienille ihmisille

Vuoden alussa kuntosalille ilmestyi uusia kasvoja. Monet heistä olivat luvanneet itselleen laittaa kroppansa kuntoon. Vähitellen joukko harveni. Tavoitteiden asettaminen on tärkeää, mutta on eri juttu jaksaa mennä sitkeästi niitä kohti.

Lue lisää »
Aiempia:
Teema

Opetukset

Hengen ja tulen kaste

Olin leikkimässä kotitalomme pihalla Turussa, kun A-rapun kuudennessa kerroksessa asuvan Tepon isä tuli ulos. Hän katsoi meidän poikien auki repsottavia kengännauhoja, kumartui vuorotellen jokaisen kohdalle ja opetti solmimaan nyöreistä rusetin. Kun Johannes Kastajalta kysyttiin, oliko hän se odotettu Messias, hän vastasi, ettei olisi kelvollinen edes avaamaan Messiaan kengännauhoja.

Apologianurkka
Aleksi Markkanen

Vain yksi jumala vähemmän

Uusateistit huomauttavat mielellään, että kristityt ovat pitkälti samaa mieltä heidän kanssaan. He luettelevat pitkän rimpsun muinaisia ja nykyisiä jumalhahmoja, joihin mekään emme usko. Sitten he toteavat myhäilevään sävyyn, että kiistäessään

Kolumnit

Petra Uusimaan kuva.

Perheyhteys toi minut lähemmäksi Jumalaa

Olen aina kokenut kroonista yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden tunnetta, ja muistan itkeneeni yksinäisyyttäni vielä uskoontulonikin jälkeen monina iltoina rukoillessa. En koskaan uskonut, että Jumala voisi ratkaista yksinäisyyttäni.