Mika Isosalo, 23, asuu Helsingissä ja opiskelee ensimmäistä vuotta Diakonia-ammattikorkeakoulussa kirkon nuorisotyötä. Hänen matkansa kohti nykyistä elämäänsä ei ole ollut suoraviivainen, vaan siihen on mahtunut paljon etsintää ja kysymyksiä.
Yksi elämäni parhaita muistoja on aktiosta, jonka tein neljä vuotta sitten. Matkustelimme tiimin kanssa kaksi viikkoa ympäri Pohjois-Suomea siunaamassa seurakuntia, evankelioiden ja rohkaisemassa muita suomalaisia nuoria. Oli helppo heittäytyä haastaviin tilanteisiin rohkeasti, kun taustalla oli hengellisesti kokeneempia johtajia, rukousryhmä ja täysin uusia paikkakuntia. Kasvoin hengellisesti huimaa vauhtia. Lähetettynä eläminen ei tietenkään koske vain aktiossa olemista, vaan myös jokapäiväistä elämää. ”Niin kuin Isä lähetti minut, niin minä lähetän teidät.” Tämä on Jeesuksen kutsu meille kaikille. Se on ovi merkitykselliseen elämään, jossa
”Kunhan ei nukkuvaa puolikuollutta elämää.” Tällaisen nimen antoi kirjailija Raili Mikkanen nuortenromaanilleen, joka kertoo Minna Canthin tyttärestä Ellistä. 1800-luvun lopulle sijoittuvan teoksen nimi kuvaa hyvin myös tämän päivän nuorten tuntoja. Mikään paikalleen pysähtynyt ei kiinnosta olipa kyse sitten politiikasta tai uskonnosta tai omasta elämästä. Eräs kristitty nuori kuvasi jumalanpalvelusta niin tylsäksi, että Jeesuskin nukahtaisi siellä. Sanotaan, että herätykseen liittyy aina kulttuurin muutos. Martti Luther muokkasi sirkuksessa käytetyistä uruista modernin jumalanpalvelusinstrumentin ja sanoitti juomalaulujen tuttuihin melodioihin uudet, elämää virtaavat sanat. Otetaan
Elokuussa uutisoitiin ranskalaisesta tutkijasta, joka tviittasi teleskoopin tarkan kuvan Proxima Centauri-tähdestä. Tviitti keräsi toistakymmentä tuhatta tykkäystä. Kommenteissa ylistettiin tieteen voittokulkua. Sitten kuvan liikkeellelaittaja paljasti totuuden. Kyseessä oli vain punainen makkaraviipale mustalla taustalla. Vakavampi tapaus oli syksyn 2018 paljastukset valetutkimuksista. Kolme tutkijaa kirjoitti artikkeleita Adolf Hitlerin Taisteluni-teoksen tulkinnasta feministisenä manifestina tai raiskauskulttuurin ehkäisemisestä kouluttamalla miehiä niin kuin nämä olisivat koiria. He huomasivat, että jos he vain laittoivat artikkeleihin tieteenalan muotijargonin ja mukautuivat sen muotioppeihin, oikeastaan mitkä tahansa läpäisi vertaisarvioinnin ja päätyi
Kristinuskon asema yhteiskunnassa on muuttunut koko historiansa ajan. Länsimainen kulttuuri rakentuu kristillisten arvojen ja ihmiskäsityksen pohjalle, mutta tämä on Suomessa ja Euroopassa laajalti unohdettu, kirjoittaa lääketieteen opiskelija Marko Varvikko.
Millainen oli mielikuvien kristillinen Suomi? Melkein kaikki kuuluivat kirkkoon, kristinuskoa arvostettiin, kirkossa käytiin, pappi ja piispa olivat arvostetuimpien ammattien joukossa, kansa tunsi kristinuskon perusteet, virret olivat tuttuja, sunnuntaiaamu oli pyhitetty jumalanpalvelukselle, kaupat olivat pyhäisin kiinni ja kouluissa annettiin vahvaa uskonnonopetusta. Entä millainen on jälkikristillinen Suomi? Paljolti päinvastainen kuin edellinen kuvaus. Sana ”jälki” viittaa kristinuskon vaikutuksen jälkeiseen aikaan. Sana voidaan ymmärtää myös kulttuurissamme olevina kristinuskon vaikutuksen vahvoina jälkinä. Tätä kristinuskon hyvien hedelmien alkuperää ei vain useinkaan tunnisteta. Haasteemme ei ole jälkikristillinen
Totuus ei kasva eikä kutistu ihmisen mielen mukaan, mutta se tarvitsee puolestapuhujia. Jokainen kristitty voi kasvaa sellaiseksi, rohkaisee OPKOn apologi Aleksi Markkanen. Usein kaikki alkaa kysymyksistä.
Arkki on Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetyksen oma lehti. Arkista löydät kristillisen opiskelija- ja koululaistyön sykettä, kiinnostavia artikkeleita, raamattuopetusta ja tietoa tapahtumista. Lähetämme Arkin kaikille työmme ystäville ja toiminnastamme kiinnostuneille neljä kertaa vuodessa – täysin maksutta. Artikkelien nettiversioita voit lukea tältä sivulta.