Tämän maailman ruhtinaan joulu

alt=""

Kirjoitettu C. S. Lewisin Paholaisen
kirjeopistoa mukaillen:

Rakas Mali,

Kirkkovuoden pikkujoulukausi on ohi. On vuodatettu epäreilun pomon kohtelua lyhtypylväälle. On konttorisiskojen kanssa itketty uraputken imemää nuoruutta ja menetettyä perhettä. On jurotettu pikkutunneilla hiljaa nurkassa, käsissä tyhjä arpa ja yön viimeinen drinkki. Näinä päivinä ilman pikkutakkia ja lakerikenkiä voisi toimitusjohtajankin kuvitella lähiöpubin kanta-asiakkaaksi. Muistuta tarpeellisille tahoille, että toilailu ja syrjähypyt ovat kuitenkin laadullisesti eri asia solmiossa ja iltapuvussa, sivistyneissä 24 karaatin räkälöissä.

Pidä huoli siitä, että hiljaa myös ollaan, eritoten Kirotun Kirjan mukaisesta joulusta.

Kerran vuodessa baariin päästetty toimistojen harmaa massa on nyt siis ylilyöntinsä ja muut hutinsa tehnyt. Seuraavaksi on aika hiljentyä joulunaikaan.

Pidä huoli siitä, että hiljaa myös ollaan, eritoten Kirotun Kirjan mukaisesta joulusta. Minään toisena vuodenaikana ehkä juhannusaamua lukuunottamatta ei ole yhtä paljon synnintuntoa liikkeellä. Jouluyön sanoma pikkutunneilla loskan ja ruumiineritteiden keskelle laskeutuvasta Vapahtajasta saisi olosuhteiden vuoksi aivan liikaa kaikupohjaa. Siksi kipujen miehet ja sairausloman tuttavat ympäri adventinaikaisen Suomen tarvitsevat varjelustasi juuri nyt. Kristus on jo nähty kiertelemässä ympäri kuppiloita etsimässä kulmapöytiin kadonneita lampaitaan.

Varaudu tavalliseen tapaasi siihen, että sormistasi liukenee joitakin potilaita kirkkorakennuksien sisään. Tällöin on todella tärkeää, että jouluhartauksien saarnaajat kokevat suuria kiusauksia olla suututtamatta seurakuntaa hengellisellä puheella. Joulunodotus olkoon siksi jälleen vain ja ainoastaan lumihiutaleiden ja tunnelmoinnin aikaa. Ei paaston ja katumuksen, ei liioin evankeliumin aikaa. Kodeissa tahdon nähdä puurokauhoittain punaisia kuonoja, pukkeja, paketteja, tonttuja, ruokaa ja ähkyä. Sinänsä harmittomat juhlimisen tavat ja yletön juhlinnan määrä raivatkoon tieltään itse juhlakalun. Tahdon nähdä Vihollisen sotureita närkästymässä joulun maallistumisesta ja kritisoimassa nykymaailman menoa. En tahdo nähdä yhtäkään heistä lihaksitullutta luojaansa kumartamassa.

Luotan joulun sinun käsiisi.

Hellä setäsi,
Pora

Kirjoitus on julkaistu aikaisemmin
Seurakuntalainen-verkkolehdessä.

Miikka Niiranen
Kansanlähetysopiston
Apologialinjan vastaava

tervetuloa mukaan opkon toimintaan

Järjestämme opiskelijailtoja ja nuorteniltoja eri puolilla Suomea. Tervetuloa mukaan!

Veritas Forumit: 

Pe 26.4. Tampere: Alister McGrath, Leila Haaparanta
Ke 8.5. Jyväskylä: Vishal Mangalwadi, Laura Stark
Pe 10.5. Helsinki: Vishal Mangalwadi, Eva Biaudet
Lue lisää Veritas Forumeista

17.8. OPKOn 60-vuotisjuhlavuoden pääjuhla Enä-Sepässä klo 12−18

Lisää
luettavaa

Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetyksen tiedotus- ja raamatunopetuslehti

Pääsihteeri Jussi Miettisen kuva.
Pääkirjoitukset

Suuria unelmia pienille ihmisille

Vuoden alussa kuntosalille ilmestyi uusia kasvoja. Monet heistä olivat luvanneet itselleen laittaa kroppansa kuntoon. Vähitellen joukko harveni. Tavoitteiden asettaminen on tärkeää, mutta on eri juttu jaksaa mennä sitkeästi niitä kohti.

Lue lisää »
Aiempia:
Teema

Opetukset

Hengen ja tulen kaste

Olin leikkimässä kotitalomme pihalla Turussa, kun A-rapun kuudennessa kerroksessa asuvan Tepon isä tuli ulos. Hän katsoi meidän poikien auki repsottavia kengännauhoja, kumartui vuorotellen jokaisen kohdalle ja opetti solmimaan nyöreistä rusetin. Kun Johannes Kastajalta kysyttiin, oliko hän se odotettu Messias, hän vastasi, ettei olisi kelvollinen edes avaamaan Messiaan kengännauhoja.

Apologianurkka
Aleksi Markkanen

Vain yksi jumala vähemmän

Uusateistit huomauttavat mielellään, että kristityt ovat pitkälti samaa mieltä heidän kanssaan. He luettelevat pitkän rimpsun muinaisia ja nykyisiä jumalhahmoja, joihin mekään emme usko. Sitten he toteavat myhäilevään sävyyn, että kiistäessään

Kolumnit

Petra Uusimaan kuva.

Perheyhteys toi minut lähemmäksi Jumalaa

Olen aina kokenut kroonista yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden tunnetta, ja muistan itkeneeni yksinäisyyttäni vielä uskoontulonikin jälkeen monina iltoina rukoillessa. En koskaan uskonut, että Jumala voisi ratkaista yksinäisyyttäni.