Tämän maailman ruhtinaan joulu

alt=""

Kirjoitettu C. S. Lewisin Paholaisen
kirjeopistoa mukaillen:

Rakas Mali,

Kirkkovuoden pikkujoulukausi on ohi. On vuodatettu epäreilun pomon kohtelua lyhtypylväälle. On konttorisiskojen kanssa itketty uraputken imemää nuoruutta ja menetettyä perhettä. On jurotettu pikkutunneilla hiljaa nurkassa, käsissä tyhjä arpa ja yön viimeinen drinkki. Näinä päivinä ilman pikkutakkia ja lakerikenkiä voisi toimitusjohtajankin kuvitella lähiöpubin kanta-asiakkaaksi. Muistuta tarpeellisille tahoille, että toilailu ja syrjähypyt ovat kuitenkin laadullisesti eri asia solmiossa ja iltapuvussa, sivistyneissä 24 karaatin räkälöissä.

Pidä huoli siitä, että hiljaa myös ollaan, eritoten Kirotun Kirjan mukaisesta joulusta.

Kerran vuodessa baariin päästetty toimistojen harmaa massa on nyt siis ylilyöntinsä ja muut hutinsa tehnyt. Seuraavaksi on aika hiljentyä joulunaikaan.

Pidä huoli siitä, että hiljaa myös ollaan, eritoten Kirotun Kirjan mukaisesta joulusta. Minään toisena vuodenaikana ehkä juhannusaamua lukuunottamatta ei ole yhtä paljon synnintuntoa liikkeellä. Jouluyön sanoma pikkutunneilla loskan ja ruumiineritteiden keskelle laskeutuvasta Vapahtajasta saisi olosuhteiden vuoksi aivan liikaa kaikupohjaa. Siksi kipujen miehet ja sairausloman tuttavat ympäri adventinaikaisen Suomen tarvitsevat varjelustasi juuri nyt. Kristus on jo nähty kiertelemässä ympäri kuppiloita etsimässä kulmapöytiin kadonneita lampaitaan.

Varaudu tavalliseen tapaasi siihen, että sormistasi liukenee joitakin potilaita kirkkorakennuksien sisään. Tällöin on todella tärkeää, että jouluhartauksien saarnaajat kokevat suuria kiusauksia olla suututtamatta seurakuntaa hengellisellä puheella. Joulunodotus olkoon siksi jälleen vain ja ainoastaan lumihiutaleiden ja tunnelmoinnin aikaa. Ei paaston ja katumuksen, ei liioin evankeliumin aikaa. Kodeissa tahdon nähdä puurokauhoittain punaisia kuonoja, pukkeja, paketteja, tonttuja, ruokaa ja ähkyä. Sinänsä harmittomat juhlimisen tavat ja yletön juhlinnan määrä raivatkoon tieltään itse juhlakalun. Tahdon nähdä Vihollisen sotureita närkästymässä joulun maallistumisesta ja kritisoimassa nykymaailman menoa. En tahdo nähdä yhtäkään heistä lihaksitullutta luojaansa kumartamassa.

Luotan joulun sinun käsiisi.

Hellä setäsi,
Pora

Kirjoitus on julkaistu aikaisemmin
Seurakuntalainen-verkkolehdessä.

Miikka Niiranen
Kansanlähetysopiston
Apologialinjan vastaava

tervetuloa mukaan opkon toimintaan

Järjestämme opiskelijailtoja ja nuorteniltoja eri puolilla Suomea. Tervetuloa mukaan!

Lisää
luettavaa

Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetyksen tiedotus- ja raamatunopetuslehti

Raamatullisuus 2.0

Kirkossa ja herätysliikkeissä kilpaillaan urheilulajissa nimeltä raamatullisuus. Kuka vetää pisimmän korren? Kysymys ei ole yksinkertainen, sillä Raamatun tulkinnassa on aina monia näkökulmia. En ole elämäni aikana tavannut kahta kristittyä, jotka

Lue lisää »
Aiempia:
Teema
Kuvan päähenkilö Mika Isosalo seisoo syksyisessä maisemassa katsoen kameraan
Usko, kutsumus ja rakastettu

Mika Isosalo, 23, asuu Helsingissä ja opiskelee ensimmäistä vuotta Diakonia-ammattikorkeakoulussa kirkon nuorisotyötä. Hänen matkansa kohti nykyistä elämäänsä ei ole ollut suoraviivainen, vaan siihen on mahtunut paljon etsintää ja kysymyksiä.

Opetukset

Herätys apostolien malliin

On kiehtovaa ja yllätyksellistä tutustua siihen millainen Jeesus oli. Tarkoitan hänen katsettaan, luonnettaan ja sen sellaista. Ne kertovat meille, millainen Jumala on. Uuden testamentin kertomukset Jeesuksen kohtaamisista ihmisten kanssa tutustuttavat meidät Jeesuksen persoonallisuuteen. ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän” (Joh.14:9).

Apologianurkka

Luomisen tuskaa

Harva luonnontieteen paradigma aiheuttaa kristittyjen parissa yhtä suurta kiistaa ja hämmennystä kuin evoluutio. Se jakaa uskovat vähintään kolmeen leiriin, jotka suhtautuvat tieteeseen ja Raamattuun eri tavoin.

Kolumnit

Petra Uusimaan kuva.

Perheyhteys toi minut lähemmäksi Jumalaa

Olen aina kokenut kroonista yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden tunnetta, ja muistan itkeneeni yksinäisyyttäni vielä uskoontulonikin jälkeen monina iltoina rukoillessa. En koskaan uskonut, että Jumala voisi ratkaista yksinäisyyttäni.