Kurkistus koululaistiimin elämään

koululaistiimi

Missionaalinen koululaistiimilinja. Nimi itsessään kuulostaa varsinaiselta sanahirviöltä. Sijaintina Perheniemen evankelinen opisto, vanha kartano keskellä maaseutumaisemaa. Mikä ihme sai minut – tai 6 muuta nuorta – hakemaan kyseiseen kouluun?

En oikeastaan osaa itsekään sanoa. Itselläni oli vielä kesän puolessa välissä hyvin erilaiset suunnitelmat. Olin ajatellut aloittaa syksyllä amk-opinnot ja lisäksi osallistua seurakunnan nuorisotyöhön, ehkä käydä iltatöissä. Samalla kuitenkin sisimmässäni kaipasin enemmän Jumalaa, enkä ollut lainkaan varma itsestäni enkä suunnastani. Onko tämä todella Jumalan tahto minun kohdallani; mikä on minun tehtäväni; olenko edes kyllin kypsä tekemään isoja päätöksiä? Pitkän pohdinnan, itkunsekaisen kriisin ja monen muun eriskummallisen mutkan jälkeen päädyin lähettämään hakemuksen koululaistiimilinjalle – ja vain 2 päivää ennen linjan alkua vahvistin ottavani paikan vastaan.Koulun ensimmäisillä viikoilla minua vaivasivat monet ahdistavat ajatukset: en kuulu tänne, en ole oikeassa paikassa, minun pitäisi olla tekemässä jotain aktiivista Jumalan valtakunnan hyväksi, ei vain istua täällä sessioissa. Sain kuitenkin paljon rohkaisua ja tukea alusta asti, ja se ehkä sai minut antamaan Jumalalle mahdollisuuden tehdä elämässäni, mitä Hän haluaa. Ja voi, kuinka paljon Hän onkaan jo tehnyt! Tässä pieni katsaus siihen.

Koululaistiimilinja on ollut jumalasuhteelle hyvin hoitavaa aikaa. Olemme oppineet paljon ja käyneet läpi lukuisia eri teemoja.

Omalla kohdallani merkittäväksi teemaksi on noussut kokemus Jumalan syvästä, aidosta rakkaudesta.

 
Aiemmin olen ehkä ajatellut, että on joku tietynlainen malli ”hyvästä kristitystä”, johon minun pitää pyrkiä, että Jumala hyväksyisi minut paremmin. Ajattelin usein, että olen huono ja kelvoton palvelija, aina epäonnistuva ja kurituksen tarpeessa. Nyt kuitenkin olen alkanut ymmärtää, että Jumala oikeasti ja aidosti rakastaa minua ja hyväksyy minut, yksin Jeesuksen ansiosta. En voi tehdä mitään, että Jumala rakastaisi minua enemmän. Saan milloin tahansa tulla Hänen eteensä, ja Hänellä aina on hyvä tahto minua kohtaan. Tämän kokeminen on puhutellut erittäin paljon. Se on alkanut muuttaaajatusmaailmaani ja suhdettani Jumalaan, itseeni ja toisiin ihmisiin, sekä alkanut vaikuttaa hyviä tekoja ja asioita. Eikä mikään ole ollut omaa ansiotani,vaan se on saanut kummuta yksin Jumalan rakkaudesta! Kuten 1. Joh. 4:17 sanoo: ”Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.” Tämän ymmärtäminen on vain kasvattanut hengellistä kaipuutani, ja haluaisin vain entistä enemmän oppia tuntemaan Jumalaa ja Hänen ihanaa hyvyyttään. Tuntuu, kuin olisin saanut siitä vasta pienen ripauksen – eli olen vasta matkani alussa.

Jumalan rakkauden vaikutusta on luultavasti ollut myös se, että meillä on opiskelijoiden kesken aivan valtavan hyvä ja lämmin ilmapiiri. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen saanut kokea, että voin olla porukassa oma itseni, ilman mitään roolia, ja silti olla täysin hyväksytty! Tiimissä jaetaan ilot ja surut, nauretaan yhdessä, ylistetään ja rukoillaan toistenpuolesta, rohkaistaan kokeilemaan uusia juttuja ja käyttämään omia lahjojaan. Se jos mikä on itsetuntoa vahvistavaa ja innostavaa! Myös yksinololle sekä rennommalle oleilulle, kuten lautapeleille ja juoksulenkeille, on jäänyt tilaa. Eikä Sääskjärven hyinen vesikään tuntunut yhtä kylmältä, kun sinne rynnistettiin yhdessä isommalla porukalla. Koululaistiimilinja ei muutenkaan ole ollut pelkkää luentotyyppistä opiskelua tai pänttäämistä. Monia opittuja asioita olemme päässeet pistämään käytäntöön erilaisilla leireillä, aktioissa, nuortenilloissa ja muissa konkreettisissa tilanteissa. Olemme kokeneet monia uusia asioita myös rukouksessa ja ylistyksessä ja saaneet nähdä, miten Jumala voi oikeasti toimia kauttamme ja vaikuttaa eri tilanteissa, rajoitteistamme huolimatta. Myös virheiden ja ”yrityksen ja erehdyksen” kautta olemme saaneet kasvaa ja oppia.

Toki tiimin aikana on käyty läpi myös haastavia ja vaikeita asioita. Jumala on paljastanut elämästä monia kipeitäkin kohtia, sielunhaavoja, jotka ovat hiertäneet ja estäneet tulemasta täysin eheäksi Jumalan lapseksi. Niiden asioiden kohtaaminen tuntuu ikävältä ja tuskalliseltakin. Täällä on kuitenkin onneksi sopivan turvallinen ilmapiiri niiden läpikäymiseen. Syville prosesseille voi ottaa riittävästi aikaa, niitä pystyy käymään läpi yhdessä Jumalan kanssa sekä jutella tarvittaessa mentorin tai tiimiläisten kanssa.

En malta odottaa, mihin tämä tie vie seuraavaksi. Tiedän vain, että haluan mennä sinne, minne Jumala minua ohjaa ja luottaa siihen, että Hänen tahtonsa on hyvä ja reilusti omia suunnitelmiani parempi. Ehkä seuraavaksi on sinun vuorosi? Suosittelen rohkeasti astumaan mukaan uuteen seikkailuun Jumalan kanssa!

Teksti: Minna Nousiainen,
Koululaistiimilinjan opiskelija
Kuva: Tapio Luoma-aho

Teksti on julkaistu Arkin numerossa 4/2013.
Lue Arkki nettiarkistosta

tervetuloa mukaan opkon toimintaan

Järjestämme opiskelijailtoja ja nuorteniltoja eri puolilla Suomea. Tervetuloa mukaan!

27.-29.1.23 father & king - disciple

Disciple is a student conference (in Helsinki), family gathering and summit for a community of believers centered around Jesus. 

Early bird prices are valid until 30th of November 2022. 

Disciple conference is arranged by Petrus Församling and OPKO. 

Lisää
luettavaa

Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetyksen tiedotus- ja raamatunopetuslehti

Aiempia:
Teema
alt=""
Uskon hyvä puolustaja tuntee kysymysten voiman

Totuus ei kasva eikä kutistu ihmisen mielen mukaan, mutta se tarvitsee puolestapuhujia. Jokainen kristitty voi kasvaa sellaiseksi, rohkaisee OPKOn apologi Aleksi Markkanen. Usein kaikki alkaa kysymyksistä.

Opetukset

alt=""

Evankeliumia jälkikristilliseen Suomeen

Millainen oli mielikuvien kristillinen Suomi? Melkein kaikki kuuluivat kirkkoon, kristinuskoa arvostettiin, kirkossa käytiin, pappi ja piispa olivat arvostetuimpien ammattien joukossa, kansa tunsi kristinuskon perusteet, virret olivat tuttuja, sunnuntaiaamu oli pyhitetty

Apologianurkka
alt=""

Harhatieto ja todellisuus

Elokuussa uutisoitiin ranskalaisesta tutkijasta, joka tviittasi teleskoopin tarkan kuvan Proxima Centauri-tähdestä. Tviitti keräsi toistakymmentä tuhatta tykkäystä. Kommenteissa ylistettiin tieteen voittokulkua. Sitten kuvan liikkeellelaittaja paljasti totuuden. Kyseessä oli vain punainen makkaraviipale

Kolumnit

alt=""

Kristinuskon vastaus länsimaiseen sekularisaatioon

Kristinuskon asema yhteiskunnassa on muuttunut koko historiansa ajan. Länsimainen kulttuuri rakentuu kristillisten arvojen ja ihmiskäsityksen pohjalle, mutta tämä on Suomessa ja Euroopassa laajalti unohdettu, kirjoittaa lääketieteen opiskelija Marko Varvikko.