Anna Ojala osallistui viime keväänä DTS-opetuslapseuskouluun Mauilla, Havaijilla. Koulutus kestää tavallisesti noin viisi kuukautta ja koostuu luento- ja aktiomatkasta. Koronaepidemian takia opiskelijat palasivat tänä vuonna kotiin jo luento-osuuden jälkeen.
Anna, miksi päätit lähteä opetuslapseuskouluun?
Olin kokenut Jumalan kutsuvan minua siihen suuntaan jo jonkin aikaa ja halusin erottaa aikaa jumalasuhteeseen ja kasvaa Jeesuksen opetuslapsena. Sydämelläni oli myös muiden opetuslapseuttaminen, ja toivoin saavani siihen työkaluja.
Mitä opit Jumalasta ja itsestäsi?
Vaikka kulttuurit ovat erilaisia, Jumala on sama. Tämä toi elämään perspektiiviä ja Jumalan suuruuden ihmettelyä. Jumala tavoittelee meitä ihmisiä lähelleen hyvin päättäväisesti. Hän kaipaa meitä ja suhdetta kanssamme enemmän kuin me voimme kaivata Häntä. Opin myös lisää siitä, millainen sydän Jumalalla on maailman kansoja kohtaan. Sain myös itse avata sydäntäni uusille kansoille ja ihmisryhmille.
Miten koronavirusepidemia vaikutti opiskeluun?
Saimme tietää koulutukseen liittyvän aktiokohteemme Kaakkois-Aasiassa tammikuun alkupuolella. Siitä lähtien valmistauduimme rukouksessa, opiskelemalla kohteiden kulttuuria ja kieltä sekä harjoittelemalla evankeliumin kertomista eri tavoin. Kun tilanne Aasiassa alkoi näyttää epävakaalta, ryhdyttiin suunnittelemaan aktion siirtämistä Väli-Amerikkaan. Sitä varten aloimme opiskella espanjaa. Kun epidemia laajeni, meidät päätettiin lähettää kotiin. Opiskelijoille järjestetään mahdollisuus aktioon myöhemmin, jos Herra suo.
Miten DTS on vaikuttanut elämääsi?
Uskon kasvaneeni Jumalan tuntemisessa ja ymmärrän, miten suuri vaikutus lähimmäisen rakastamisella on. Kun saimme kuulla, että palaisimme kotiin, saimme pettymyksestä huolimatta huomata, että Jumala oli alusta asti valmistanut meitä siihen. Kaikki, mitä olimme oppineet, oli hyödyllistä. Olin oppinut myös sen, että lähetyskenttä on siellä, missä milloinkin olen.
Arkin toimitus
Kirjoitus on julkaistu Arkki-lehden numerossa 2/2020
