Mahtavat lapsemme ja nuoremme ovat jälleen palanneet ahkeroimaan koulunpenkeille ja luentosaleihin. Suurin osa heistä voi hyvin ja tulee varmasti pärjäämään elämässä. Emme silti saa unohtaa, että erilaisista mielenterveyden ongelmista kärsivien nuorten määrä jatkaa kasvuaan.
Maailman nuorista joka viides kärsii jonkinasteisesta mielenterveyden ongelmasta, kertoo YK. Suomen luvut ovat samaa luokkaa. Lasten ja nuorten ahdistusta aiheuttavat muun muassa aikuisten stressaantuneisuus ja negatiivisuus sekä lasten keskuudessa yleistynyt pornon katselu. Tällaisia havaintoja on tehnyt ainakin Tampereen yliopiston lastenpsykiatrian professori Tuula Tamminen, joka kertoi aiheesta taannoisessa Uusi Suomi -lehden haastattelussa.
Nuorten ahdistus on yhteiskuntamme suorituskeskeisten arvojen kääntöpuoli. Suorituskeskeisyys on tunkeutunut niin syvälle yhteisöihimme ja suhteisiimme, että meidän on vaikea edes huomata sitä. Tiedämme, että kun ihmisen arvo mitataan tuottavuuden perusteella, hännänhuipuksi jäävät vanhukset, vammaiset, työttömät ja syrjäytyneet. Esimerkiksi äidille, joka haluaa synnyttää vammaisen lapsen, suositellaan raskauden keskeyttämistä, koska vammaiset tulevat yhteiskunnalle kalliiksi.
Kristillisen ihmiskuvan mukaan kaikki ihmiset ovat kuitenkin yhtä arvokkaita. Jos yhteiskunnan arvot eivät perustu tällaiseen ihmiskuvaan, suorittamisen ja suoriutumisen paine syö jollakin tavalla ja jossakin vaiheessa meitä kaikkia.
Ihmisen käsitys itsestään rakentuu joko suoritusten tai rakkauden varaan. Suoritusidentiteetti perustuu siihen, mitä voin saada aikaan. Onnistumisella haluan ostaa paikan auringossa ja lunastaa oman ja toisten hyväksynnän. Suoritusidentiteetin perusta on omissa ominaisuuksissani. Siksi suoritusidentiteetti johtaa joko ylpeyteen tai epäonnistumiseen.
Rakkausidentiteetti on sen sijaan aivan toista maata. Se ei ammenna voimaansa siitä, mitä teen tai jätän tekemättä. Rakkausidentiteetti ei kutsu minua vertailemaan itseäni toisiin, niihin, jotka saavat aikaan enemmän tai vähemmän kuin minä.
Rakkausidentiteetti ei itse asiassa kerro ihmisestä itsestään vaan ympäristöstä, jossa hän elää. Jos yhteisö ei ole rakastava, jää ihmiselle usein vaihtoehdoksi vain suorittamisen oravanpyörä. Jos taas yhteisö rakastaa ehdoitta, tulee suorittamisesta vain este päästä yhteisöön sisälle.
Suoritusidentiteetti ajaa ihmiskeskeisyyteen. Rakkausidentiteetti puolestaan vapauttaa voimavaroja, kun energiaa ei enää kulu niin paljon itsen tarkkailuun ja omien sisäisten vaatimusten täyttämiseen.
Tämän Arkin teemana on armo. Jumalan meitä kohtaan Kristuksen ristinkuolemassa osoittama täydellinen syntien anteeksiantamus ja hyväksyntä edustaa suurinta mahdollista vastakulttuuria. Armo ei ole tästä maailmasta.
Siellä, missä puhutaan armosta ja osoitetaan sitä, tehdään iankaikkisen hyvän lisäksi myös ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä. On hyvä rukoilla, että seurakuntien ja kristillisten järjestöjen piirissä elävät lapset, nuoret ja nuoret aikuiset saavat kokea rakastavaa yhteisöllisyyttä. Sellaisen keskellä kasvaminen vapauttaa elämään täysillä Jumalan kunniaksi, lähimmäisiä palvellen.
Jussi Miettinen, OPKOn pääsihteeri
Teksti on julkaistu Arkki-lehdessä 3/2014.
