Moni muistaa 90-luvulla Suomessa ja Venäjällä pidetyt missiotapahtumat, jotka keräsivät tuhansia osallistujia. Nyt missioita ei enää järjestetä, eikä tilalle ole syntynyt vastaavia tapahtumia. Suomalaisten tieto kristinuskon sisällöstä on missioiden jälkeen ohentunut hurjasti. Miten on, kiinnostaako Jeesus enää suomalaisia?
– Eivät etsijät ja löytäjät ole mihinkään hävinneet. Meillä on edelleen kirkot aivan täynnä, seiniä myöten, hymyilevä evankelista Ilkka Puhakka sanoo.
Hän viittaa Majataloiltoihin, joissa hän tapaa tuhansia ihmisiä joka vuosi. Ennen tuhansia ihmisiä saatettiin tavoittaa yhdessä tilaisuudessa. 1990-luvulla hän rakensi evankelista Kalevi Lehtisen kanssa missiotapahtumia, joissa saattoi olla paikalla 1500 kuulijaa.
– Enää ei päästä niihin lukuihin, mutta kirkot silti täyttyvät.
Aikaisemmin luterilainen kirkko on toiminut missioiden moottorina. Nyt niistä sanotaan, että isoihin tapahtumiin ei enää tule ihmisiä.
– Isojen kokousten aika on ohi ainakin siinä mielessä, että niitä ei enää järjestetä. Nyt teemme juttuja pienemmässä mittakaavassa.
Hän on juuri ollut pitämässä Majataloiltaa Hyvinkäällä, Naantalissa ja Hämeenlinnassa. Illat kokoavat yhteen kristittyjä yli tunnustuskuntarajojen. Onko mukana myös niitä, joille kristilliset asiat eivät ole tuttuja?
– Kun kysyn, kuinka moni kokee, että Jeesus puhuttelee ja kuka haluaa avata sydämensä hänelle, käsiä nousee hirveästi. Kun kristityt kerääntyvät yhteen, imussa tulee mukaan muitakin. Ihmiset tulevat katsomaan, mitä tapahtuu.
Evankelista, opettaja ja matkanjohtaja
Ilkka Puhakka katselee Suomen hengellistä tilaa näköalapaikalta. Hänellä on pitkä kokemus evankelistan tehtävien lisäksi myös muusta seurakuntatyöstä. Hän aloitti työuransa Keravan paikallisseurakunnasta, josta hän siirtyi Suomen Raamattuopiston nuorisotyön johtajaksi. Sieltä hän siirtyi pian evankelistaksi Kansan Raamattuseuraan. Tie jatkui Mission Europe -järjestön palvelukseen, jossa hän saa keskittyä entistä enemmän kutsumukseensa, evankeliumin julistamiseen.
Puhakan työtuolissa on kolme jalkaa: hän on evankelista, raamattuopettaja ja matkaopas.
Evankelistana hän toimii lähinnä Suomessa, mutta myös Virossa ja Ruotsissa. Suomessa hän tekee esimerkiksi suosittuja Majataloiltoja yhdessä Lapuan hiippakuntasihteeri Jukka Jämsénin, muusikko Pekka Simojoen ja EtCetera-kuoron kanssa.
Raamattuopettajana hän on erikoistunut tarkastelemaan tekstejä seemiläisestä, lähi-idän asukkaan näkökulmasta.
– Yritän katsoa asioita Jeesuksen ajan ihmisen näkökulmasta.
Ilkka vetää myös kokemuksellisia opintomatkoja Israeliin, joiden ohjelmaan kuuluu esimerkiksi käveleminen erämaassa. Keväällä hän järjestää retken, jossa seurataan apostolien liikkeitä Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen.
Israelissa Puhakka on mukana arabi- ja juutalaisnuoria kokoavassa Sarigim King’s Kids Jerusalemin työssä. Toimintamuoto on ainutlaatuista rauhantyötä. Se tuo yhteen nuoria kansoista, joiden välillä on ollut vuosikymmenet eripuraa ja sotaa.
– Jos Jeesus on meidän Herramme, me emme voi vihata toisiamme, Ilkka sanoo painokkaasti.
Mutta palataanpa Suomen kamaralle. Miten ihmiset täällä suhtautuvat evankeliumiin? Puhakan mukaan kyse on siitä, miten asia esitetään ja mihin se yhdistetään. Kun evankeliumi julistetaan ilman ehtoja, eikä esimerkiksi kalasteta uusia kannattajia järjestöihin, ihmiset janoavat sitä.
– Mitä evankeliumi on? Onko se Jeesus-julistusta, vai Jeesus-uskontojulistusta, johon liittyy koko kirkollinen debatti. Tuleeko minusta uskoon tullessa kaiken vastustaja? Puhakka lataa.
– Jeesus ei ole menettänyt kiinnostavuuttaan, mutta kirkollinen puhe on. Lisäksi meidät on haluamattamme asemoitu erilaisiin leireihin puolesta ja vastaan.
Puhakka on kiertänyt yli 18 vuoden ajan evankelistana Venäjän vankiloissa. Niissä hän joutui tarkkaan miettimään, mitä evankeliumi on, ja mitä sen mukana tarjotaan. Muurien takana kuulijoilla oli takanaan raskas elämä ja hirveitä tekoja. Hän kysyi itseltään: “Uskonko, että Jeesus voi heidät pelastaa?” Tämän kysymyksen kautta löytyi ydin.
– Jeesus on kuollut ristillä ja voittanut synnin ja perkeleen vallan. Mitä tahansa tehnyt ihminen voi pelastua turvaamalla Jeesukseen.
Tieto evankeliumista
Raamatuntuntemus on Ilkka Puhakan uran aikana ohentunut sekä kirkossa että yhteiskunnassa. Evankelistan uran alkuaikoina hän julisti siinä uskossa, että ihmiset jo tietävät riittävästi kristinuskosta ja evankeliumista. Nyt hän käyttää “valtavasti aivoenergiaa” sanoakseen haluamansa asian mahdollisimman yksinkertaisesti menettämättä itse asiaa. Hän “treenaa” ollakseen yksinkertainen.
– Tutkimusten mukaan kirkon nuorilla pastoreilla on ohut raamattutuntemus. En tiedä, miten paljon kirkon nuorisotyössä opetetaan Raamattua. Pelkään, että ei kovin vahvasti.
Puhakka ei syytä teologista tiedekuntaa pappien koulutuksesta, sillä akateemisena laitoksena se toimii omilla lainalaisuuksillaan. Hän nostaa katseen kohti kirkkoa ja kysyy, miksi kirkko ei kouluta itse pappejaan?
– Miksi se ottaa papit suoraan koulusta, jossa heitä ei kunnolla valmenneta hengelliseen työhön?
Identiteettinä kristitty
Evankelista näkee maailmaa ja tapaa monenlaisia kristittyjä. Itse hän on luterilainen, mutta kristityn identiteetti on luterilaista identiteettiä voimakkaampi.
– Ulkomailla tämä korostuu. Kotini on luterilainen, se on maailmalta katsottuna hyvin pieni.
Apostolinen uskontunnustus merkitsee hänelle nykyisin paljon. Kaikki, jotka yhtyvät siihen, ovat hänen veljiään ja siskojaan. Hän myös antaa heidän tunnustaa uskonsa ja elää elämänsä eri tavoilla. Kristillinen kirkko on kuin joukko telttakyliä. Kylät kuuluvat yhteen, mutta saavat olla erilaisia.
– Kylissä kuitenkin usein ajatellaan, että Jeesus kuuluu meille ja meidän tapamme ovat muiden tapoja parempia. Mutta ei se näin mene. Keskellä kenttää on Golgatan risti, josta kaikki kyläläiset ovat riippuvaisia. Kun sen ymmärtää, voi löytää yhteyden eri telttakuntien välillä.
Rohkeus seurata Jeesusta
Suomessa evankelista voi kutsua ihmisen seuraamaan Jeesusta ilman, että saattaa tämän kutsullaan hengenvaaraan. Monessa muslimimaassa evankelistan on uskottava jokaisen kuulijansa kohdalla, että Jeesuksen armo on arvokkaampi asia kuin ajallinen elämä. Jeesuksen seuraaminen vaatii valmiutta jopa kuolla uskonsa vuoksi.
Puhakka kertoo irakilaisen kollegansa muslimeille pitämästä puheesta.
Evankelista kysyi:
“Kuka teistä haluaa seurata Jeesusta?”
Nousi paljon käsiä. Evankelista luuli esittäneensä asiansa epäselvästi ja kysyi uudelleen:
”Kuka teistä haluaa seurata Jeesusta, jos teidät hänen vuokseen erotetaan työpaikasta, koulusta ja perheestä?”
Taas nousi paljon käsiä. Evankelista oli vieläkin epävarma, oliko hänet ymmärretty oikein.
”Kuka teistä haluaa seurata Jeesusta, vaikka tietäisi, että että siinä kastemekossa, jossa teidät tänään kastetaan, huomenna haudataan?”
Vieläkin nousi muutama käsi.
– Muslimit tekevät kovia valintoja. Rukoillaan heidän puolestaan ja sen puolesta, ettei Jeesuksen seuraaminen olisi Suomessa koskaan näin raskasta.
Länsimaisella ihmisellä on kuitenkin Jeesuksen seuraamisessa omat ongelmansa.
‒ Elämän ja päätösvallan antaminen Jeesukselle on vastoin länsimaista ihmiskeskeistä ajattelua. Länsimainen ihminen haluaa olla oman elämänsä herra. Hän haluaa rakentaa ja varmistella elämänsä itse.
– Kun seuraa Jeesusta ja antaa elämänsä hallintavallan Pyhälle hengelle, tekee päätöksen, joka ei välttämättä saa hyväksyntää. On rohkeaa sanoa: ’Herra, tässä minä olen, lähetä minut!’
Teksti ja kuvat: Ilkka Kontturi
Kirjoitus on julkaistu Arkki-lehden numerossa 4/2019. Tilaa Arkki-ilmaiseksi.
