Liitto tuo läsnäolon

mrtincve-web
Jumalan läsnäolo kristityn elämässä on fakta. Se perustuu liittoon, jonka Jumala on solminut kansansa kanssa, sanoo Disciple19-konferenssissa vieraillut norjalainen Martin Cave.

OPKOn ja Petruksen seurakunnan helmikuussa Helsingissä järjestämä Disciple19-konferenssi sai vieraaksi eloisan 67-vuotiaan Martin Caven. Hänen opetustensa aiheena oli Jumalan läsnäolo.

Cave on johtanut 40 vuoden ajan norjalaista valtionkirkon sisällä toimivaa luterilaista IMI-kirkkoa, joka raivaa kokouksiinsa paljon tilaa ylistykselle, tekee lähetystyötä Kaakkois-Aasiassa ja opettaa rukoilemaan sairaiden puolesta.

Usein ihmiset puhuvat Jumalan läsnäolosta tunteena. Martin Cavelle Jumalan läsnäolo ei kuitenkaan ole tunne, vaan fakta.

‒ Olen ajattelija. En tullut kristityksi sen perusteella, että tunsin jotakin.

Nuorena Cave ymmärsi, että suurten uskonnollisten johtajien ja filosofien joukossa Jeesus oli uniikki opettaja, joka ei voinut olla valehtelija. Johtopäätös tästä oli simppeli:

‒ Jos Jeesus ei valehdellut, minun tuli kuunnella mitä sanottavaa hänellä oli.

Sielunkumppani Lewisista

Tutustuessaan Narnia-kirjoista tunnetun Cambridgen yliopiston kirjallisuuden professori C. S. Lewisin tuotantoon Cave innostui. Hän oli löytänyt sukulaissielun ja ajattelijan, joka kirjoitukset vahvistivat hänen löytöjään.

Tutuksi on tullut myös tieteellinen raamattukritiikki, mutta siitä hän on eri mieltä.

‒ Jos en ymmärrä kaikkea, teen kuten Martti Luther. Luen vaikeat kohdat niiden valossa, jotka ymmärrän.

Suomessa Martin Cavesta tuntui kuin hän olisi tullut oman perheensä keskelle.

‒ En tullut vain puhujana, vaan veljenä. Minusta tuntui kuin olisin tavannut vanhan ystävän. Opetusmatkoilla Cavelle ei riitä, että hän vain jakaa tietoa. Hän haluaa luoda suhteita.

‒ Kirkon avain on siinä, että keskinäiset suhteemme ovat kunnossa. Suomessa koin, että ne toimivat.

Uusi sukupolvi janoaa yhteyttä vanhempaan sukupolveen ja etsii hengellistä ohjausta. Martin Cave muistuttaa, että OPKOn senioreilla on tässäkin paljon annettavaa.

‒ Nuoret haluavat päästä osallisiksi meidän tiedoistamme ja historiastamme.

Maljaan upotettu

Kun joku sanoo tuntevansa Jumalan läsnäolon, se on Martin Caven mielestä hienoa. Itse hän kuitenkin lähestyy aihetta toisesta kulmasta. Hän auttaa kuulijoitaan ymmärtämään, että he ovat jo Jumalan läsnäolossa, kun heidät on yhdistetty Jumalan solmimaan liittoon.
‒ Tiedän Jumalan sanan perusteella, että hänen läsnäolonsa on täällä. Hän on minussa ja kulkee edelläni.

Johanneksen evankeliumissa Jeesus sanoo: “Te olette minussa ja minä teissä.“ Cave havainnollisti salaisuutta täydellä vesimaljalla, johon hän upotti juomalasin.

‒ Minä olen tuo vesilasi ja vesi on Jumalan läsnäolo.

Vanhan testamentin aikana liiton merkkinä oli ympärileikkaus, ja uudessa liitossa merkkinä on kaste.

‒ Kun epäilen ja elämäni on pelkkää sotkua, käännyn kohti sitä, mikä on kestävää. Kun elämä on vaikeaa, minun ei tarvitse olla huolissani siitä, onko Jumala puolellani vai minua vastaan. Hän ei muuta mieltään armoliitosta, johon hän on minut kasteessa ottanut.

Jumala ei ole kaikkialla

Kun Jumala teki Abrahamin kanssa liiton, hän vahvisti sen Iisakin ja Jaakobin kanssa. Herra lupasi olla myös heidän ja heidän jälkeläistensä kanssa.

‒ Miksi Jumala lupaisi tällaista, jos hän olisi läsnä kaikkialla? Jumalan läsnäolo on mahdollista vain liiton kautta, Cave painottaa.

Vapaassa kristillisyydessä Jumalan läsnäolo liitetään usein vallitsevaan tunnekokemukseen, mutta hänen läsnäolonsa ei kuitenkaan vaihtele, Cave jatkaa.

‒ Lupaus läsnäolosta on tarkoitettu hänen kansalleen.

Hänen läsnäoloaan voi kuitenkin oppia tiedostamaan useammin. Cave saattaa hotellissa tai ravintolassa kysyä Jumalalta, miten hän haluaisi juuri nyt heitä rakastaa ja siunata.

‒ Saatan sanoa tarjoilijalle: ”Sinä teet uskomatonta työtä. On kunnia olla sinun palveltavanasi tänään.” Näin rohkaisen ja osoitan hyvyyttä. Kerron, että hyvyyden lähde on Jumalan valtakunnassa.

Herätä kysymyksiä

Caven mukaan kristittyjen olisi hyvä harjoitella puhetapaa, joka saa ihmiset esittämään kysymyksiä.

‒ Voin sanoa ihmiselle, että hänen tulee katua ja tulla Jumalan luo, ja saada vastaukseksi, ettei hän usko Jumalaan. Jos kerronkin Jumalan rakastavan häntä, hän kiinnostuu ja kysyy, mitä tarkoitan.

Caven pitkään johtamalla IMI-kirkolla on Stavangerissa Norjan suurin kirkkorakennus ja upeaa ylistysmusiikkia. Kaupungilla seurakuntalaiset tunnetaan kuitenkin heidän hyvyydestään.

‒ Kun viemme näkymättömän maailman näkyvän keskelle, ihmiset kysyvät tekojemme motiiveja.

IMI-kirkko tekee Kaakkois-Aasiassa lähetystyötä. 10 vuoden aikana yli 100 000 ihmistä on tullut Kristuksen luokse. Caven mukaan olennaista on ollut paikallisten työntekijöiden kouluttaminen ja varustaminen.

‒ Idässä ihmisten on myös helpompi uskoa yliluonnolliseen. Länsimaissa 200 vuotta valistusta ja rationalismia on tappanut uskon ihmeisiin.

Cave huomauttaa, ettei aasialaisten usko yliluonnolliseen tarkoita, että he eivät olisi myös rationaalisia.

John palasi kävellen

Cave kertoo esimerkin. Kambodžalainen John oli käyttänyt kaikki rahansa lääkäreihin, muttei ollut parantunut. Hän ei ollut pystynyt kävelemään aikoihin ja hänet oli kannettu hengelliseen kokoukseen. Siellä hänen puolestaan rukoiltiin yksinkertainen rukous ja hän parani välittömästi.

Kun John palasi kyläänsä, kukaan ei voinut kyseenalaistaa ihmettä, joka oli tapahtunut Jeesuksen nimessä.

‒ Kun hän palasi kyläänsä, ei ollut enää kysymystä Jumalan olemassaolosta. Tämän jälkeen kerroimme kyläläisille Jumalan rakkaudesta – evankeliumista.

Myös länsimaissa rukoillaan ihmisten puolesta, mutta emme juurikaan näe sellaisia parantumisihmeitä, joista lähetyskentillä kerrotaan. Miksi ihmiset parantuvat siellä, mutta eivät täällä?

Cave vastaa kertomuksella Jeesuksen käynnistä kotikaupungissaan. Jeesus ei voinut tehdä siellä montaakaan ihmettä ihmisten epäuskon vuoksi.

‒ Betsaidassa ja Korasinissa Jeesus sen sijaan teki paljon ihmeitä. Länsimaiden ongelma on, ettemme usko ihmeparantumisiin.

Caven mukaan länsimaissa kirkko uskoo pelastumiseen, mutta ei Jumalan valtakuntaan. Viime vuosina ihmeparantumisia on kuitenkin alkanut tapahtua enemmän myös Stavangerissa.

‒ Kymmenien vuosien rukousten jälkeen rationaalisuuden peitto alkaa vähitellen nousta kaupunkimme yltä.

Teksti ja kuvat: Ilkka Kontturi
Kirjoitus on julkaistu alunperin Arkki-lehden numerossa 2/2019. Tilaa Arkki ilmaiseksi tästä.

tervetuloa mukaan opkon toimintaan

Järjestämme opiskelijailtoja ja nuorteniltoja eri puolilla Suomea. Tervetuloa mukaan!

OPKOn 60-vuotisjuhlallisuudet

23.−26.3. Passiodraama-esitykset: Helsinki, Kirkkonummi

17.8. OPKOn 60-vuotisjuhlavuoden pääjuhla Enä-Sepässä klo 12−18

Lisää
luettavaa

Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetyksen tiedotus- ja raamatunopetuslehti

Pääsihteeri Jussi Miettisen kuva.
Pääkirjoitukset

Arkin pääkirjoitus: Opkonkokoinen aukko

Hurraa! OPKO täyttää tänä vuonna pyöreät 60 vuotta. Juhlinta käynnistyy loppiaisviikonvaihteessa ja jatkuu läpi vuoden erilaisissa alueellisissa syntymäpäivätilaisuuksissa. Tervetuloa mukaan! Juhlien sankareita olemme me kaikki OPKOn jäsenet ja toiminnassa mukana olevat. Jokainen järjestö tai yhdistys koostuu ihmisistä, joita ilman ei olisi olemassa kuin kuoret. Nyt on meidän aikamme loistaa!

Lue lisää »
Aiempia:
Teema
Kuvassa Maria Magdalenaa näytellyt Päivi Toikka, taustalla kuorolaisia. Tämän jutun Passiodraama-kuvat ovat todennäköisesti vuodelta 1980. Kuva: Tytti Issakaisen arkisto
Tytti Issakainen teki Passiodraaman 21-vuotiaana

– Luin lehdestä Jesus Christ Superstar -musikaalista. Siitä lähti liikkeelle ajatus näytelmästä pääsiäisajan tapahtumista, kertoo entisen Ylioppilaslähetyksen aktiivi Tytti Issakainen.

Opetukset

Tulevaisuus ja toivo tänäänkin.

Tulevaisuus ja toivo, tänäänkin

Jeremian kirjan luvussa 29 Jumala lupaa tulevaisuuden ja toivon Häntä vastaan rikkoneelle kansalle. Tulevaisuus ja toivo on edelleen Jumalan puoleen kääntymisessä. Se avautuu meille Jeesuksen kautta.

Apologianurkka
alt=""

Oppi, tuo vanha neuvostoauto

Kun maailmaa luotiin, se tehtiin koostuvaksi erillisistä osasista, jotka sopivat yhteen. Meidän aikaansaannoksemme oli iskeä kiilaa osasten väliin tai toisaalta liudentaa kaikki erot osasten välillä.

Kolumnit

Petra Uusimaan kuva.

Perheyhteys toi minut lähemmäksi Jumalaa

Olen aina kokenut kroonista yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden tunnetta, ja muistan itkeneeni yksinäisyyttäni vielä uskoontulonikin jälkeen monina iltoina rukoillessa. En koskaan uskonut, että Jumala voisi ratkaista yksinäisyyttäni.