Lappeenrannan Skinnarilan kaupunginosa oli 1970-luvulla hiljaista maaseutua, jossa Saimaan rantoja katselivat lähinnä lehmät ja kesähuviloiden asukkaat. Kaupungissa asuva Ylioppilaslähetyksen aktiivi ja sen puheenjohtajanakin toiminut lappeenrantalainen lääkäri Antti Linkola puolestaan katseli Hengen maisemia. Hän rukoili, että kaupunkiin saataisiin työntekijä tavoittamaan opiskelijoita, koska Lappeenrantaan oli hiljattain perustettu yliopisto. Työntekijää ei silloin vielä saatu, mutta rukoilijat eivät hellittäneet.
Linkola ja lehmät eivät aavistaneet, että vuonna 2024 Skinnarila on opiskelijoita kuhiseva kansainvälinen kampus. Siellä sijaitsee Lappeenrannan-Lahden teknillinen yliopisto LUT, LAB-ammattikorkeakoulu, Kielo Skinnarila -yrityskampus ja paljon opiskelija-asuntoja. Kaiken tämän keskellä kävelee Leikolan ja monen muun rukousvastaus Otto Oikarinen. Hän on OPKOn ensimmäinen opiskelijatyöntekijä, jonka alueena on Lappeenranta.
Bileluola ja presidentti
Kun tietotekniikan opiskelija ei puurra opintojen parissa, aja pyörällä eikä lue C.S. Lewisia tai Tolkienia, hänet saattaa löytää opiskelija-asunnostaan Teknologiapuistonkadulta sänkynsä ääreen polvistuneena. Kädet ristittyinä valkoisen päiväpeitteen päälle hän katselee seinälle kokoamiaan kuvia.
Silmät osuvat joka päivä Suomen ja Lappeenrannan karttaan sekä kuvaan yliopistosta, sen rehtorista Juha-Matti Saksasta ja kaupunginjohtaja Tuomo Sallisesta. Seinällä hymyilee myös tasavallan presidentti.
Mukana on tarralapuille kirjoitettuja ihmisten nimiä, Tietotekniikan kilta Clusterin logo, kuva opiskelijoiden biletysluolasta ja paljon Raamatun lupauksia rukouksen voimasta. Otsikoksi kollaasin ylle Otto on teipannut sanat ”Tulkoon sinun valtakuntasi”.
22-vuotiaaksi Oikarinen on ehtinyt kantaa paljon vastuuta kristillisestä nuoriso- ja opiskelijatyöstä. Hän on muun muassa vetänyt Etelä-Saimaan Kansanlähetyksen nuorten Pointti-iltoja, johtanut opiskelijoiden perustamaa Skinnarilan kristittyjen opiskelijoiden yhdistystä ja säestänyt bändin kanssa esimerkiksi Kansanlähetyksen ja Sleyn messuissa.
Hän toivoo, että OPKO pääsisi tulevaisuudessa mukaan Pointti-iltojen järjestäjien joukkoon. Viimeiset kolme kesää hän on viettänyt Ryttylässä Kansanlähetyksen nuorisotyöntekijänä.
Evankelista
Mistä näky nuorten ja opiskelijoiden tavoittamiseen on tarttunut nuoreen mieheen? Jeesuksesta kertominen on niin itsestään selvältä tuntuva osa Oikarisen identiteettiä, ettei hän oikein osaa vastata.
– Olen ollut aina mukana Kansanlähetyksessä, vanhemmat veivät sinne jo lapsena. Se on ollut hengellinen koti.
Voimakas motivaatiota synnyttävä asia on nuorten kaipaus.
– Nuoret kaipaavat sisältöä elämään. He yrittävät kovasti täyttää Jeesuksen ristin muotoista aukkoa alkoholilla, huumeilla, irtosuhteilla ja videopeleillä.
Etelä-Saimaan Kansanlähetyksen piirijohtajalla Antti Nirosella on ollut suuri vaikutus tavoittavan elämäntavan vahvistajana.
– Opin, että voin olla Jumalan lähettiläs. On myös innostavaa nähdä, miten opiskelijat syttyvät Jeesuksesta ja lähtevät liikkeelle kertomaan hänestä.
Yhdistäjä
OPKOn työntekijäjoukon uusin tulokas haluaa tehdä yhteistyötä Lappeenrannan kaikkien kristittyjen kanssa, seurakuntayhtymän oppilaitostyöntekijöistä helluntaiseurakuntaan.
– Haluaisin yhdistää opiskelijoita tavoittavan näyn taakse kaikki Lappeenrannan kristityt. Tällainen yhteys tekisi tälle kaupungille hyvää. Olen pitänyt tiiviisti yhteyttä kampuspappeihin ja seurakuntiin. Nyt näillä yhteyksillä on valtava siunaus.
Oikarisella on suunnitelmissa rukous- ja paastoviikko, johon kutsuttaisiin mukaan kaikkia seurakuntia. Viikko päättyisi ylistyspäivään.
– Yliopisto on hengellisen sodankäynnin kenttä. Herätys lähtee rukouksesta. Se alkaa siitä, että kysymme Jumalalta, mitä hän haluaa tehdä, kenet hän haluaa kohdata.
Otto Oikarisen rukouselämä kuulostaa helpolta kuin heinänteko. Jumala tuo rukouksessa mieleen asioita, joiden puolesta tulee rukoilla. Kun on rukoiltu, voidaan panna toimeksi häneltä saadut tehtävät.
Tällä tavalla avautui myös ovi OPKOn opiskelijatyöntekijäksi. Hän koki rukouksessa kehotusta hakea tehtävään. Sähköpostin lähetettyään hän kuuli, että samana päivänä Perheniemen opistossa järjestetyssä rukouskoulussa useampi oli saanut sydämelleen rukoilla pitkäaikaisen toiveen täyttymistä, työntekijää Lappeenrantaan.
Sadonkorjaajia
Opinnoissaan maisterivaiheeseen pian siirtyvän Oikarisen työpanos OPKOssa on aluksi vain 40 prosenttia kokoaikaisesta.
– Sitä voisi ehkä nostaa. Katsotaan miten Jumala johdattaa.
Oikarinen on laskeskellut, että pari päivää viikossa ei mitenkään riitä kaikkien opiskelijoiden, oppilaitosten työntekijöiden ja koululaisten tavoittamiseen. Koska Jeesus kuitenkin rakastaa heitä kaikkia, Oikarinen aikoo tehdä kaksi asiaa. Hän priorisoi korkeakouluopiskelijoihin ja uusiin sadonkorjaajiin.
– Haluan rohkaista ja varustaa kristittyjä elonkorjuuseen Jumalan pelloille.
OPKOn tavoitteena on, että kaikilla yliopistopaikkakunnilla olisi opiskelijatyöntekijä. Rukous jatkuu muun muassa Rovaniemen, Lahden ja Seinäjoen puolesta. Myös pääkaupunkiseudulla ja ulkomaalaisten parissa voisi tehdä vaikka kuinka paljon.
Oikarinen muistuttaa, että opiskelijatyöntekijöiden määrä riippuu esirukoilijoista ja työn kannattajista.
Ystävärenkaan kokoaminen on ollut sosiaaliselle ja reipastahtiselle ihmiselle melko helppoa.
– Haaveilen puoliaikaisesta työstä. Siihen on matkaa 700 euroa.
Tyhjästä tekijä
Syyskuun alussa alkanut työ on Otto Oikarisen makuun mukavasti hakusessa. Koko kaupungissa ei ole kollegaa eikä yhtään edeltäjää, jolta voisi kysyä, miten sinä sen teit.
– Olen innoissani, että saan lähteä tekemään tyhjästä. Ei tarvitse jatkaa mitään, vaan voin kysyä Jumalalta, mitä alamme tehdä. Kyllä hän vastaa.
Jännittääkö?
– Kaikki jännittää, ja toisaalta ei mikään. Tietenkin mietin, keitä lähden haastamaan mukaan, löydänkö sadonkorjaajia ja ketkä Herra on valmistanut.
Eräs työtehtävä lämmittää mieltä erityisesti. Hän sai erikoislääkäri Antti Linkolalta kutsun tulla vierailemaan rukouspiiriin, joka on kymmenet vuodet rukoillut kaupunkiin opiskelijatyöntekijää. Siinä joukossa hän on siunattu rukousvastaus.
– Kerron siellä työstäni ja kutsun jatkamaan rukousta. Eikä haittaisi sekään, jos ilta tuottaisi muutaman sitoutuneen lahjoittajan.
Teksti: Danielle Miettinen
Kuvat: Niilo Kotajärvi & Venla Keski-Lusa
Kirjoitus on julkaistu Arkin numerossa 3/2024. Tilaa Arkki ilmaiseksi