Uskon hyvä puolustaja tuntee kysymysten voiman

alt=""
Totuus ei kasva eikä kutistu ihmisen mielen mukaan, mutta se tarvitsee puolestapuhujia. Jokainen kristitty voi kasvaa sellaiseksi, rohkaisee OPKOn apologi Aleksi Markkanen. Usein kaikki alkaa kysymyksistä.

Juhannus oli tuloillaan ja opettaja oli juuri saanut ravisteltua lukuvuoden työstressin hartioiltaan. Hän hakkasi halkoja vaimonsa kanssa kotipihallaan Hämeenlinnassa. Oman puutarhan koivut lämmittäisivät talvella mukavasti takkaa ja leivinuunia.

Pöllien pohjat kopsahtelivat rivakasti hakkuupölkkyyn, kirves oli terävä ja klapikeko kasvoi tyydyttävää tahtia. Ajatus ja rupattelu kulkeutuivat tulevaisuuteen.

Aleksi Markkanen muistelee neljän vuoden takaisia hetkiä suu hymyssä ja viikset kippuralla. Hän aloitti OPKOssa elokuun alussa apologina eli uskon älyllisen puolustamisen ammattilaisena. Halkoja hakatessaan hän oli vielä täystoiminen matikan, fysiikan ja kemian ope.

– Me mietittiin Susannan kanssa, mitä me haluttais tehdä meidän loppuelämällä. 40 oli lasissa ja saman verran saattaisi vielä olla jäljellä.

Unelmien syksy

Aleksi muistaa hetken hämmästyttävän tarkkaan, samaan tapaan kuin monet muistavat uskoontulonsa.

– Sanoin Susannalle, että mä haluaisin yli kaiken varustaa kristittyjä kohtaamaan tämän ajan älyllisiä haasteita, auttaa heitä puolustamaan vakaumustaan kestävin perustein.

Matemaattis-luonnontieteellisten aineiden opettajista on Suomessa pulaa, Aleksi tiesi sen. Mutta vielä vähemmän oli tarjolla sellaisia apologiaan paneutuneita ajattelijoita, joilla oli tarjota nuorille apua kristinuskon perusteisiin ja perustelemiseen liittyvissä pohdinnoissa. Aleksissa kypsyi rohkeus uskoa, että hänestä voisi tulla sellainen, ihan päätoimisesti.

He rakastivat minut uskoon

Unelmasta ja kutsumuksesta toteutui suunnilleen puolet tänä syksynä, kun Aleksi aloitti OPKOssa osa-aikaisena apologina. Kun kannatus vahvistuu, järjestön tavoitteena on muuttaa työsuhde kokoaikaiseksi. Työnkuvaan kuuluu muun muassa opiskelijoiden varustaminen eri puolilla Suomea sekä apologia-aiheisen materiaalin tuottaminen. Tämän vuoden aikana hänen on myös tarkoitus saada valmiiksi apologian maisteriopinnot yhdysvaltalaisessa Biola-yliopistossa.

Uskoon rakastettu

Ehkä on hyvä, että Aleksin oma taival Jeesuksen seuraan ei kulkenut apologian kautta. Leppävirralla asuva savolaisnuori innostui kaverinsa kanssa pistäytymään seurakunnan nuorten raamiksessa. Porukassa oli jotakin tietoa paljon suurempaa.

– He rakastivat minut uskoon. Käsitin, että elämässä voi olla enemmän kuin se, mitä ihmisestä lähtee.

Jumalan läsnäolosta tuli lukiolaispojalle elävää. Todellisuuden uusi ulottuvuus kiinnosti häntä myös älyllisesti. Leppävirran kirjaston teologianhylly oli pian kahlattu, ja Aleksia alkoi kiinnostaa, kuinka paljon voimaa kristinuskossa voisi olla katsomusten markkinoilla.

– Halusin selvittää, oliko uskolle muitakin perusteita kuin henkilökohtainen kokemus.

Muuttaessaan Turkuun opiskelemaan hänellä oli jo mukana muuttokuormassa pieni kokoelma apologia-aiheisia kirjoja. Hän seurasi ahkerasti myös netissä maailmanluokan yrityksiä kumota ja puolustaa kristinuskon totuusväitteitä.

alt=""

Aleksi Markkasen mukaan elämme moralistista aikaa, joka kuitenkin vihaa kristinuskon moraalia. Hän kaipaa vanhaa suvaitsevaisuuden hyvettä, joka kohdistui eri mieltä oleviin ihmisiin, ei tolkuttomiin ideoihin. Tehdyt virheetkin saattoi saada anteeksi. – Onneksi meillä on cancel-kulttuurin lynkkaamille sanoma: Sinä olet Kristuksen lunastama ja arvokas. Ei tarvitse mennä pussi päässä kaappiin piiloon.

Tieto-opin lovessa

Tiedeuskovaisten yleinen asenne kummastutti Aleksia: ”Koska ei ole olemassa luonnontieteellisiä todisteita Jumalan olemassaolosta, Jumala ei voi olla olemassa.”

– Tiedeuskovaiset ovat langenneet tieto-opilliseen loveen, jossa ainoastaan empiirisesti saatu tieto on minkään arvoista. Tämä väite itse ei kuitenkaan ole empiirisesti saatua tietoa, vaan maailmankatsomuksen pohjalta valittu lähtökohta. Se ei siis täytä empiristien omia kriteereitä.

Toinen vakioaihe on Raamatun luotettavuus. Ikivanha ja ties keiden toimesta kirjoitettu kirja ei arvostelijoiden mielestä mitenkään voi olla maailmankatsomuksen luotettava pohja. Kukaan ei voi tietää, mitä varhaisimmissa teksteissä oikeasti luki. Lisäksi tekstien tulkinta tekee mahdolliseksi puolustaa Raamatulla ihan mitä vain.

Aleksilta saa vastamyrkkyä jokaiseen väitteeseen. Otetaan esimerkiksi tällainen väite: samasta tekstistä tehdyt vastakkaiset tulkinnat osoittavat, ettei Raamattuun vetoaminen ole mielekästä. Väite olettaa virheellisesti, ettei kukaan voisi tavoittaa Jeesuksen alkuperäistä opetusta muita paremmin.

Halusin selvittää, oliko uskolle muitakin perusteita kuin henkilökohtainen kokemus.

– On ihan pimeä ajatus, että Jeesusta voisi käyttää yhtä hyvin oikeuttamaan ihmisen rakastamisen kuin ihmisen paloittelemisen ja syömisen. Jos joku on kristitty ja toimii vastoin kristinuskon moraalia, se mitä hän tekee, ei ole kristinuskon syy, vaan tämän ihmisen syy.

Professori pihdeissä

Aleksi Markkanen on ottanut päättötyönsä pihteihin yhdysvaltalaisen Uutta testamenttia ja historialista Jeesusta tutkivan Bart D. Ehrmanin, joka pilkkoo maailmalla luottamusta Raamattuun ja Kristuksen ylösnousemukseen niin oudoin ja hatarin perustein, että Aleksia tyrmistyttää. Kauhistelun sijaan on kuitenkin yritettävä sanoa jotakin, mikä tarjoaa vaihtoehdon.

Esimerkiksi näin:

– Ehrman väittää, että juutalaisten käsitys jumaluudesta oli suhteellinen ja liukuva, niin kuin se oli pakanoilla. Jeesus oli siksi helppo korottaa ensin taivaalliseksi olennoksi ja lopulta Jumalan rinnalle. Todellisuudessa Vanhan testamentin Jumalan identiteetti oli ainutlaatuinen ja selkeä. Apostolit upottivat Jeesuksen tarkoituksellisesti, mutta sangen vallankumouksellisesti aivan sen keskiöön.

Aleksi huomauttaa, että jos nuoret eivät tunne Raamattua edes kristityissä kodeissa, he eivät ymmärrä, miksi siihen voisi luottaa historiallisena tietolähteenä. Pyhäkoulukertomukset Joosefista, Mooseksesta ja Joonasta eivät kanna pitkälle, jos ne ovat vain ikivanhoja heimotarinoita iltanuotiolta.

Seurakunnilla on kiire opettaa lapsille ja nuorille paitsi Raamatun sisältöä, myös se, miksi Raamattu on Jumalan sanaa. Hän epäilee, ettei kovin moni lapsi- ja nuorisotyöntekijä itsekään tiedä, millä perusteella esimerkiksi evankeliumit on valittu Uuteen testamenttiin.

– Kun joku väittää, että voimannälkäiset kardinaalit ratkaisivat asian riitaisissa kirkolliskokouksissa, mistä nuori löytää toisen tulkinnan? Aleksi kysyy.

Käsissä Euroopan tulevaisuus

Apologia ei ole Aleksi Markkaselle teoreettista näpertelyä eikä älyllistä hauskanpitoa, vaan vastaamista vaikeisiin ja polttaviin kysymyksiin. Vaille vastausta jääminen tai huonon vastauksen saaminen voi hänen mielestään oikeasti vaikuttaa siihen, miten kristinuskolle käy Länsi-Euroopassa.

Biola-yliopiston apologian opintosuunnassa on teologisten perusaineiden lisäksi monta hyvää kurssia, jotka auttavat vastaamaan nimenomaan jälkikristillisen nuoren mielen haasteisiin.

Aleksi luettelee: Miksi Jumala sallii pahan, ylösnousemus, Raamatun kaanon, metafysiikka, tieto-oppi, elämän alkuperä ja älykäs suunnittelu.

Kirjoitin siitä, mitä Jeesuksen seuraaminen tarkoittaa ja miten hän varustaa meitä siihen. Ja mikä on kaiken elämän päämäärä.

Halu kuunnella hyvin ja vastata hyvin toi Aleksille puhujakutsuja eri puolille Suomea opiskelijatilaisuuksiin jo silloin, kun hän oli vielä itsekin opiskelija. Vähitellen esitelmistä ja puheista on kasvanut materiaalipankki, jonka antia voi lukea hänen kotisivuiltaan (puolustajanpolku.fi). Lisäksi löytyy tietysti videoita, blogitekstejä ja twiittejä.

Jalo soturi

Vuonna 2007 Aleksi julkaisi aiemmin käyttämällään nimellä Jasu Markkanen teoksen Jalo soturi. Kirjan alkuperäisenä näkynä oli innostaa lukijoita evankelioivaan elämäntapaan, mutta lopulta kirjasta tuli hiukan toisenlainen.

– Kirjoitin siitä, mitä Jeesuksen seuraaminen tarkoittaa ja miten hän varustaa meitä siihen. Ja mikä on kaiken elämän päämäärä. Kun tämä kaikki alkaa sykkiä meissä vahvasti, se vaikuttaa myös evankeliointiin.

Hyvien kirjojen voima kuuluu Aleksin puheissa jatkuvasti. Niiden avulla hän on muun muassa luonut kokonaiskuvaa siitä, mikä ihmisen ajattelussa, kulttuurissa, historiassa ja luonnontieteessä leikkaa kristinuskoa.

Ihmisten polut Kristuksen luokse ovat kuitenkin kaikki erilaisia. Aleksi kertoo yhdestä, murhatutkija J. Warner Wallacen polusta. Hän oli piinkova ateisti ja mysteereiksi jääneiden murhien taitava selvittäjä, joka innostui tutkimaan Jeesus Nasaretilaisen kuolemaan ja ylösnousemukseen liittyvää mysteeriä. Etsivän taitojaan apuna käyttäen hän päätyi käsitykseen, ettei opetuslasten ja muiden silminnäkijätodistajien kokemusten taustalla voinut olla mitään muuta kuin historiallisesti tapahtunut ylösnousemus.

– Hänestä tuli ahkera uskon puolustaja, joka piti meille loistavan sovelletun apologian kurssin.

alt=""

Yhteiskunnassa käydyt keskustelut kehosta tuovat Aleksi Markkasen mieleen ikivanhan gnostilaisuuden, jossa ruumiilla ei ollut arvoa, vaan jokainen sai tehdä sillä mitä tahtoi. Tämä näkyy esimerkiksi aborttia, eutanasiaa, sukupuolen vaihtamista ja vapaata seksiä puolustavien näkemysten taustalla. Kristinuskossa sen sijaan jokainen keho on Jumalan luoma, arvokas ja pyhä – ja herätetään lopuksi kuolleista.

Kysymyksissä on voimaa

Apologiassa kysyminen on yhtä tärkeää kuin vastaaminen, Aleksi muistuttaa. Ja keskustella voi, vaikka tietoa ei olisi paljon. Hän muistuttaa, että mukavimmat juttukaverit eivät yleensä ole niitä, jotka esittelevät paljoja tietojaan, vaan ne, joiden seurassa tuntee olevansa arvokas. Ja tämän kokemuksen syntymisessä kysymykset ovat tärkeitä.

Kysymällä myös oppii. Kun joku heittää väitteen, kysy, miten hän on tullut tähän päätelmään, Aleksi opastaa. Silloin voi käydä niinkin, että väitteen esittäjä huomaa, ettei hänellä olekaan kovin hyviä perusteluja. Loogiseen aukkoon ei kuitenkaan tarvitse hyökätä pantterin lailla. Ihmiset osaavat ajatella itsekin.

– Ja jos sulla on buddhalainen kämppis, voit oppia buddhalaisuudesta enemmän kysymällä häneltä kuin lukemalla aiheesta kirjan. Voi syntyä henkilökohtainen suhde, mikä on evankeliumin kannalta hedelmällisempää kuin ilosanoman työntäminen kurkusta alas.

Vapaa-ajallaan Aleksi tekee muutakin kuin lukee ja pohtii. Neljä vuotta sitten hakatut halot on aikaa sitten poltettu, ja talveksi liiteri on taas täytettävä klapeilla. Hän vetää jalkaan tukevat kengät, kävelee hakkuupölkyn luokse ja kohottaa kirveen tarkkaan iskuun.

Lue Aleksi Markkasen ystävärenkaasta, ja liity mukaan mahdollistamaan apologin työ! 

Kuka?

ALEKSI MARKKANEN

Kotipaikka: Hämeenlinna.
Perhe: Vaimo kieltenopettaja Susanna ja viisi lasta, joista kolme asuu vielä kotona.
Harrastukset: Kitaransoitto, sarjakuvat, kuntosalitreeni, Tolkien ja lautapelit.
Käyttää: Vahvaa viiksivahaa.

Teksti: Danielle Miettinen, kuvat: Ilkka Kontturi

tervetuloa mukaan opkon toimintaan

Järjestämme opiskelijailtoja ja nuorteniltoja eri puolilla Suomea. Tervetuloa mukaan!

15.−19.4. Unlocking Life, Helsinki Mission Week

Veritas Forumit: 
Pe 26.4. Tampere: Alister McGrath, Leila Haaparanta
Ke 8.5. Jyväskylä: Vishal Mangalwadi, Laura Stark
Pe 10.5. Helsinki: Vishal Mangalwadi, Eva Biaudet
Lue lisää Veritas Forumeista

17.8. OPKOn 60-vuotisjuhlavuoden pääjuhla Enä-Sepässä klo 12−18

Lisää
luettavaa

Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetyksen tiedotus- ja raamatunopetuslehti

Pääsihteeri Jussi Miettisen kuva.
Pääkirjoitukset

Suuria unelmia pienille ihmisille

Vuoden alussa kuntosalille ilmestyi uusia kasvoja. Monet heistä olivat luvanneet itselleen laittaa kroppansa kuntoon. Vähitellen joukko harveni. Tavoitteiden asettaminen on tärkeää, mutta on eri juttu jaksaa mennä sitkeästi niitä kohti.

Lue lisää »
Aiempia:
Teema

Opetukset

Hengen ja tulen kaste

Olin leikkimässä kotitalomme pihalla Turussa, kun A-rapun kuudennessa kerroksessa asuvan Tepon isä tuli ulos. Hän katsoi meidän poikien auki repsottavia kengännauhoja, kumartui vuorotellen jokaisen kohdalle ja opetti solmimaan nyöreistä rusetin. Kun Johannes Kastajalta kysyttiin, oliko hän se odotettu Messias, hän vastasi, ettei olisi kelvollinen edes avaamaan Messiaan kengännauhoja.

Apologianurkka
Aleksi Markkanen

Vain yksi jumala vähemmän

Uusateistit huomauttavat mielellään, että kristityt ovat pitkälti samaa mieltä heidän kanssaan. He luettelevat pitkän rimpsun muinaisia ja nykyisiä jumalhahmoja, joihin mekään emme usko. Sitten he toteavat myhäilevään sävyyn, että kiistäessään

Kolumnit

Petra Uusimaan kuva.

Perheyhteys toi minut lähemmäksi Jumalaa

Olen aina kokenut kroonista yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden tunnetta, ja muistan itkeneeni yksinäisyyttäni vielä uskoontulonikin jälkeen monina iltoina rukoillessa. En koskaan uskonut, että Jumala voisi ratkaista yksinäisyyttäni.