Uusateistit huomauttavat mielellään, että kristityt ovat pitkälti samaa mieltä heidän kanssaan. He luettelevat pitkän rimpsun muinaisia ja nykyisiä jumalhahmoja, joihin mekään emme usko. Sitten he toteavat myhäilevään sävyyn, että kiistäessään myös kristinuskon Jumalan he vain ottavat viimeisen johdonmukaisen askelen. ”Minä uskon vain yhteen jumalaan vähemmän kuin sinä.” Tällainen naljailu voi kuulostaa vakuuttavalta, mutta järkevää tai älyllisesti rehellistä se ei ole. Ensiksikin monissa vastaavissa tilanteissa olisi mieletöntä järkeillä samalla tavoin. Jos lukioluokka saa kymmenen eri tulosta vaikeaan laskutehtävään, kukaan ei tee

Kun maailmaa luotiin, se tehtiin koostuvaksi erillisistä osasista, jotka sopivat yhteen. Meidän aikaansaannoksemme oli iskeä kiilaa osasten väliin tai toisaalta liudentaa kaikki erot osasten välillä.

Professori Richard Dawkins pitää uskontoa vain kopioituvana kulttuuripalikkana. Mikä yllätys, että Suomessa syntyneet uskovat Jeesukseen! Jos olisit syntynyt Irakissa, sinut olisi kasvatettu muslimiksi, ja Intiassa olisit luultavasti kumartanut norsupäistä Ganeshaa. Kristinusko on siis satua siinä missä kaikki muutkin uskonnot. Onko tällainen päättely eheää? On mahdollista ja jopa todennäköistä, että toisessa maassa olisin omaksunut toisen uskonnon. Mutta on kokonaan toinen kysymys, olisinko automaattisesti väärässä. Voidaan näet olettaa, että jos olisin syntynyt Neuvostoliittoon tai Kiinaan, olisin kulttuurisyistä kasvanut ateistiksi. Tuskin Dawkins katsoisi

Kirjoitettu C. S. Lewisin Paholaisen kirjeopistoa mukaillen: Rakas Mali, Kirkkovuoden pikkujoulukausi on ohi. On vuodatettu epäreilun pomon kohtelua lyhtypylväälle. On konttorisiskojen kanssa itketty uraputken imemää nuoruutta ja menetettyä perhettä. On jurotettu pikkutunneilla hiljaa nurkassa, käsissä tyhjä arpa ja yön viimeinen drinkki. Näinä päivinä ilman pikkutakkia ja lakerikenkiä voisi toimitusjohtajankin kuvitella lähiöpubin kanta-asiakkaaksi. Muistuta tarpeellisille tahoille, että toilailu ja syrjähypyt ovat kuitenkin laadullisesti eri asia solmiossa ja iltapuvussa, sivistyneissä 24 karaatin räkälöissä. Pidä huoli siitä, että hiljaa myös ollaan, eritoten Kirotun

Elokuussa uutisoitiin ranskalaisesta tutkijasta, joka tviittasi teleskoopin tarkan kuvan Proxima Centauri-tähdestä. Tviitti keräsi toistakymmentä tuhatta tykkäystä. Kommenteissa ylistettiin tieteen voittokulkua. Sitten kuvan liikkeellelaittaja paljasti totuuden. Kyseessä oli vain punainen makkaraviipale mustalla taustalla. Vakavampi tapaus oli syksyn 2018 paljastukset valetutkimuksista. Kolme tutkijaa kirjoitti artikkeleita Adolf Hitlerin Taisteluni-teoksen tulkinnasta feministisenä manifestina tai raiskauskulttuurin ehkäisemisestä kouluttamalla miehiä niin kuin nämä olisivat koiria. He huomasivat, että jos he vain laittoivat artikkeleihin tieteenalan muotijargonin ja mukautuivat sen muotioppeihin, oikeastaan mitkä tahansa läpäisi vertaisarvioinnin ja päätyi

Kirjoitettu C. S. Lewisin Paholaisen kirjeopistoa mukaillen: Rakas Mali, Suomalaisessa kulttuurissa on mielenkiintoinen sekakäsitys vapaudesta. Toisaalta täällä on voimissaan ihanne alkukantaisesta metsänihmisestä vapaana vaeltavana salojen sankarina. Kesäisin se pääsee keskiäkäisessä konttorirotassakin irti, kun kesämökillä pienessä huppelissa pilkotaan tylsällä kirveellä halkoja ja uhotaan nuoruuden suuruudenpäivistä, noista ajoista ennen vatsakumpua ja välilevyvaivoja. Tämä mielikuva on surkeasta hupaisuudestaan huolimatta kuitenkin petollisen lähellä todellista vapauden määritelmää. Sitä tulee pitää vähän silmällä, jotta se pysyy syrjäseutujen korpikansan heininä. Toisille taas – pääasiassa kaupunkilaisille – vapaus