Jeesuksen kuolema: Mitä voimme siitä tietää?

Kristinuskon tärkeä ominaispiirre on sen ankkuroituminen historiallisiin tositapahtumiin.

Kristinusko ei ole jokin aate tai perustu toiveajatteluun. Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus ovat näistä kaksi erittäin keskeistä tapahtumaa. Tämä kirjoitus keskittyy näistä kahdesta ensimmäiseen. Seuraavalla kerralla käsittelemme jälkimmäistä.

Kuoliko Jeesus aivan varmasti ristillä? Tämän asian kiistivät toisen vuosisadan aikana henkilöt, joiden mukaan Jeesuksen ruumis oli näennäinen eikä hän siten voinut kuollut ristillä, saati nousta ruumiillisesti kuolleista. Piispa Ignatios kirjeissään kutsuu tätä doketismiksi. Muun muassa monet muslimit kiistävät Jeesuksen ristinkuoleman historiallisuuden. Kuitenkin erittäin harva akateeminen tutkija kiistää Jeesuksen kuolemaa ristillä faktana. Sillä on vahva perusta – eikä vain tutkijoiden konsensuksen takia – vaan sen vuoksi, mitä myös Raamatun ulkopuoliset lähteet kertovat. Vastaväitteitä tietenkin on olemassa. Käsittelen niistä kahta merkittävää.

Eräs vastaväite Jeesukseen ristinkuolemalle on, että joku toinen (kuten Simon Kyreneläinen) ristiinnaulittiin hänen sijaansa. Mitä silminnäkijät kertovat? Jeesuksen kuolemaa oli todistamassa hänen kannattajiaan, mutta myös vastustajiaan ja muutakin kansaa. Silminnäkijöitä oli siis eri ryhmittymistä, mutta yhdestä asiasta vallitsi yksimielisyys: Jeesus kuoli ristillä. Ja myöhemmin, kun Jeesuksen opetuslapset opettivat eri yhteyksissä, he opettivat juuri samaa (mitä olivat itse nähneet): Jeesus kuoli ristillä.

Toinen esitetty vastaväite kuuluu suurin piirtein näin: Jeesus ristiinnaulittiin, mutta hän selvisi jotenkin hengissä. Ristiinnaulitsemisen jälkeen hänet (1) joko laitettiin joukkohautaan ja hän virkosi sitten eloon ja kuoli myöhemmin. Tai sitten (2) hänet haudattiin kalliohautaan, mutta Jeesus siirsi pois suuren kiven ja pakeni vartioidusta haudasta. Kyseessä oli valekuolema.

Ensinnäkin Jeesuksen kuolema varmistettiin kahteen otteeseen roomalaisten sotilaiden toimesta, jopa lävistämällä hänet keihäällä. Silloin hän oli jo kuollut! Olisiko siis tappamisen koulutetut ammattilaiset epäonnistuneet? Eivät varmastikaan. Toisen vaihtoehdon selitysvoima on erittäin heikko. Ruoskittu, ristiinnaulittu ja verta vuotanut Jeesus olisi irrottanut käärinliinat ja kaiken lisäksi siirtänyt ison kiven ja sitten luikkinut tiehensä ilman vartijoiden reagointia. Siksi ainoaksi varteenotettavaksi vaihtoehdoksi jää: Jeesus kuoli ristillä.

Anssi Ollilainen
teologian tohtori

Juttu on julkaistu Arkin numerossa 1/2021. Tilaa Arkki ilmaiseksi

tervetuloa mukaan opkon toimintaan

Järjestämme opiskelijailtoja ja nuorteniltoja eri puolilla Suomea. Tervetuloa mukaan!

21.-23.4.23 Apologiaforum

Tapahtuman teemana on Särkyneen toivo. Viikonlopun aikana syvennytään käsittelemään kärsimyksen kohtaamiseen liittyviä kysymyksiä, jotka saattavat ajoittain elämässä jopa haastaa kristillisen uskon. Miksi maailmassa on kärsimystä? Kannattaako uskoa Jumalaan kärsimyksen keskellä? Lue lisää tapahtumasta Apologiaforum – Särkyneen toivo 

Lisää
luettavaa

Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetyksen tiedotus- ja raamatunopetuslehti

Aiempia:
Teema
alt=""
Varovasti uuteen alkuun

Esirukoilijan kutsumus toi Maarit Munnen elämään kateissa olleen merkityksen ja yhteisön. Uskollinen uurastus päättyi loppuun palamiseen, jota seurasi kymmenen kivuliasta ja tylsää vuotta. Nyt raikas vesi virtaa taas.
Mitä oikein tapahtui?

Opetukset

alt=""

Lähettäjänä olemisen siunaus

Jumala haluaa, että kaikki saisivat mahdollisuuden kuulla Jeesuksesta. Tarvitsemme ihmisiä, jotka ovat sitoutuneet lähetyskäskyn täyttämiseen oman kutsumuksensa mukaisesti, kirjoittaa OPKOn pääsihteeri Jussi Miettinen.

Apologianurkka
alt=""

Tämän maailman ruhtinaan joulu

Kirjoitettu C. S. Lewisin Paholaisen kirjeopistoa mukaillen: Rakas Mali, Kirkkovuoden pikkujoulukausi on ohi. On vuodatettu epäreilun pomon kohtelua lyhtypylväälle. On konttorisiskojen kanssa itketty uraputken imemää nuoruutta ja menetettyä perhettä. On

Kolumnit

alt=""

Rukoillaan yhdessä

Raamattu kehottaa meitä tunnustamaan syntimme ja rukoilemaan toistemme puolesta, jotta parantuisimme (Jaak 5:16). Meitä ei siis ole kutsuttu ratkaisemaan ongelmiamme ja kantamaan taakkojamme yksin, vaan Jumala on luonut meidät yhteisöihin