Jumala kutsuu meitä yhteyteen, jossa omakin kutsumuksemme kirkastuu. Kutsumuselämä on valossa elettyä elämää.

Mies löysi kotkanmunan, vei sen kotiinsa ja laittoi kanatarhaan. Kanaemo hautoi kotkanmunaa sijaisäitinä, ja lopulta siitä kuoriutui esiin kotkanpoika. Untuvikko varttui aikuiseksi ja uskoi koko elämänsä ajan olevansa kana. Niinpä se teki sitä, mitä kanat tekevät. Se kuopsutti maasta matoja ja viljanjyviä. Eräänä päivänä kotka katsoi lumoutuneena taivaalle ja näki siellä liitävän majesteettisen linnun. ”Mikä tuo on?” kotka kysyi. ”Se on kotka. Se kuuluu taivaalle, toisin kuin me kanat”, tipu vastasi. Lopulta kotka kuoli. Se oli elänyt kanan elämän. Sen syvin unelma ja kutsumus eivät koskaan toteutuneet. – Tunnetko sinä kutsumuksesi ja elätkö sitä todeksi?

Ihmiset määrittelevät itsensä ja identiteettinsä monilla tavoilla. Kristityn ei kuitenkaan tarvitse keksiä eikä luoda itseään, vaan hän saa identiteettinsä lahjaksi Jumalalta.

Millainen on Jumala, johon sanot luottavasi? Mistä voit tietää, mitä uskosta seuraa? Jumalan ominaisuudet ovat uskon ytimessä. Siksi on olennaista kysyä, miten Jumalaa voi oppia tuntemaan.

Jeesus alkoi puhua opetuslapsilleen, että hänen oli mentävä Jerusalemiin ja kärsittävä paljon kansan vanhimpien, ylipappien ja lainopettajien käsissä. Hänet surmattaisiin, mutta kolmantena päivänä hän nousisi kuolleista. Pietari veti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä: ”Jumala varjelkoon! Sitä ei saa tapahtua sinulle, Herra!” Mutta hän kääntyi pois ja sanoi Pietarille: ”Väisty tieltäni, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!” (Matt. 16:21–23) Opiskeluaikanani Turussa minulle soitti eräs nuori nainen. Hän oli umpikujassa. Nainen valitti minulle uskonelämänsä

Olin ystävän kanssa automatkalla Keski-Euroopassa. Raskaan ajomatkan jälkeen pysäköimme Volkkarin lähimmän ravintolan eteen. Tarjoilija ojensi ruokalistan, jossa kaikki oli puolaa. Päätin ottaa varman päälle ja tilasin listan kalleimman annoksen. Eteeni tuotiin hapan keitto, jossa uiskenteli kananmuna ja epämääräinen makkara. Olin tilannut puolalaista kansallisruokaa, zurekia. Ystäväni nauroi makeasti nähdessään happaman ilmeeni. Odotukseni eivät täyttyneet. Psalmissa Jumalaa verrataan ruokaan ja juomaan (16:5), ja hänestä myös kehotetaan nauttimaan (37:4). Se mitä Hän antaa, tuo suuremman ilon kuin viinin ja viljan runsaus (4:7–8). Jeesus