”Kuka sinä olet?” Kun joku kysyy tätä sinulta, mitä vastaat? Luultavasti aloitat kertomalla nimesi, mutta mitä tulee sen jälkeen? Vastaus kertoo jotain. Se voi kertoa siitä, mitä tahdot jakaa itsestäsi. Toisaalta se voi kertoa myös siitä, millaisten asioiden kautta määrittelet itsesi. Moni määrittelee itsensä perhesuhteiden, työn, harrastuksen tai jonkin saavutuksen perusteella. Mikä sinut määrittelee? Mikä on identiteettisi perusta?
Päädymme helposti määrittelemään itsemme ja toisemme tekojen tai saavutusten perusteella. Raamatusta käy kuitenkin ilmi, että tämä on maailmallinen tapa määritellä ihmisen identiteetti. Esimerkiksi fariseukset olivat uskonnollisia ihmisiä, jotka määrittelivät ihmiset heidän tekojensa perusteella.
Apostoli Paavali kirjoitti elämästään ennen kristityksi kääntymistään seuraavasti: ”Minä jos kukaan voisin luottaa siihen mitä minulla on ollut. Minut on kahdeksantena päivänä ympärileikattu, olen syntyperäinen israelilainen, Benjaminin heimoa, heprealainen heprealaisista vanhemmista. Lain noudattajana olin fariseus, intoni ja kiivauteni osoitin vainoamalla seurakuntaa, lakiin perustuva vanhurskauteni oli moitteeton.” ¹
Kevyitä ankkureita
Paavali luettelee erilaisia maallisia asioita, joihin hän voisi ripustaa identiteettinsä. Hän mainitsee muun muassa kuulumisen tiettyyn ihmisryhmään, kansallisuuden, perhetaustan ja uskonnollisen intohimon. Tänä päivänä tuohon listaukseen voisi lisätä monia asioita, joihin ihminen saattaa ankkuroitua.
Oman identiteettinsä voi perustaa oikeastaan mihin vaan. Itse määritelty identiteetti on kuitenkin heikolla pohjalla. Tekojemme varassa emme kestä elämän myrskyjä ja tiukassa paikassa ymmärrys omasta tai toisten arvosta saattaa kadota lähes kokonaan.
Meitä ei ylipäätään kutsuta määrittelemään identiteettiämme itse, sillä meidän todellinen identiteettimme ei ole tästä maailmasta.
Paavali kuitenkin kirjoittaa heti saavutuslistansa perään, miten ”olen heittänyt kaiken roskana pois, jotta voittaisin omakseni Kristuksen ja jotta kävisi ilmi, että kuulun hänelle. Näin minulla ei enää ole mitään omaa, lain noudattamiseen perustuvaa vanhurskautta, vaan se vanhurskaus, jonka perustana on usko Kristukseen ja jonka Jumala antaa sille, joka uskoo.” ²
Paavali siis kertoo, miten hänen asemansa ei perustu omiin määritelmiin tai saavutuksiin, vaan se on saatu Kristukselta. Kristittyinä meitä ei siis kutsuta määrittelemään identiteettiämme tekojen, saavutusten tai muun vastaavan perusteella. Meitä ei ylipäätään kutsuta määrittelemään identiteettiämme itse, sillä meidän todellinen identiteettimme ei ole tästä maailmasta. Kristityn identiteetti on Kristuksessa ja saadaan annettuna.
Lapsia ja kansalaisia
Merkittävä osa kristityn identiteettiä on Jumalan lapsen asema, sillä ”Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen.” ³ Tuo identiteetti saadaan lahjana uudestisyntymisen kautta. Jeesuksen keskustelu Nikodemoksen kanssa kertoo tästä paljon:
”Jeesus vastasi hänelle: »Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa.» Nikodemos kysyi: »Miten joku voisi vanhana syntyä? Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran?» Jeesus vastasi: »Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan.” ⁴
Kristityt ovat uudestisyntyneet Jumalan lapsiksi, hänen valtakuntansa kansalaisiksi. Sen myötä perimmäinen identiteettimme on taivaallinen. Kristittyinä ”meillä on yhdyskuntamme taivaissa” ⁵ Kristuksessa ”me olemme saaneet Jumalan lapsen nimen, ja hänen lapsiaan me myös olemme.” ⁶
Kysytäänpä siis uudestaan: Kuka sinä olet?
Viitteet
1: Fil. 3:4-7, 2: Fil. 3:7-8, 3: Gal. 3:26, 4: Joh. 3:3–5, 5: Fil. 3:20, 6: 1. Joh. 3:1
* * * *
Pitääkö Jumala minusta?
Olet luultavasti kuullut, että Jumala rakastaa sinua. Ja mikäli et ole, niin nyt on korkea aika kuulla se. Toinen kysymys onkin, mitä se oikeastaan tarkoittaa. Onko Jumalan rakkaus siinä, että hän nipin napin tempaa sinut pois kadotuksesta? Vai voisiko kaikkivaltias ja täydellinen Isä oikeasti myös tykätä sinusta omana lapsenaan ja olla mieltynyt sinuun?
Päädymme helposti ajattelemaan, että pelastuksessa on kyse pelkästään Jumalan vihan välttämisestä. Raamatun viesti on kuitenkin se, että Kristuksessa Jumala sekä pelastaa meidät vihalta että aidosti tykkää lapsistaan ja on mieltynyt meihin. Hän rakastaa meitä.
Jos tämä tuntuu vaikealta, suosittelen mietiskelemään kahta raamatunkohtaa. Ensimmäinen on Tuhlaajapoikavertaus Luukkaan evankeliumin 15. luvussa. Sitä on hyvä tutkia tarkasti ja antaa Sanan upota syvälle. Toinen raamatunkohta, jota kannattaa pohdiskella, löytyy Sefanjan kirjasta: Herra, Jumalasi, on sinun kanssasi, hän on voimallinen, hän auttaa. Sinä olet hänen ilonsa, rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi, hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta. (Sef. 3:17).
Teksti: Toni mäkelä, Helsingin OPKOn opiskelijatyöntekijä
Juttu on julkaistu Arkin numerossa 4/2021. Tilaa Arkki ilmaiseksi
