”Jokaisen hengellisen liikkeen elinvoimaisuus mitataan sen kyvyssä kasvattaa uusia vastuunkantajia.” Nuo evankelista Kalevi Lehtisen viisaat sanat eivät ole jättäneet rauhaan. Ne nousevat usein mieleeni, kun OPKOssa tai sisarjärjestöissämme etsitään työntekijöitä tai vapaaehtoisvastuunkantajia. Verkot joudutaan monesti levittämään laajalle, jotta oikeat ihmiset löytyvät, jos löytyvät silloinkaan. Ykkösketjun kohdalla tilanne on erityisen vaikea. 1960 ja -70-luvuilla herätyksen kokeneiden konkareiden eläköityessä ei farmiliigasta tahdo löytyä innokkaita, taitavia ja kutsumustietoisia johtajia väistyvien tilalle. Mikä on mennyt vikaan? Johtajavaje ei ole vain viidesläisten herätysliikejärjestöjen ongelma. Se

Maailman laajimmalle levinnyt kristillinen opiskelijajärjestö IFES julkaisi marraskuussa kansainvälisen tutkimuksen, jossa selvitettiin opiskelijaikäisten maailmaa muokkaavia globaaleja kysymyksiä (IFES Global Trends Report, pdf-tiedosto avautuu uuteen ikkunaan). Tutkimuksessa pohdittiin myös sitä, miten nämä kysymykset tulisi ottaa huomioon, kun suunnitellaan kristillistä opiskelijatyötä. Tutkimuksen kohteena olivat sukupolvi Y (syntyneet vuosina 1984–1998) ja Z (syntyneet vuosina 1999–2015). Aineistoa oli kerätty 120 maasta. Raportti oli mielenkiintoinen ja muistutti, ettei kristillistä opiskelija- ja koululaistyötä voi tehdä eikä kehittää tuntematta nuoria ja heidän kysymyksiään. Mitä nämä nuorten globaalit