Mistä apu tyhjyyteen?

Jonkin aikaa sitten koin omituisen tunteen. Jotain puuttui. Koin olevani tyhjä! Ihmettelin tunnetta hetken. Uskon, että monille tunne tyhjyydestä saattaa olla vieras. Etsimme nopeasti mielentäytettä, jolloin emme edes ehdi huomata tyhjyyttämme. Parilla klikkauksella löydämme monia keinoja paeta sitä.

Tyhjyyden kokeminen on minulle hyvin uutta. Olen yrittänyt täyttää tyhjyyttä monin tavoin, mutta yhtä lukuun ottamatta mikään niistä ei ole toiminut. Muistin lopulta, että voin kertoa tyhjyydestäni Jumalalle ja pyytää häntä täyttämään minut. Itkin, sillä koin olevani se, joka olen: poika, joka pyytää ja saa Isältään mitä tarvitsee. Uskonkin, että emme aina osaa toimia tyhjyytemme kanssa, mistä seuraa hengellistä hedelmättömyyttä. Tässä maailmassa ei kannusteta Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Etsimällä Jumalan tahtoa ja hänen esimerkkiään seuraamalla, voi hän täyttää tyhjyytemme.

Alussa Jumalan ratkaisu tyhjyyteen oli täyttää se valolla. Ihminen kuitenkin lankesi syntiin ja hänet ajettiin ulos paratiisista. Jumala lähetti synnistä rikkoutuneeseen maailmaan ainoan Poikansa, joka oli maailman valo. Jeesus eli elämänsä palvellen erityisesti Israelin kadonneita lampaita. Pakanakansat olivat edelleen rikkinäisen maailman tyhjyydessä. Jumalan ratkaisu oli antaa kaikki valta Pojalle, joka lähetti opetuslapsensa maailman valoksi. Sananlaskuissa sanotaan: ”käsky on lamppu, opetus on valo”. Jeesus kehotti opetuslapsiaan lähetyskäskyssä sanoin: ”opettakaa heitä noudattamaan kaikkea mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa”. Meidät on lähetetty kertomaan maailman Valosta, josta kuuleminen voi sytyttää toisetkin ja synnyttää ketjureaktion.

Jumala ei tahdo vain täyttää tyhjyyttämme, vaan että lähdemme liikkeelle ja tuotamme hedelmää joka pysyy. Kylväjävertauksessa sadon kypsymisen esteenä olivat huolet, rikkauden viettelys ja nautinnot. Jos täytämme tyhjyytemme tämän maailman nautinnoilla, seurauksena on hengellistä hedelmättömyyttä. Tyhjinä voimme kääntyä Jumalan puoleen. Jumala kyllä antaa meille mitä tarvitsemme, kun etsimme ensin hänen valtakuntaansa ja hänen tahtoaan. Mutta Jumala ei täytä meitä vain itseämme varten, vaan lähettääkseen meidät antamaan lahjaksi sen, mitä olemme itse saaneet. Näin myös ne, jotka elävät tyhjyydessä ja kaipaavat valoon, voivat täyttyä ja tulla itse valon kantajiksi.

Aaro Anteroinen
psykologian opiskelija,
Joensuun OPKO

Kirjoitus on julkaistu Arkin numerossa 1/2026. Tilaa Arkki tästä.

tervetuloa mukaan opkon toimintaan

Järjestämme opiskelijailtoja ja nuorteniltoja eri puolilla Suomea. Tervetuloa mukaan!

Lisää
luettavaa

Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetyksen tiedotus- ja raamatunopetuslehti

Olipa kerran Jeesus

  Kristinuskoa on viime aikoina ravisteltu kuin pussillista noppia. Ravistelijoina eivät ole olleet vain ketkä tahansa kahvipöytäkeskustelijat, vaan näkyvästi esillä olevat teologit. Piispa Wille Riekkinen on esittänyt, että Jeesuksen jumaluus

Lue lisää »
Aiempia:
Teema
Yksinkertainen on kaunista

Puhelimen toisesta päästä vastaa Toni Mäkelä. Teologian maisteri, jonka muistan opiskeluajoiltani Helsingin yliopistosta. Lempeä, hieman nallekarhumainen kaveri, joka on kuin kotonaan OPKOn Helsingin opiskelijatyöntekijänä jo kuudetta vuotta. Työ ei kuitenkaan

Opetukset

Raamattu ajassamme – Tykkääkö Jeesus minusta?

Saako epävarma ja itseensä pettynyt uskoa? Toki saa. Juuri hän saa. Muista en ole niin varma. Juuri itseensä pettyneitä varten Jeesus tuli. Juuri itseensä pettyneet ymmärtävät tarvitsevansa Vapahtajaa. ”Terveet eivät

Apologianurkka

Tulkintaa kolmessa koossa

Raamatun lukija kohtaa monenlaisia haasteita. Miten kirjaa ensinnäkin tulisi tulkita ja ymmärtää oikein? Toiseksi joitakin katkelmia korostetaan ja toisia ohitetaan niiden kustannuksella. Miksi? Kolmas pulma liittyy väitteeseen Raamatun arvovallasta. Onko

Kolumnit

Mistä apu tyhjyyteen?

Jonkin aikaa sitten koin omituisen tunteen. Jotain puuttui. Koin olevani tyhjä! Ihmettelin tunnetta hetken. Uskon, että monille tunne tyhjyydestä saattaa olla vieras. Etsimme nopeasti mielentäytettä, jolloin emme edes ehdi huomata