Vaihdoin kutsumanimeä kuutisen vuotta sitten. Olin kyllästynyt löytämään kaimoja rekikoirista, pehmoeläimistä ja lastenkirjojen toheloista päähenkilöistä. Hoksasin myös, että kolmas etunimeni Aleksi on johdos kreikan verbistä alexō, joka merkitsee ’puolustaa’ ja ’vartioida’. Tuumin, että apologille se on oikein sopiva nimi.
Olen sittemmin huomannut, että nimenmuutoksessa on vaivansa. Saan edelleen postia vanhalla nimellä. Ilmoitan eri yritysten asiakasrekistereihin, että se ja sähköpostiosoite pitäisi uusia – tai käyn itse tekemässä muutokset, mikäli vielä muistan tilini salasanan.
Muistatko nimet?
Jos salasanan muistaminen on hankalaa, nimen muistaminen tuntuu olevan vähintään yhtä vaikeaa. Vanhat ystävät
käyttävät yhä molempia etunimiä sattumanvaraisesti vaihdellen. Jos huomaavat, pahoittelevat, kun eivät muistaneet. Vastaan, ettei se ole vakavaa, kunhan tunnistan nimen omakseni.
Uuden nimen muistaminen on vielä vaikeampaa tutuille, joita tapaan harvemmin. Jossain ihmismielen sopukoissa sijaitsee kai rekisteri, johon nimi ja naama on liimattu. Liima on joskus niin löysää, että nimeä joutuu etsiskelemään, mutta jos se tahallaan vaihdetaan, järjestelmähäiriö on valmis. Minun olisi selvästi pitänyt muuttaa kutsumanimeni jo kauan ennen kuin tapasin suurimman osan tutuistani tai sain julkisuutta.
Nimien muistaminen on vaikeaa siksi, että nimi ja ihminen eivät yleensä liity olennaisesti toisiinsa. Jos Sutinen ei satu olemaan juuri maalari tai isonenäinen täti Rosamunda, ei ole mitään ankkuria, joka yhdistäisi henkilön nimeensä. Ihmisen muisti tallentaa tarinat huomattavasti paremmin. Jos kysyt viikon kuluttua, mistä ystäväsi näkemä uusi elokuva kertoi, hän luultavasti muistaa juonen hyvin tarkkaan. Näyttelijöiden ja roolihahmojen nimet hän on todennäköisesti unohtanut.
Väärentäjän pulma
Kuvitellaan kääntäen, että sinun pitäisi keksiä historiallisesti uskottava kertomus, joka sijoittuu 1870-luvun Ruotsiin. Saatat muistaa aikakauden historian suuret linjat, mutta miten ihmeessä kykenisit keksimään kirjasi hahmoille nimet, jotka olivat tyypillisiä juuri silloin? Nimien yleisyys vaihtelee suuresti eri maissa ja aikoina.
Juuri tästä syystä vuoden 150 jälkeen väärennetyt gnostilaiset ”evankeliumit” eivät sisällä juuri lainkaan edes paikannimiä. Niiden vierasmaalaisilla kirjoittajilla kun ei ollut aavistustakaan, mihin taustaan sijoittaisivat Jeesuksensa. Hän on kuin viisauksia lateleva paperinukke.
Väärennösten tyypillisimmät paikannimet ovat Jerusalem ja Nasaret, joiden kytkeminen juutalaiseen Jeesus Nasaretilaiseen ei vaadi suuria älynlahjoja.
Raamatun neljä evankeliumia taas ovat tuoreen tutkimuksen perusteella erikoisia. Niissä esiintyy juuri sellaisia miesten ja naisten etunimiä juuri sellaisella suhteellisella runsaudella, joka vastaa 1. vuosisadan Israelin nimistöä. Egyptin ja Syyrian juutalaiset suosivat aivan muita nimiä, kuten Pappus tai Ptolemaios. Näitä ei evankeliumeista löydy.
Paikannimiä evankeliumeissa on tuhatta sanaa kohti runsaasti – ja keskenään lähes identtinen määrä. Tuppukylätkin tunnetaan; maan muodot, vesistöt ja jopa puulajit ovat kohdallaan. Tekstit näyttävät yksinkertaisesti siltä kuin silminnäkijä olisi raportoinut, kuka teki mitä, kenelle ja missä.
Jos evankelistat saivat jopa nimet oikein, voin luottaa siihen, etteivät he unohtaneet kertomuksen yksityiskohtia.
OPKOn apologi, puolustajanpolku.fi
J.J. Aleksi Markkanen
Teksti on julkaistu Arkin numerossa 2/2026. Tilaa Arkki tästä.
