Tavallisesti lähestymme Jeesuksen vertausta kylväjästä ihmiskeskeisesti. Me kylvämme Jumalan sanaa ja se otetaan eri tavoin vastaan. Nyt vaihdan näkökulmaa. Teksti kertoo enemmän Kristuksesta kuin meistä. Tässä on kolme näkökulmaa, joissa Jeesus Kristus on kaiken keskus. Hän on nyt kylväjä, siemen ja hedelmä.
Kristus kylväjänä
Jumala lähetti Jeesuksen siemeneksi maailmaan, ja hänestä kasvaa Jumalalle uusi kansa. ”Hän on uuden luomakunnan esikoinen” (Kol. 1:18).
Jeesus on Jumalan sanan kylväjä, joka astui arkeen ja kipuihimme. Hän likasi jalkansa ja kätensä. Hän meni vastaanottavaisen maaperän luokse, mutta myös sinne, missä ei ollut varmuutta siemenen itämisestä. Hän meni myös kovan maan luokse. Jeesus kylvi synagogissa ja kodeissa, hurskaille ja syntisille, julkisesti ja yksityisesti. Tämä kertoi hänen pelastavasta tahdostaan. Toivo vielä yhden pelastamisesta osoittaa kylväminen ristillä elämän viimeisinä hetkinä.
Jeesus on meille Jumalan lahja, mutta myös esikuva. Meidän julistuksemme ei tule olla valikoivaa eikä meidän tarvitse etukäteen ajatella, kuka ottaa sanoman vastaan. Kristus kuuluu kaikille. Jokaisella on oikeus kuulla sanoma Jeesuksesta, vaikka eivät uskoisikaan. Meidän tulee Jeesuksen tavoin kylvää avokätisesti ja käyttää elämämme tuhlaavasti evankeliumin työhön. Joskus tavoitamme kansanjoukot, joskus taas on tärkeää pysähtyä yhden ihmisen viereen. ”Niin kuin Isä lähetti minut, lähetän minä teidät.”
Kristus on siemen
Siemen on Jumalan sana Jeesuksesta. Kristus on itse läsnä evankeliumissa. Sanomamme on Kristus. Kun Kristusta julistetaan, paikoin paholainen tulee ja estää uskomasta. Toisaalla Kristus otetaan ilolla vastaan, mutta uskolla ei ole juurta. Toisinaan seurauksena on luopumus ahdingon tai vainon tähden. Mutta on myös sydämiä, joissa Kristus juurtuu niin syvälle, että niissä kannetaan moninkertaista hedelmää.
Jeesus ei vain kylvä sanaa, vaan hän on sana, joka kylvetään. Jeesus vertasi itseään vehnänjyvään, jonka tulee kuolla tuottaakseen runsaan sadon. Jeesus kylvettiin hautaan, mutta nousi ensimmäisenä satona kuolleista. Siemenenä Jeesus antoi itsensä meille. Hän ei vain kertonut meille sanaa vaan antoi itsensä.
Apostoli Paavali pyrki toimimaan sanankylväjänä samoin. Hän kirjoitti tessalonikalaisille: ”Rakastimme teitä niin hellästi, että olimme valmiit antamaan teille Jumalan evankeliumin lisäksi oman itsemmekin; niin rakkaiksi te olitte meille tulleet” (1. Tess. 2:8). Evankeliumi ei kutsu meitä vain jakamaan sanomaa vaan antamaan itsemme lähimmäisille.
Kristus hedelmänä
Hyvään maahan kylvetty siemen tuotti runsasta satoa. Jo luomisessa ihmiskuntaan asetettiin periaate, jossa siemenet kantavat ”kukin oman lajinsa mukaista” siementä ja hedelmää.
Jos Jeesus on meihin kylvetty siemen, kasvuna on Kristuksen kaltaisuutta. Paavali teki työtä, jotta ”Kristus saa muodon teissä” (Gal. 4:19). Hedelmää on myös meissä ilmenevä ”rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä” (Gal. 5:22-23).
Kylväjävertausta näin lukiessa saamme siihen oman tekemisemme lisäksi Kristus-keskeisyyden.
Kristuksen jalanjäljissä
Rippikoulussa opin tämän lauseen: ”Elämämme tärkein asia on Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen.” Tuosta muodostuu elämäntehtäväni: Jos tämä on jokaisen tärkein asia, parasta ja tärkeintä minulle on auttaa toisia Jeesuksen tuntemiseen ja Jumalan lapseuteen. Tähän tehtävään olen sitoutunut ja tähän kylvötyöhön haluan antaa elämäni.
Koko olemiseni perusta on Kristuksessa. Hänessä on pelastukseni, ja Hänessä myös ikuinen elämäni. Hän yksin on vanhurskauteni. Kutsumukseni ja tehtäväni löytyvät Kristuksesta. Hän on palvelijoidensa kautta kylvänyt minuun evankeliumin siemenen, joka kantaa hedelmää tässä ajassa ja aina ikuisuuteen asti.
Mika Tuovinen
pastori, OPKOn liittohallituksen
puheenjohtaja
Kun lapsena ja nuorena kuulin evan-
keliumin olin varmaankin hyvä maa,
sillä otin sanan iloiten vastaan ja usko
on säilynyt tähän asti. Kylväjinä olivat muun
muassa pyhäkouluopettaja, luokanopettaja ja
eräs eläkeläissaarnaaja. Seurakuntanuorissa ja
myöhemminkin minuun kylvettiin lisää. Kiitos
kylväjät!
Kylvetyn siemenen tehtävä on tuottaa he-
delmää. Miten on oman elämäni hedelmien
kanssa? Elämän taisteluissa ja hengellisessä
puristuksessa tuntuu, että ne katoavat. Olisin
halunnut nähdä hengen hedelmän vahvistu-
mista elämässäni sekä useampia uskoontuloja,
joista Paavali puhuu myös hedelmänä. Ehkä pa-
ras hedelmä on kuitenkin se, että monien kol-
hujen keskellä jää rukous: ”Jeesus Kristus Ju-
malan Poika armahda minua, syntistä.” Kylvetty
siemen on kasvattanut suuren Kristuksen. Se
on paras hedelmäni.
Koen sisäisen tulen: ”Voi minua, jos en evan-
keliumia julista.” Tämäkin siemen kylvettiin
minuun jo nuoruudessa ja se on kantanut eri
tehtävissä. Kysymys ei ole hyvyyteni tai pyhyy-
teni tasosta, vaan minulle annetusta tehtävästä.
Haluan antaa itseni edelleen hyvän sanoman
palvelukseen, jotta voisin elää ja opettaa niin,
että mahdollisimman moni olisi elämäni kautta taivaassa.
Teksti: Mika Tuovinen, OPKOn liittohallituksen puheenjohtaja
Kirjoitus on julkaistu Arkin numerossa 2/2025. Tilaa Arkki tästä.
