Hain lukion abikeväänä opiskelemaan Turun yliopistoon psykologiaa, mutta en päässyt sinne. Sain töitä, mikä johti minut reiluksi kolmeksi kuukaudeksi siivoamaan Säkkiväline Oy:lle laivoja sekä toimistoja. Se oli rankkaa hommaa, mutta kasvatti minua ihmisenä. Tämän jälkeen menin kuudeksi kuukaudeksi armeijaan.
Vuoden 2002 keväällä tuli yhteishaunaika. Muistan elävästi selailleeni opiskelupaikkaopasta armeijan metsäleirin aikana. Sieltä silmieni eteen pompahti lapsi-, nuoriso- ja perhetyö, joka liittyi sosionomi (AMK) -tutkintoon. Se tuntui iskevän kiinnostavalta vaihtoehdolta. Uskon, että Jumala sai siinä hetkessä minut ymmärtämään, että tähän paikkaan kannattaa hakea.
Kysyin luutnantilta lupaa pääsykoetta varten ja hän ei meinannut suostua siihen, koska ajankohta, johon hain lomaa, osui päällekkäin armeijajakson lopputaistelun kanssa. Tiesin oikeuteni enkä antanut periksi, vaan loma myönnettiin minulle.
Pääsykoe oli kesäkuun alkupuolella Kaarinassa. Siihen kuului mm. ryhmähaastattelu, luovuustehtäviä ja psykologinen testi. Minulla oli sellainen olo, että selviäisin ihan hyvin. Tosin jälkeenpäin ajatellen olin ollut viimeiset viisi kuukautta sosiaalisesti kovassa ympäristössä, jossa empatia ja tunnetaidot eivät olleet ykkösprioriteetteja. Se heijastui väistämättä psykologisiin kokeisiin. Sain kuulla heinäkuussa, että en päässyt opiskelemaan. Pettymys oli suuri. Olin varasijalla 26 tai 27.
Elokuussa tapasin vanhan siivouskaverini Jannen. Kerroin hänelle, että joudun palaamaan takaisin siivoushommiin. Juuri sen jälkeen kännykkäni soi. Turun sosiaalialan oppilaitoksesta soitettiin. Olin saanut varapaikan. Tunnelma muuttui synkkyydestä iloon. Jumala päätti järjestää minulle ihmeellisellä tavalla opiskelupaikan. Inhimillisesti en läpäissyt pääsykoetta, mutta Jumala näki parhaaksi, että pääsen sisään huolimatta varasijastani.
Kun katson elämääni siitä eteenpäin ja niitä hedelmiä, joita Jumala on saanut synnyttää, voin sanoa, että Jumalan johdatus vei minut polulle, josta valmistuin sosionomi (AMK) -tutkintoon lastentarhanopettajan pätevyydellä. Vuodesta 2006 alkaen olen pääsääntöisesti tehnyt töitä päiväkodeissa. Olen kokenut sen suureksi siunaukseksi ja mahdollisuudeksi. Viime aikoina olen tajunnut tärkeän paikkani isähahmona sekä miehen mallina lapsille.
Haluankin elämäni esimerkillä rohkaista erityisesti nuoria aikuisia, jotka miettivät opiskelu- ja työasioita, luottamaan Jumalaan. Hän pitää omistaan huolen. Kun pyydämme häneltä asioita, hän vastaa meille hyvän Isän tavoin.
Juha Ylinen
Koululaistiimilinjan opiskelija
Teksti on julkaistu Arkin numerossa 4/2013.
Lue Arkki nettiarkistosta
