Kristinuskon vastaus länsimaiseen sekularisaatioon

alt=""
Kristinuskon asema yhteiskunnassa on muuttunut koko historiansa ajan. Länsimainen kulttuuri rakentuu kristillisten arvojen ja ihmiskäsityksen pohjalle, mutta tämä on Suomessa ja Euroopassa laajalti unohdettu, kirjoittaa lääketieteen opiskelija Marko Varvikko.

Vielä 1900-luvun lopulla kristilliset arvot näkyivät vahvasti kouluissa, ihmisten tavoissa, puheissa sekä ajatuksissa. Vanhemmat opettivat lapsilleen iltarukouksen, sunnuntaisin käytiin kirkossa ja koulussakin laulettiin virsiä. Nämä tavat olivat erottamaton osa miltei jokaisen ihmisen arkipäiväistä elämää.

Nykyisin kaikki kristinuskoon viittaava pyritään riisumaan pois. Vedotaan siihen, ettei kukaan vain loukkaantuisi. Akateemisissa piireissä tieteentekijän ei ole soveliasta puhua Jumalasta tai uskosta. Kristinuskoa ja sen arvoja syytetään vanhanaikaisiksi, ja Raamattu on vain patriarkaalista systemaattista sortoa tukeva kirja. Ihminen ei enää koe tarvitsevansa Jumalaa yltäkylläisyyden keskellä. Miten tässä näin pääsi käymään?

Modernin kristinuskon ongelma länsimaissa ei ole se, etteivät hengelliset asiat ja elämän tarkoituksen etsiminen kiinnostaisi ihmisiä. Uushengellisyys ja mystiikka leviävät tehokkaasti. Tämä osoittaa vahvasti siihen suuntaan, ettei ihmisen kaipuu Luojansa puoleen ole kadonnut mihinkään.

Monella on kristinuskosta laitosmainen kuva. Kirkossa käy sunnuntaisin muutama mummo, eivätkä tilaisuuksiin tulevat ihmiset juuri tunne toisiaan. Seurakunnat keskittyvät toiminnan järjestämiseen ja jäsenten kalasteluun. Usko sen sijaan jätetään jokaisen henkilökohtaiseksi asiaksi, jota ei ole tarpeen tuputtaa muille, ettei vain kukaan loukkaisi ketään. Usko Jeesukseen ei näytä sisältävän kutsua tehtävään, jonka Jeesus antoi meille.

Mutta mitä sanoo Raamattu? Jeesus lähettää opetuslapsensa kuin lampaat susien keskelle, ilman laukkua, saati sauvaa. Mutta Jeesus ei kuitenkaan lähetä heitä tyhjin käsin: Hän antaa opetuslapsilleen oikeuden ja Pyhän Hengen voiman tehdä ihmetekoja (Matt. 10:8). Meitä ei ole kutsuttu pitämään uskoamme piilossa, kuten ei lamppuakaan saa laittaa vakan alle (Matt. 5:14–15). Jeesus kutsuu meitä hengelliseen taisteluun, josta selviämme vain olemalla tiiviissä yhteydessä Häneen sekä toisiin kristittyihin. Parhaiten meitä yhdistää yhteinen missio, kaikkien maailman kansojen opetuslapseuttaminen.

Usko Jeesukseen ei leviä ylläpitämällä tapoja, jotka eivät tarjoa ihmisille vastauksia elämän merkityksestä ja tehtävästä. Meidän tulee pitää arvossa Raamatun sanaa, kulkea rukoillen ja jakaa rohkeasti kokemuksiamme Jeesuksesta. Tällä tavoin uskovat tulee varustaa, ja se tulee tehdä henkilökohtaisesti.

Ihmisten reaktiot vaihtelevat, ja joudumme kestämään monia koettelemuksia. Joukossa on myös aina niitä, jotka ovat Jumalan valmistelemia ja kenties vain yhden askeleen päässä uskoon tulemisesta. Emme löydä näitä ihmisiä, jos piilotamme uskomme. Kohdatessaan Jumalan rakkauden, ihmiset reagoivat siihen aina jotenkin. Meitä kristittyjä kutsutaan istuttamaan, kastelemaan ja luottamaan siihen, että Jumala antaa kasvun (1. Kor. 3:6).

Marko Varvikko
lääketieteen opiskelija,
Kuopion OPKOn hallituksen jäsen

Juttu on julkaistu Arkin numerossa 3/2022. Tilaa Arkki ilmaiseksi

tervetuloa mukaan opkon toimintaan

Järjestämme opiskelijailtoja ja nuorteniltoja eri puolilla Suomea. Tervetuloa mukaan!

Veritas Forumit: 

Pe 26.4. Tampere: Alister McGrath, Leila Haaparanta
Ke 8.5. Jyväskylä: Vishal Mangalwadi, Laura Stark
Pe 10.5. Helsinki: Vishal Mangalwadi, Eva Biaudet
Lue lisää Veritas Forumeista

17.8. OPKOn 60-vuotisjuhlavuoden pääjuhla Enä-Sepässä klo 12−18

Lisää
luettavaa

Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetyksen tiedotus- ja raamatunopetuslehti

Pääsihteeri Jussi Miettisen kuva.
Pääkirjoitukset

Suuria unelmia pienille ihmisille

Vuoden alussa kuntosalille ilmestyi uusia kasvoja. Monet heistä olivat luvanneet itselleen laittaa kroppansa kuntoon. Vähitellen joukko harveni. Tavoitteiden asettaminen on tärkeää, mutta on eri juttu jaksaa mennä sitkeästi niitä kohti.

Lue lisää »
Aiempia:
Teema

Opetukset

Hengen ja tulen kaste

Olin leikkimässä kotitalomme pihalla Turussa, kun A-rapun kuudennessa kerroksessa asuvan Tepon isä tuli ulos. Hän katsoi meidän poikien auki repsottavia kengännauhoja, kumartui vuorotellen jokaisen kohdalle ja opetti solmimaan nyöreistä rusetin. Kun Johannes Kastajalta kysyttiin, oliko hän se odotettu Messias, hän vastasi, ettei olisi kelvollinen edes avaamaan Messiaan kengännauhoja.

Apologianurkka
Aleksi Markkanen

Vain yksi jumala vähemmän

Uusateistit huomauttavat mielellään, että kristityt ovat pitkälti samaa mieltä heidän kanssaan. He luettelevat pitkän rimpsun muinaisia ja nykyisiä jumalhahmoja, joihin mekään emme usko. Sitten he toteavat myhäilevään sävyyn, että kiistäessään

Kolumnit

Petra Uusimaan kuva.

Perheyhteys toi minut lähemmäksi Jumalaa

Olen aina kokenut kroonista yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden tunnetta, ja muistan itkeneeni yksinäisyyttäni vielä uskoontulonikin jälkeen monina iltoina rukoillessa. En koskaan uskonut, että Jumala voisi ratkaista yksinäisyyttäni.