”Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut ja tutkisteli sitä.” Tämä ei ehkä ole jouluevankeliumin (Luuk. 2:19) keskeisin lause mutta tärkeä sekin.

Moni perheellinen ihminen on varmaan tehnyt sen havainnon, että lapset on kasvatettava yksilöllisesti. Sama pätee myös hengelliseen työhön. Siinäkin yksilön hengelliseen kasvuun kannattaa panostaa. Se tarkoittaa opetuslapseuttavaa työnäkyä. Sen seurauksena Kuopion työ on tällä hetkellä paljon enemmän opiskelijavetoista kuin mitä se on joskus aiemmin minun aikana ollut.

Jerusalemin kokouksen esityslistalla oli yksi apostolien vaikeimmista päätöksistä: pitääkö pakanoiden noudattaa Mooseksen lakia? (Apt. 15)

Mitä rakkaus on? Jotta voimme osoittaa rakkautta toisille, meidän on tiedettävä ensiksi itse, mitä rakkaus on. Useimmiten siitä kuulee puhuttavan niin, että rakastamisessa on kyse tunteesta. Se on tärkeä asia, mutta tasapainoisen rakkauden on kuitenkin pohjattava myös tekoihin. On pohdittava sitä, mistä tunteet syntyvät ja miten niitä voidaan pitää yllä.

Psalmien kirja tarjoaa meille ikkunan yli 2500 vuoden taakse Israelin kansan ja Jumalan väliseen suhteeseen. Se on laulu- ja runokirja, joka syntyi monen vuosisadan mittaan Israelin historian eri vaiheissa.

Aikamme on monikulttuurinen. Näemme katukuvassa ihmisiä, joiden voisi pukeutumisen perusteella päätellä olevan eri uskontojen edustajia. Suomalaisille tuttu kristillisyys näkyy katukuvassa kirkkojen torneina ja kenties Yhteisvastuu-lipaskerääjinä. Kristillisyys on osa suomalaista elämänmuotoa, mutta jää usein henkilökohtaiseksi vakaumukseksi, josta keskusteleminen saattaa tuntua vieraalta.