Näillä sanoin Jumala rohkaisi Joosuaa, Nunin poikaa, jonka tehtävänä oli viedä Israelin kansa Jordanin yli luvattuun maahan. Joosua oli Mooseksen palvelija nuoruudestaan saakka. Ennen kuin Mooses kuoli, Jumala käski Mooseksen asettaa Joosuan seuraajakseen ja siirtää tälle osa omaa arvovaltaansa. Joosuan virkaan asettamiseen liittyi Jumalan lupaus: ”Ole vahva ja rohkea. Sinä viet tämän kansan siihen maahan, jonka Herra esi-isillemme vannomallaan valalla sille lupasi, ja sinä jaat sen maan israelilaisille perinnöksi. Herra itse kulkee sinun edelläsi. Hän on sinun kanssasi, hän ei jätä sinua yksin eikä hylkää sinua. Älä lannistu, älä pelkää.” (5. Moos. 31:7-8)
Mooses itse ei koskaan päässyt luvattuun maahan. Joosuan virkaan asettamiseen liittyi kuitenkin selkeä Jumalan lupaus: Joosua veisi Israelin kansan Jordanin yli Kanaanin maahan.
Ennen kuin Kanaanin maa oli valloitettu, Joosualla ja israelilaisilla oli kuitenkin monta vastoinkäymistä edessään. Maa oli täynnä vihollisia, jotka sotivat Israelia vastaan. Tarkemmin ajateltuna Joosualla olisi oikeastaan ollut monta hyvää syytä pelätä. Eräs tällainen oli tilanne, jossa kanaanilaiset yhdistivät voimansa ja kokoontuivat yhdessä Israelia vastaan, niin että väkeä oli ”kuin hiekanjyviä meren rannalla” (Joos. 11:4).
Joosua ripustautui lupauksiin
Inhimillisesti katsoen Joosualla ja Israelilla olisi ollut monta hyvää syytä pelätä ja vaipua epätoivoon. Epäilemättä juuri siksi Jumala rohkaisi Joosuaa useamman kerran ja kehotti häntä olemaan vahva ja rohkea. Joosuan rohkeus ei perustunutkaan olosuhteisiin, vaan Jumalan sanaan. Jumala muistutti Joosuaa sanoistaan: ”Muista, että olen sanonut sinulle: ’Ole rohkea ja luja, älä pelkää äläkä lannistu. Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi kaikilla teilläsi.’” Joosuan rohkeus ei mitenkään voinut ankkuroitua olosuhteisiin, vaan hän joutui ripustautumaan Jumalan antamaan lupaukseen.
Juuri näin oli myös Jeesuksen ja hänen opetuslastensa laita, kun he purjehtivat järven yli. Opetuslapset lähtivät järvelle näiden Jeesuksen sanojen saattelemina: ”Menkäämme järven tuolle puolen”. (Luuk. 8:22, 33/38) Kun he sitten olivat lähteneet matkaan, nousi järvellä myrsky, ja opetuslapset joutuivat pelon valtaan. Jeesus joutui nuhtelemaan opetuslapsiaan: ”Missä teidän uskonne on?” (Luuk. 8:25)
Inhimillisesti katsoen Joosualla ja Israelilla olisi ollut monta hyvää syytä pelätä ja vaipua epätoivoon.
Luota Sanaan
Jeesus ei ollut sanonut opetuslapsilleen: ”Hukkukaamme keskelle järveä.” Hän oli antanut opetuslapsilleen sanan, johon sisältyi päämäärä: ”Menkäämme järven tuolle puolen.” Opetuslapset säikähtivät olosuhteita ja panikoivat. He olisivat voineet kuitenkin aivan kuten Joosua ripustautua Jumalan sanojen varaan: ”Menkäämme järven tuolle puolen.” Olosuhteet näyttivät musertavilta, mutta Jeesuksen sanat pitivät paikkansa ja toteutuivat: myrsky tyyntyi, ja opetuslapset saapuivat perille järven toiselle puolelle.
Niin kuin opetuslapsille myrskyssä, on meille kristityille usein helppo perustaa uskomme olosuhteisiin ennemmin kuin siihen, mitä Jumala on sanonut. Jos olosuhteet näyttävät vastaisilta, vaivumme helposti epätoivoon ja menetämme uskomme. Ainakin itsessäni tunnistan usein tämän taipumuksen! Jumala kutsuu meitä kuitenkin aivan kuin Joosuaa asettamaan toivomme ja uskomme Jumalan sanoihin. Vaikeissa olosuhteissa hän haluaa muistuttaa meitä: ”Muista, että olen sanonut sinulle…” (Joos. 1:9.) Jeesus sanoo: ”Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa.” (Matt. 24:35, 33/38) Olosuhteet vaihtelevat ja saattavat usein olla meitä vastaan. Jumalan sana kuitenkin pysyy aina muuttumattomana eikä koskaan katoa tai raukea tyhjiin.
Joosuan tehtävä saattoi paikoitellen näyttää suorastaan mahdottomalta. Hän kuitenkin vei Israelin perille luvattuun maahan, kukisti viholliset ja jakoi maan perinnöksi Israelin sukukunnille niin kuin Jumala oli häntä käskenyt. Ajattelen, että loppujen lopuksi Joosuan onnistuminen tehtävässään ei perustunut hänen kykyihinsä, voimaansa tai edes rohkeuteensa. Se perustui yksinkertaisesti näihin Jumalan sanoihin: ”Sinä viet tämän kansan siihen maahan, jonka Herra esi-isillemme vannomallaan valalla sille lupasi, ja sinä jaat sen maan israelilaisille perinnöksi.”
Vahvistu uskossa
Jumala oli ennalta ilmoittanut, mitä Joosua tulisi tekemään. Joosua yksinkertaisesti uskoi siihen, mitä Jumala oli hänen tulevaisuudestaan sanonut. Uskon, että hän olisi toki voinut valita toisin. Vaikeuksien ja koettelemuksien hetkinä Joosua varmaankin teki aivan kuten Aabraham: ”Jumalan lupausta hän ei epäuskossa epäillyt, vaan vahvistui uskossa, antaen kunnian Jumalalle, ja oli täysin varma siitä, että minkä Jumala on luvannut, sen hän voi myös täyttää.” (Room. 4:20-21, 33/38) Joosuan onnistuminen ei tarkoittanut sitä, etteikö hänellä olisi ollut epäuskon hetkiä. Niiden keskellä Jumala kuitenkin aina kutsuu meitä kuten Aabrahamiakin ”vahvistumaan uskossa”. Hän kutsuu meitä laittamaan epäuskomme syrjään ja panemaan toivomme Jumalan lupauksiin. Ne kestävät kaikissa olosuhteissa.
Sampsa Nelimarkka
Porin OPKOn opiskelijatyöntekijä
Teksti on julkaistu Arkin numerossa 4/2017. Tilaa Arkki ilmaiseksi
