Paavali kehottaa tessalonikalaisia rukoilemaan lakkaamatta (Tess. 5: 17) ja roomalaisia hellittämättä (Room. 12:12). Kolossalaiskirjeessä Paavali sanoo, että seurakunnan täytyy valvoa rukoillen ja kiittäen. (Kol. 4:2) Hengellisestä taisteluvarustuksesta puhuessaan Paavali kehottaa, että tekisimme kaiken rukoillen ja anoen. ”Rukoilkaa joka hetki Hengen antamin voimin.” (Ef. 6:18)
Rukoilemisen täytyisi siis olla jatkuvaa, sen ei tarvitse milloinkaan lakata. Itseasiassa kaikki, mitä kristitty tekee, täytyisi tehdä rukouksessa. Tällainen voi tuntua vaatimukselta. Kuitenkin Paavali myös kehottaa rukoilemaan Hengen antamin voimin. Rukous ja sen tuottaminen eivät siis ole meistä kiinni. Siksi rukous voi olla yhtä luontaista kuin hengittäminen. Hengittäminen ei vaadi ajattelemista, vaan se tapahtuu automaattisesti.
Joskus hengittämiseen kannattaa kuitenkin erikseen keskittyä. Keskittyminen auttaa kehoa rauhoittumaan esimerkiksi kovan kuntoilun jälkeen. Samoin myös rukoukseen täytyy välillä keskittyä erikseen.
Keskittyneen rukouksen lisäksi tarvitsemme lakkaamatonta rukousta. Nämä pitävät Pyhän Hengen vireänä sydämissämme ja pysymme myös paremmin erossa pahasta (1. Tess. 5: 16‒22). Kun yhteys on jatkuvasti auki Jumalan suuntaan, vastaanotamme Hänen viisauttaan ja rakkauttaan. Yhteys antaa meille myös mahdollisuuden olla Jumalan puhuteltavina. Tämä taas pitää meidät avoimina muutokselle ja parannukselle.
Älkää tyhjiä hokeko
”Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niin kuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan.” (Matt. 6:7)
Täytyykö rukouksen olla täynnä viisaita sanoja ja hurskaita toiveita? Ei. Se, että meitä kehotetaan elämään jatkuvasti Jumalan läsnäolossa ja rukouksessa, ei tarkoita, että rukouksen täytyisi olla täynnä sanoja. Jumala on salattu. Omaa oloaan helpottaakseen ihmisellä on kuitenkin usein pakottava tarve selittää Jumala itselleen. Tämä sama tarve näkyy monesti myös rukouksissamme. Toivomme, että osaisimme sanoa yhteisissä rukouksissa jotakin viisasta. Jumala kuitenkin kaipaa enemmän rehellistä rukousta, ja rehellinen rukous voi olla myös täyttä hiljaisuutta.
Tyhjän hokemisessa on riski. Kun olemme opetelleet sellaisen rukoustavan, emme välttämättä anna Jumalalle mahdollisuutta vastata sanoihimme. Näemme rukouksen suorituksena, joka vaatii tietyt sanat ja tavat, jotta se toimisi. Rukouksessa on kuitenkin kyse sekä uloshengityksestä että sisään hengittämisestä. Monesti rukoilemme vain ulospäin, hengitämme taakkaamme Jumalalle. Paljon vaikeampaa on hengittää sisään, vastaanottaa Jumalan viisaus ja kirkkaus elämäämme. Vaikeus on siinä, että vastaanottaminen vaatii malttia ja hiljaisuutta.
On myös tärkeää laajentaa mielikuvaamme Hänestä, jota rukoilemme. Hän on paitsi suuri Jumala myös lähellä oleva Kristus. Rukouksessa on aina kyse suhteesta. Kun olemme tekemisissä muiden ihmisten kanssa, emme toivottavasti puhu jatkuvasti. Varsinkaan ystävien kesken ei tarvitse koko ajan keksiä puhuttavaa.
Onko sinulla koskaan ollut uusien tuttavuuksien kanssa vaivaannuttavia hetkiä, kun et ole keksinyt enää mitään sanottavaa? Näin voi joskus olla myös Jumalan kanssa. Uskon alkuaskelilla Hän voi tuntua vieraalta ja mystiseltä. Ei ihme, jos tällaiselle Jumalalle on vaikea kertoa arkisia asioitaan ja huoliaan, saatikka että vain olisi hiljaa hänen seurassaan. Jeesus kutsuu meitä syvenevään suhteeseen Hänen kanssaan. Häntä kiinnostaa, mitä sinulle kuuluu.
Huutoja autiomaassa
Me myös usein pelkäämme pysähtymistä ja hiljaisuutta. Tämän päivän kulttuuri vaatii tehokkuutta. Se ei houkuttele pysähtymään lepoon ja rauhaan. Kun yritämme pysähtyä, mieleen alkaa tulvia tekemättömiä asioita. Pysähtyminen ei ole ahdistavaa siksi, että Jumala ahdistaisi. Pysähtyminen on ahdistavaa monelle siksi, että Kiusaaja ja synti rupeavat huutamaan. Näin kävi myös Jeesukselle, kun Hän vietti 40 päivää autiomaassa. Vaikka Henki johdatti Hänet sinne ja Henki oli läsnä Hänen kanssaan jatkuvasti, enimmäkseen äänessä oli Paholainen (Matt. 4:1‒11).
Jotta kuulisimme toisemme, annamme toisillemme aikaa. Jotta kuulisimme Jumalaa, meidän täytyy antaa myös Hänelle aikaa. Ei Jumalan takia, vaan itsemme takia.
Rukous täyttää sydämemme rakkaudella, joka heijastuu tekoihimme. Kun pidämme yhteyden auki, kuulemme herkemmin Jumalan puhuttelun arjen tilanteissa. Matteuksen evankeliumissa Jeesus sanoo: ”Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvyytensä varastosta esiin hyvää, paha ihminen pahuutensa varastosta pahaa.” (Matt. 12:33‒37).
Rukouksen oppimisessa ei ole kiirettä. Paras tapa opetella rukousta on rukoilla.
Rukoilkaa lakkaamatta – 1. Tess. 5: 16-22
Iloitkaa aina. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää kaikesta. Tätä Jumala tahtoo teiltä, Kristuksen Jeesuksen omilta. Älkää sammuttako Henkeä, älkää väheksykö profetoimisen lahjaa. Koetelkaa kaikkea ja pitäkää se mikä on hyvää. Pysykää erossa kaikesta pahasta.
Juho Puhto,
Jyväskylän OPKOn
opiskelijapastori
