Siellä missä on kaksi juutalaista, on kolme mielipidettä, kuuluu vanha sanonta. Entä onko siellä, missä on koolla kaksi opkolaista, myös kolme mielipidettä? Kyllä tämänkin yhteisön tukijoiden, ystävien ja työntekijöiden keskuudessa on erilaisia näkemyksiä esimerkiksi naispappeudesta, karismaattisuudesta, korkeakirkollisuudesta ja kirkostamme.
Tosiasia on, että Raamattua auktoriteettinaan pitävät kristityt tulkitsevat Raamattua ja soveltavat uskoansa eri tavoin. Silti he mieltävät kuuluvansa samaan porukkaan. OPKOkaan ei ole – onneksi – samalla tavalla ajattelevien kristittyjen klubi. Sellainen löytyy vasta taivaasta, tai ehkäpä ei sieltäkään. Taivaassakin saamme varmasti säilyttää oman yksilöllisyytemme ja siihen liittyvän ainutkertaisen tapamme ajatella. Yksimielisyys ei tarkoita samanmielisyyttä.
OPKOn luterilaiseen tunnustukseen nojautuva oppiperusta sekä toisaalta kansainväliset yhteytemme tunnustusten väliseen IFES-opiskelijaliikkeeseen tuovat toimintaamme luovan jännitteen. Olemme osa luterilaista viidettä herätysliikettä, mutta samalla tunnustamme pyhäin yhteyden yli kirkkokuntarajojen ja haluamme rikastua siitä. Opkolaiset ovat tehneet alusta asti yhteistyötä hyvin erilaisten kristittyjen kanssa.
Kristittyjen yhteys on ollut aina kuuma peruna. Viidennen liikkeen keskeiset vaikuttajat kokoontuivat syyskuun lopussa puhaltamaan perunaa viileämmäksi ja pohtimaan yhteistä identiteettiä. Yhteydestä on keskusteltu viime viikkoina myös kristillisessä mediassa.
Teologian tohtori Eero Junkkaala on rohkaissut viidesläisiä yhteistyöhön naispappien kanssa. En ennusta Eeron avaukselle myönteisiä tuulia, vaikka perinteisesti järjestöissämme on painotettu omantunnon vapautta tässä kysymyksessä. Ehkä olisi kuitenkin aika tunnustaa tosiasiat. Viidesläinen kansakin on monenkirjavaa. Onko siihen lupa?
OPKOn kesäleirillä keskusteltiin herätysliikkeemme yhteydestä kirkkoon. Leirillä vieraillut OPKOn entinen työntekijä, Espoonlahden kirkkoherra Jouni Turtiainen lainasi raamattutunnillaan Augsburgin tunnustusta. Sen mukaan kirkon ykseyteen riittää yksimielisyys evankeliumista ja sakramenttien toimittamisesta. Kansanlähetyksen emerituspääsihteeri Matti Väisänen kiteytti saman asian aikanaan toisin: ”Pääasia on, että pääasia on pääasia ja pääasia on Jeesus”. Ajattelemmeko me oikeasti yhä näin?
Jeesus rukoili, että hänen omansa olisivat yhtä. Silloin maailma uskoisi.
Siunausta ja uusia yhteyksiä syksyysi!
Jussi Miettinen
