Yhteyteen riittävät evankeliumi ja sakramentit

paakkari_j
OPKOn pääsihteeri Jussi Miettinen kirjoittaa syksyn Arkissa kristittyjen yhteydestä. 

Siellä missä on kaksi juutalaista, on kolme mielipidettä, kuuluu vanha sanonta. Entä onko siellä, missä on koolla kaksi opkolaista, myös kolme mielipidettä? Kyllä tämänkin yhteisön tukijoiden, ystävien ja työntekijöiden keskuudessa on erilaisia näkemyksiä esimerkiksi naispappeudesta, karismaattisuudesta, korkeakirkollisuudesta ja kirkostamme.

Tosiasia on, että Raamattua auktoriteettinaan pitävät kristityt tulkitsevat Raamattua ja soveltavat uskoansa eri tavoin. Silti he mieltävät kuuluvansa samaan porukkaan.  OPKOkaan ei ole – onneksi – samalla tavalla ajattelevien kristittyjen klubi.  Sellainen löytyy vasta taivaasta, tai ehkäpä ei sieltäkään.  Taivaassakin saamme varmasti säilyttää oman yksilöllisyytemme ja siihen liittyvän ainutkertaisen tapamme ajatella. Yksimielisyys ei tarkoita samanmielisyyttä.

OPKOn luterilaiseen tunnustukseen nojautuva oppiperusta sekä toisaalta kansainväliset yhteytemme tunnustusten väliseen IFES-opiskelijaliikkeeseen tuovat toimintaamme luovan jännitteen.  Olemme osa luterilaista viidettä herätysliikettä, mutta samalla tunnustamme pyhäin yhteyden yli kirkkokuntarajojen ja haluamme rikastua siitä. Opkolaiset ovat tehneet alusta asti yhteistyötä hyvin erilaisten kristittyjen kanssa.

Kristittyjen yhteys on ollut aina kuuma peruna. Viidennen liikkeen keskeiset vaikuttajat kokoontuivat syyskuun lopussa puhaltamaan perunaa viileämmäksi ja pohtimaan yhteistä identiteettiä. Yhteydestä on keskusteltu viime viikkoina myös kristillisessä mediassa.

Teologian tohtori Eero Junkkaala on rohkaissut viidesläisiä yhteistyöhön naispappien kanssa. En ennusta Eeron avaukselle myönteisiä tuulia, vaikka perinteisesti järjestöissämme on painotettu omantunnon vapautta tässä kysymyksessä. Ehkä olisi kuitenkin aika tunnustaa tosiasiat. Viidesläinen kansakin on monenkirjavaa. Onko siihen lupa?

OPKOn kesäleirillä keskusteltiin herätysliikkeemme yhteydestä kirkkoon. Leirillä vieraillut OPKOn entinen työntekijä, Espoonlahden kirkkoherra Jouni Turtiainen lainasi raamattutunnillaan Augsburgin tunnustusta. Sen mukaan kirkon ykseyteen riittää yksimielisyys evankeliumista ja sakramenttien toimittamisesta. Kansanlähetyksen emerituspääsihteeri Matti Väisänen kiteytti saman asian aikanaan toisin: ”Pääasia on, että pääasia on pääasia ja pääasia on Jeesus”. Ajattelemmeko me oikeasti yhä näin?

Jeesus rukoili, että hänen omansa olisivat yhtä. Silloin maailma uskoisi.

Siunausta ja uusia yhteyksiä syksyysi!
Jussi Miettinen

tervetuloa mukaan opkon toimintaan

Järjestämme opiskelijailtoja ja nuorteniltoja eri puolilla Suomea. Tervetuloa mukaan!

21.-23.4.23 Apologiaforum

Tapahtuman teemana on Särkyneen toivo. Viikonlopun aikana syvennytään käsittelemään kärsimyksen kohtaamiseen liittyviä kysymyksiä, jotka saattavat ajoittain elämässä jopa haastaa kristillisen uskon. Miksi maailmassa on kärsimystä? Kannattaako uskoa Jumalaan kärsimyksen keskellä? Lue lisää tapahtumasta Apologiaforum – Särkyneen toivo 

Lisää
luettavaa

Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetyksen tiedotus- ja raamatunopetuslehti

Aiempia:
Teema
alt=""
Varovasti uuteen alkuun

Esirukoilijan kutsumus toi Maarit Munnen elämään kateissa olleen merkityksen ja yhteisön. Uskollinen uurastus päättyi loppuun palamiseen, jota seurasi kymmenen kivuliasta ja tylsää vuotta. Nyt raikas vesi virtaa taas.
Mitä oikein tapahtui?

Opetukset

alt=""

Lähettäjänä olemisen siunaus

Jumala haluaa, että kaikki saisivat mahdollisuuden kuulla Jeesuksesta. Tarvitsemme ihmisiä, jotka ovat sitoutuneet lähetyskäskyn täyttämiseen oman kutsumuksensa mukaisesti, kirjoittaa OPKOn pääsihteeri Jussi Miettinen.

Apologianurkka
alt=""

Tämän maailman ruhtinaan joulu

Kirjoitettu C. S. Lewisin Paholaisen kirjeopistoa mukaillen: Rakas Mali, Kirkkovuoden pikkujoulukausi on ohi. On vuodatettu epäreilun pomon kohtelua lyhtypylväälle. On konttorisiskojen kanssa itketty uraputken imemää nuoruutta ja menetettyä perhettä. On

Kolumnit

alt=""

Rukoillaan yhdessä

Raamattu kehottaa meitä tunnustamaan syntimme ja rukoilemaan toistemme puolesta, jotta parantuisimme (Jaak 5:16). Meitä ei siis ole kutsuttu ratkaisemaan ongelmiamme ja kantamaan taakkojamme yksin, vaan Jumala on luonut meidät yhteisöihin