Yhteyteen riittävät evankeliumi ja sakramentit

paakkari_j
OPKOn pääsihteeri Jussi Miettinen kirjoittaa syksyn Arkissa kristittyjen yhteydestä. 

Siellä missä on kaksi juutalaista, on kolme mielipidettä, kuuluu vanha sanonta. Entä onko siellä, missä on koolla kaksi opkolaista, myös kolme mielipidettä? Kyllä tämänkin yhteisön tukijoiden, ystävien ja työntekijöiden keskuudessa on erilaisia näkemyksiä esimerkiksi naispappeudesta, karismaattisuudesta, korkeakirkollisuudesta ja kirkostamme.

Tosiasia on, että Raamattua auktoriteettinaan pitävät kristityt tulkitsevat Raamattua ja soveltavat uskoansa eri tavoin. Silti he mieltävät kuuluvansa samaan porukkaan.  OPKOkaan ei ole – onneksi – samalla tavalla ajattelevien kristittyjen klubi.  Sellainen löytyy vasta taivaasta, tai ehkäpä ei sieltäkään.  Taivaassakin saamme varmasti säilyttää oman yksilöllisyytemme ja siihen liittyvän ainutkertaisen tapamme ajatella. Yksimielisyys ei tarkoita samanmielisyyttä.

OPKOn luterilaiseen tunnustukseen nojautuva oppiperusta sekä toisaalta kansainväliset yhteytemme tunnustusten väliseen IFES-opiskelijaliikkeeseen tuovat toimintaamme luovan jännitteen.  Olemme osa luterilaista viidettä herätysliikettä, mutta samalla tunnustamme pyhäin yhteyden yli kirkkokuntarajojen ja haluamme rikastua siitä. Opkolaiset ovat tehneet alusta asti yhteistyötä hyvin erilaisten kristittyjen kanssa.

Kristittyjen yhteys on ollut aina kuuma peruna. Viidennen liikkeen keskeiset vaikuttajat kokoontuivat syyskuun lopussa puhaltamaan perunaa viileämmäksi ja pohtimaan yhteistä identiteettiä. Yhteydestä on keskusteltu viime viikkoina myös kristillisessä mediassa.

Teologian tohtori Eero Junkkaala on rohkaissut viidesläisiä yhteistyöhön naispappien kanssa. En ennusta Eeron avaukselle myönteisiä tuulia, vaikka perinteisesti järjestöissämme on painotettu omantunnon vapautta tässä kysymyksessä. Ehkä olisi kuitenkin aika tunnustaa tosiasiat. Viidesläinen kansakin on monenkirjavaa. Onko siihen lupa?

OPKOn kesäleirillä keskusteltiin herätysliikkeemme yhteydestä kirkkoon. Leirillä vieraillut OPKOn entinen työntekijä, Espoonlahden kirkkoherra Jouni Turtiainen lainasi raamattutunnillaan Augsburgin tunnustusta. Sen mukaan kirkon ykseyteen riittää yksimielisyys evankeliumista ja sakramenttien toimittamisesta. Kansanlähetyksen emerituspääsihteeri Matti Väisänen kiteytti saman asian aikanaan toisin: ”Pääasia on, että pääasia on pääasia ja pääasia on Jeesus”. Ajattelemmeko me oikeasti yhä näin?

Jeesus rukoili, että hänen omansa olisivat yhtä. Silloin maailma uskoisi.

Siunausta ja uusia yhteyksiä syksyysi!
Jussi Miettinen

tervetuloa mukaan opkon toimintaan

Järjestämme opiskelijailtoja ja nuorteniltoja eri puolilla Suomea. Tervetuloa mukaan!

17.-21.7. OPKOn kesäleiri Valkealassa

17.8. OPKOn 60-vuotisjuhlavuoden pääjuhla Enä-Sepässä klo 11−21

Lisää
luettavaa

Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetyksen tiedotus- ja raamatunopetuslehti

Pääsihteeri Jussi Miettisen kuva.
Pääkirjoitukset

Suuria unelmia pienille ihmisille

Vuoden alussa kuntosalille ilmestyi uusia kasvoja. Monet heistä olivat luvanneet itselleen laittaa kroppansa kuntoon. Vähitellen joukko harveni. Tavoitteiden asettaminen on tärkeää, mutta on eri juttu jaksaa mennä sitkeästi niitä kohti.

Lue lisää »
Aiempia:
Teema

Opetukset

Hengen ja tulen kaste

Olin leikkimässä kotitalomme pihalla Turussa, kun A-rapun kuudennessa kerroksessa asuvan Tepon isä tuli ulos. Hän katsoi meidän poikien auki repsottavia kengännauhoja, kumartui vuorotellen jokaisen kohdalle ja opetti solmimaan nyöreistä rusetin. Kun Johannes Kastajalta kysyttiin, oliko hän se odotettu Messias, hän vastasi, ettei olisi kelvollinen edes avaamaan Messiaan kengännauhoja.

Apologianurkka
Aleksi Markkanen

Vain yksi jumala vähemmän

Uusateistit huomauttavat mielellään, että kristityt ovat pitkälti samaa mieltä heidän kanssaan. He luettelevat pitkän rimpsun muinaisia ja nykyisiä jumalhahmoja, joihin mekään emme usko. Sitten he toteavat myhäilevään sävyyn, että kiistäessään

Kolumnit

Petra Uusimaan kuva.

Perheyhteys toi minut lähemmäksi Jumalaa

Olen aina kokenut kroonista yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden tunnetta, ja muistan itkeneeni yksinäisyyttäni vielä uskoontulonikin jälkeen monina iltoina rukoillessa. En koskaan uskonut, että Jumala voisi ratkaista yksinäisyyttäni.